Lapsen pituus, ihmisten ihmettelyihin kiukustunut !

Eikös se kuulu asiaan ihmetellä, miten lapset kasvavat nopeasti.. En ottaisi pulttia, ja eihän nuo erityisen pitkiä lapsia ole.

eihän nuo nyt "kamalan pitkiä" ole, ehkä keskimääräistä pidempiä (vertaan omaan tyttööni, joka oli tasan 5-vuotiaana 117 cm ja tasan 7-vuotiaana 130 cm, kasvaa yläkäyrillä). Noille ihmettelijöille kannattaa kertoa, että nykyajan lapset vaan ovat pidempiä kuin me aikoinamme, ja että voihan olla, että lapsen kasvu sitten loppuu aiemmin.

Meillä on nyt 8,5-vuotiaalla tuntunut kasvu hidastuneen reilusti, ja pituusero muihin samanikäisiin kapenee (ellei sitten ota jotain erityistä kasvupyrähdystä). Silti on nyt tokaluokkalaisena vain pari senttiä lyhyempi kuin mitä minä olen ollut viidennellä.

No niin joo. Ei minustakaan erityisen pitkiä vaan ihan normipituisia. nro 3 meidän poika oli 5v -neuvolassa 106cm. Nyt siis sen 110cm. 8 kuukauteen tullut 4 senttiä pituutta. Tytölle vajaaseen vuoteen 4-5cm lisää. Nuo on aina kasvaneet vauvaiän jälkeen ~ 6cm/vuosi.

ap

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 12:57"]

No niin joo. Ei minustakaan erityisen pitkiä vaan ihan normipituisia. nro 3 meidän poika oli 5v -neuvolassa 106cm. Nyt siis sen 110cm. 8 kuukauteen tullut 4 senttiä pituutta. Tytölle vajaaseen vuoteen 4-5cm lisää. Nuo on aina kasvaneet vauvaiän jälkeen ~ 6cm/vuosi.

ap

[/quote]

meillä tyttö on ollut 6-vuotiaana 125 cm eli kasvanut 117 -> 125 -> 130 -> n. 136 (8v kotimittaus tuo viimeisin). Nyt on n. 138 cm ja ikää 8v 8kk eli selvästi hidastunut kasvu.

-3

Eivät lapsesi ole pitkiä, vaan aivan nollakäyrällä kasvavia (ainakin poikasi, tyttösi painoa et kerro, mutta tyttäresikin pituus on ihan keskiarvoa.

Mutta hei - tuollainen "onpas teidän lapset kasvaneet" on puheTAPA, sillä halutaan kehua ja ihailla lapsia. Varmaan vähän pulakauden perintöä, että pidetään kehuna sitä, että ilmaistaan lasten saaneen hyvin ruokaa ja olevan terveitä ;-)

Meillä taas aivan päinvastoin, kaikki päivittelee kuinka KAMALAN pieniä sirpukoita meidän lapset on... Ja leveilevät kuinka suuria heidän lapsensa ovat. Ottaa niin aivoon...

Meillekin on paljon ihmetelty lastemme pituutta ja painoa, mutta toiseen suuntaan. Lapset on selvästi perineet kokonsa minun puoleltani, ja myös tavan kasvaa vähän "myöhässä". On välillä ihan lasten puolesta harmittanut että he ovat joutuneet kuulemaan heistä itsestään puhuttavan tyyliin "voi kamala miten pieniä, onkohan niillä joku hormonipuutos tai joku tauti" tai "voi voi kun on laihoja lapsia". Sellainen samanlainen minäkin olin lapsena, pikkuruinen laiha rääpäle, ja kasvoin "ihmisen kokoiseksi" vasta 15 ikävuoden jälkeen... Nyt 11 ja 13-vuotiaana eivät lapset enää ole niin pieniä että ihan kauhisteltaisiin, mutta tuossa 7-10 vuoden iässä oli kommentointi jatkuvaa ja ärsyttävää.

Ei ole isoja. Poika jopa vähän keskivertoa lyhyempi. Minä sanoiin tämän asian niille ja käskisin lopettamaan ihmettelyn.

Mitä se nyt haittaa vaikka siitä mainitsevat? Aika alhaalla on sun kiukkukäyrä. Luulempa, että takana on jokin toinen juttu mikä sinua oikeasti kiukustuttaa..

Eihän teidän lapset edes ole pitkiä ;) Oma samanikäinen tyttäreni on 133 cm pitkä, jonkun verran siis tytärtäsi pidempi...

Mun tyttö oli 7,5-vuotiaana 124 cm ja hän on luokkansa lyhin tyttö.

Asutteko jossain saamelaisalueella tms jos nuo lapset ovat poikkeavan pitkiä? ;)

Luulin ensin että ap on kyllästynyt siihen että lasten lyhyyttä päivitellään. Eivät ole mitenkään pitkiä ikäisikseen. Meillä 4,5 vuotias käyttää 120cm vaatteita, ekaluokkalainen 140cm. Harvoin kukaan huokailee että ovatpa pitkiä.

No alkaa vain tuo ainainen ihmettely todellakin kiukuttamaan : ymmärrän jos ei jatkuvasti hoeta miten isoja meidän lapset on. Mutta kun aina on puheenaiheena heidän kokonsa. Tyttö on siis 125cm ja 25kg.

10 : lle. Joo, kyllä on montakin muuta asiaa siinä takana. Yksi on se kun pojallamme on tietyillä osa-alueilla "puutteita" ikäisiinsä verrattuna (ihan todettuja) niin siinä sitten taas mumma hokee että "Höpö. höpö. Poikahan on vain ikäistään viisaampi....". ARGH !!!!!!!! On sanonut suoraan ettei pojalla mitään ole vaan muut eivät häntä ymmärrä kun hän on niin fiksu O.o

Että kuuntele sitten tätä jatkuvaa hokemista koko ajan ! Miks se on oikeesti niin vaikeeta mummojenkaan kuunnella VAIN ja ainoastaan kuunnella ? Miks ihmeessä siihen pitää olla häsläämässä, antamassa hyvää tarkoittavia neuvoja ?

Ja kun päiväkodissa oli tehty lehtijuttua niin mumma siinä ihmetteli että miks ihmeessä ei meidän lapsi ollut päässyt kuvaan ? Hän kun sitä poikaa sieltä oikein etsi. En vain ymmärrä tätä "lastenlasten jalustalle nostamista" yleensäkään. Kun minun mielestäni meidän lapset on ihan normaalikokoisia, ihania lapsia puutteineen, täydellisiä ja RIITTÄVIÄ minulle.

Et ehkä se pointti on just se että minusta tuntuu et nää lapset ei mummalle riitä sellaisena kun he ovat. Tää nyt aukes mulle ihan tämän kirjoituksen myötä. Voisinko olla oikeassa ?

ap

Ap, tuohan sulla hyvin voi olla taustalla tuntemuksena, analyysisi kuulostaa loogiselta.

Itselläni on muuten yksi lapsista asperger, ja tunnistan tuon "ei sillä mitään ole vikana"-itsepetoksen suvun reaktioissa. Se ON ärsyttävää, koska itse tiedän oikein hyvin (ja sukukin nyttemmin, 8 vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta), että vikaa on ja kaikenlaista tukea tarvitaan enemmän.

Mutta kaipa se on suvun puolelta kömpelö yritys lohduttaa ja viestiä, että lapsi on heidän mielestään hyvä lapsi. Ihan kuin hän minunkaan mielestä HUONO olisi, vaikka sosiaaliset taidot tarvitsevatkin enemmän tukea.

-6-

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 12:47"]

Ja varsinkin oman suvun ihmettelyihin ! Tyttö on 7½v ja n. 125cm pitkä. Poika 5v8kk ja pituutta n. 110cm tällä hetkellä. Ärsyttää kun sukulaiset jaksavat toitottaa joka kerta nähdessämme miten lapset ovat ikäistään isokokoisempia, todella pitkiä, kohta kuulema äidin (166cm) mittaisia.

Itse kun en ole noita pitänyt mitenkään isokokoisina. Poika etenkin on hoikahko (17.5kg). Eikä tyttökään jättiläinen. Lapsetkin ihmettelevät että mitä se täti/mumma yms nyt oikein päivittelee. Kun vielä kehtaavat lasten kuullen.

Sen ymmärrän jos harvoin nähtäisiin. Kasvaahan lapset hurjaa vauhtia, mutta kuitenkin joka viikko tavataan ja toisinaan useamman kerran viikossa.

Onko nuo nyt ISOJA ?

[/quote]

Öh, meillä on 4v7kk poika 110cm pitkä ja painaa sen 17,5kg...

Meillä 3v poika on 105cm ja painaa 16,5 kg. Häntäkään kukaan ei pidä isokokoisena... luulin myös, että ap:n poikaa pidetään pienikokoisena, onpa erikoista.

Tiedän yhden pojan joka on 104cm ja 15kg, ja hän on mielestäni normaali. Mun mielestä siitä painavammat alkavat olla jo pullukoita lapsia. 

No ei ole:) Meillä lähes samanikäiset pojat, siis 8v ja 5,5v ja saman pituisia, tuosta painosta en ole varma. Ja mun mielestä varsinkin tuo 8v on jopa muita ikäkavereitaan lyhyempi.

Meillä on vastaava ongelma. Miehen suku on täynnä pikkuisia pygmejä joista kaikki yli 170 cm henkilöt ovat iisoja, hui!

Olenkin sopinut sisaruksien kanssa, että kuopuksen ristiäisissä jaksavat taivastella miehen suvun kokoa ja silitellä heitä päähän ja hokea sanaa pieni..

Tuttua...

Minä olen lyhyitten suvusta, lasten isän suvussa taas kaikki ovat pitkiä. lapset ovat ihan normaalimittaisia mutta sukuni jaksaa taivastella asiaa, ihan ihmeellistä kun joku ei olekaan ikätovereitaan päätä lyhyempi!

12-vuotiaalla esikoisella ei ole todettu mitään ylivilkkaushäiriötä, mutta hän on hyvin vilkas ja monena vuonna koulussa keskusteltu siitä että tuppaa häsläämään tunnilla liikaa. enempi tietysti jos luokalla on joku muu joka lähtee sähläykseen mukaan. Mummollekos tämä oli shokki, kun asian tänävuonna vihdoin sisäisti! (just kuusikymmentä täyttänyt, että ei edes mikään seniili mummo). Että onko se mahdollista?? Miten voi olla?? Et kai sinä xx OIKEESTI sellaista tee, ethän, eihän niin saa tehdä?? (no nyt poika ei varmaan enää ikinä tee niin, kun oikein mummo kieltää...Huoh...) Kun ainoana lapsena on kasvattanut pienikokoista, arkaa tyttölasta on tuo esimurkkuikäinen poika kuin vieraalta plaaneetalta. Muutenkin jos tulee puolella sanallakaan esiin jotain "ei aivan erinomaista" lapsenlapsista, se pitää kieltää. Tavallinen lapsenlapsi ei riitä, vaan täydellinen ja vähän vielä keskivertoa parempi.