onko muilla suhtautuminen muuttunut koiraan lapsen saannin jälkeen?

Ei ole. Meillä on koiria ollut ennen lapsia ja on lasten aikanakin. Edelleen saavat olla sohvilla, nukkua sängyssä jne. Lapsillakin on molemmilla omat koira-vakiosänkykaverinsa. Ihana ja turvallinenhan se on nukahtaa lämmin tuhiseva koira vieressä :) Varsinkin joskus kun olen tsekannut nukkuuko poika jo, on siellä ollut koira kyljellään pojan vieressä ja pojan käsi suloisesti koiran ympärillä <3 

Mua on alkanut ärstyttää.. En anna enää koiran nukkua sängyssä vaikka sai nukku lapsen ollessa vielä vuoden.. Nyt alkanut ahistamaan kun sängyssä karvoja. Muutenkin koira saa pääni kiehumaan päivittäin. On se vieläkin todella rakas, mutta selvästi olen muuttanut suhtautumistani siihen lapsen saannin jälkeen.

Jossain sanottiin, että se on normaalia, johtuu naisen hormonitoiminnasta ja tilanne palautuu vauva-ajan jälkeen. Sitten koira ei enää tunnu niin ylettömän saastaiselta. 

kyllä, en tykkää enää ollenkaan. pelkään jopa. en likaa, mutta muuten. olen kerran paennut henkeni edestä irti ollutta irlannin susikoiraa. akka vaan huuteli puolen kilsan päästä:"ei se mitään tee?"sillä vaan sattui olemaan sama matka kuin mulla?

kaikki tämä johtuu koirien omistajista, ei koirista itsestään.

Joo, aika monella on käynyt noin, ainakin omassa kaveripiirissäni. Vaikka sitä koiraa on kuinka hoidettu ja siitä on tykätty, niin lasten tulon jälkeen se koira ja koiran aiheuttama vaiva ja sotku tuntuu sietämättömältä. Minulle on käynyt molempien lasten syntymän jälkeen niin, että olen suorastaan inhonnut koiraamme. Pikkuhiljaa se tunne helpottaa, kun lapset kasvaa, mutta ei koirasta omalla kohdallani varmaan koskaan ole yhtä paljon iloa kuin ennen lapsia.

Ei muuttunut. Koska koira oli saanut nukkua meidän sängysssä niin se sai jatkaa sitä ja vauva nukkui omassa sängyssä joka oli kyllä ihan kiinni meidän sängyssä. Sitten kun lapsi oli yhden vanha hänkin tuli nukkumaan "perhepetiin". Ahdastahan pakkaa yöllä olla kun 160 cm levyisessä sängyssä on kaksi aikuista 6v. lapsi ja 30 kg painava koira.

Meillä olisi koira kuollut nälkään ja tehnyt tarpeensa sisälle jos hoito olisi ollut vastuullani kun esikoinen syntyi. Vauva huusi 24/7 ja vauvan tarpeet ajoivat aivan kaiken yli. Yksinkertaisesti unohdin, että meillä on koira. Luulisi, että 65kg otusta ei helpolla jätä huomaamatta.

Olemme koira-ihmisiä, mutta kyllä koiran paikka laumassa muuttui. Koira oli hankittu lapsettomuussurun keskelle, joten roolinvaihdos ei ollut pelkästään huono. Kun tilanne normalisoitui vauvan kanssa koirakin tuli taas huomatuksi ja oli rakas, mutta ei saanut enää keskipisteen asemaa perheessä.