puheenkehityksestä..tyttö 1v9kk
Hei!
Eli meillä siis 1v9kk ikäinen tyttö, joka ei vielä juurikaan puhu mitään. Alta vuoden ikäisenä tuli pari sanaa selvästi, äiti ja amppu (=lamppu) mutta nekin hävisivät kun neiti oppi kävelemään 1v2kk iässä. Tuon jälkeen sanat hävisivät lähes kokonaan. Tyttö ymmärtää kaiken mitä sanotaan, ja tekee asiaoita pyydettäessä. Osaa matkia yksinkertaisimpia eläinten ääniä. Motorisesti on taitava, osaa hyppiä ja kiipeilee taitavasti ja on nyt erittäin innostunut pukemaan opettelusta (minä-itse-vaihe menossa, kukaan ei saisi auttaa..:)). Mutta...puhetta ei vain tule, edes yksinkertaisimpia sanoja. Tai, no ei osaa sanoa. Äiti on täiti ja isi on taa taa..mummo on mammammaa.. Paljon on omia äänteitä toi toi toi, mammaa jne mutta ei sanoja. Jos pyytää että sano kissa niin alkaa matkimaan kissan ääntä jne. Yrittää kyllä välillä kovastikin sanoja mutta ei onnistu ja nähtävästi lannistuu tästä.. Älyssä ei siis ole vikaa, välillä tuntuu että ymmärtää liikaakin, monimutkaisemmatkin selitykset ymmärtää ja tottelee käskyjä ja kehityksiä. Onko siis syytä huoleen? Itseäni on alkanut asia pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kun toinen vauva on syntymässä huhtikuussa ja sitten jään kahden pienen kanssa yksin kotiin. Nytkin välillä tuntuu että neiti turhautuu kun ei pysty puhumalla tekemään asiaansa ymmärretyksi. Hänen keinonsa selittää asiat on se, että hän ottaa kädestä kiinni ja vie " asiansa" luokse ja sitten osoittaa " mämmättää" . Eli jos haluaa mennä pihalle niin ottaa kädestä kiinni ja vie vaatekaappinsa eteen ja osoittaa kaappia ja yrittää saada sitä auki.. Osaa kyllä nyökyttää ja pudistaa päätänsä jos ei halua tai haluaa jotain kun kysytään.. Huolehdinko turhaan?
Kommentit (5)
joten sanoisin, että älä ala huolehtia ennen kuin lapsi täyttää 3-v. asiasta. Auttaisiko sinua, jos lukisit aiempia tästä aiheesta olevia keskusteluja? Neuvolakaan ei vielä huolehdi yleensä tuossa vaiheessa, vaikka lapsella ei olisi puhetta, mutta jopa 3.vuotiaana alkava puhekin katsotaan vielä normaaliksi kehitykseksi, ellei ole muuta syytä huolehtia lapsen kehitysviipeestä kuin puhe (eikä teidän kohdalla voi puhua viipeestäkään vielä). Ole siis huoleti ja iloitkaa vain elämästä! Vaikuttaisi, että lapsesi selvästi yrittää jo kommunikoida ja ymmärtää puhettasi :-)!
jos lapsi ei löydä sanaa haluamalleen esineelle, kannattaa sitä ojentaessaan sanoa mikä se on: Nallenko haluat? Ole hyvä, nalle hyppää syliin jne. Kannattaa myös puhua lapseen päin ja artikuloida ihan tavallisen selkeästi, niin lapsi näkee myös suun liikkeet ja niitä onkin helpompaa matkia. Sanottamista kannattaa välttää, useimmiten kopiontihalu ajaa sanojen matkimiseen itsestään.
Olen itsekin kirjoittanut tälle palstalle kaksi viikkoa sitten samasta huolesta. Eli meillä on 2 v 1 kk poika ja toimii täysin samoin. Järjessä ei näyttäisi olevan vikaa, ei myöskään kuulossa. Vain puhe... mämmää juttuja tulee ja muutama ihaa ja mamma. Jotkut samat jää pois käytöstä ja uusia tulee tosi hitaasti. Ei halua edes yrittää, naureskelee vain jos pyydetään toistamaan tai sitten pudistaa päätään. Joskus yrittää ja se näyttää työläältä ja tulos on surkea. Kärsivällisesti odotan vain ihmettä, että sitten tulisi jo lauseita. Mutta tämä tilanne alkaa jo haittaamaan elämää,sillä kyvyttömyys puhua ilmenee huutona ja turhautumisena ja välillä äitikin hermostuu huutelijaan.
Täytynee vain kärsivällisesti odottaa vielä puoli vuotta, mitä sitä muuta voi ? Olemme menossa puheterapialle pian. Jos ei kesällä puhetta tule, aion viedä tutkimuksiin kromosonit etc.
Yritetään olla kärsivällisiä, vaikka huoli painaa. Tsemppiä !
Esikoispoikamme on autistinen joten olen kyttäillyt kuopustakin sillä silmällä. " Äiti" on sanonut mutta sitäkin vähän hokee eikä esim vastaa jos osoitetaan äitiä ja kysytään " kuka tässä on" . Ei osaa näyttää kirjasta " missä koira" tms, ei matki eläinten ääniä. Omaa tättättää ja nägänägä -kieltä tulee kyllä enemmänkin kuin tarpeeksi. Keskimmäisemme, tyttö, on tavallinen lapsi, mutta huomattavan aikainen kaikessa kehityksessään, joten häneenkään vaikea verrata. Kuopus kyllä ymmärtää puhetta jonkin verran: hakee esim vaipan pyydettäessä tai tuo kengät jos sanon että mennään ulos. Jos sanon että mennään autolla, alkaa päristellä. Ellei sanoja rupea parivuotiaana kuulumaan, kysyn neuvoa esikoisen puheterapeutilta tai lääkäriltä. Ei sitä oikein muuta voi kun odottaa ja katsoa... Sinällään on kuulemma ihan normaalia ettei alle kaksivuotias puhu.
työpaikalla tätä kiireessä kirjoittelen..ymmärsitte varmaan tarinani;)