Mistä apua lapsen totaaliseen kouluväsymykseen/uupumukseen?

syötä sille d-vitamiinia

Jos lääkitys aiheuttaa väsymystä, niin siihen pitää jotenkin puuttua. Tuo on totta, että jos on vaikeuksia siinä, että pysyy muitten mukana, niin lyhennetty koulupäivä voi eristää entisestään, mutta jos väsymyksen tunne aiheutuu lääkityksestä, niin eihän se ole lapsen vika, eikä lapsen pitäisi siitä loputtomasti kärsiä. Pystyykö tuosta sivuvaikutuksesta puhumaan lääkärin kanssa, että olisiko hänellä siihen jotain neuvoja? Psykologissa kun ei hirveästi ole antaa neuvoja, jos väsymys on ihan fyysistä väsymystä.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 10:48"]

syötä sille d-vitamiinia

[/quote]

Ei jumalauta, on se nyt varsinainen ihmelääke kun lääkityksen sivuvaikutuksena tulevan väsymyksenkin muka vie. No, valitettavasti ei vie. Itselläkin osan vuotta erittäin väsyttävä lääkitys ja ei siinä kyllä d-vitat auta...

Yritä keksiä pieniä ilahdutuksia lapselle mistä pitää. Voimat on loppu monilla ihan terveilläkin lapsilla, tämä talvi on ollut pitkä, kylmä ja masentava. Yritä myös itse pitää hyvä tuulesi, varmaankin se on vaikeaa, kun katsoo pienen ihmisen  raskasta elämää. En tiedä oletko töissä, mutta on mahdollista anoa rehtorilta osittaista vapaata, ja tehdä koulutehtävät kotona, jos se jotain jaksamiseen auttaisi.

Todella hienosti olet puuttunut asiaan ja hakenut apua.

Mulle tulee mieleen jo käytössä olevien tukitoimien lisäksi perheneuvola ja pienryhmäluokka.

Itse sain paljon apua perheneuvolasta ja lapseni pääsi pienryhmään koulussa. Siihen tarvittiin erityisopetuspäätös. Lapsellani on tarkkaavaisuushäiriö.

Tärkeintä on olla itse aktiivinen ja vaatia lapselle apua.

Tsemppiä teille!

Jos on oikeasti tarpeen, on mahdollista tehdä tätä yhtä lasta koskeva päätös lyhennetystä koulupäivästä. Sen tekee koulun rehtori, mutta toki hän tarvitsee sille jotkut perustelut.  Perusteluna voisi olla sairauden aiheuttama kouluväsymys ja sen aiheuttamien ongelmien pahenemisen estäminen. Tällöin osan aineista voi suorittaa kotona esim liikuntapäiväkirjalla tai jonain projektitöinä tms (arvostelu on hankalaa, mutta toimii ainakin hyväksytty/hylätty-periaatteella).

Ihan kevyesti en kumminkaan tähän ryhtyisi, sillä on mahdollista, että teidän lapsi kokee koulunkäynnin noin raskaana siksi, että kokee ennestäänkin olevansa erilainen, ei kuuluvansa joukkoon, joutuvansa erilleen ja silmätikuksi. Sairaus eristää helposti. Varsinkin, jos kyseessä on kipuja ja liikuntavaikeuksia aiheuttava sairaus ja muuten paljon liikkuva lapsilauma kulun pihalla.  Koulunpäivien lyhentäminen eristää ja eriyttää (tai syrjäyttää) helposti lisää. Eli ainakaan pitkäaikaiseksi ratkaisuksi tästä ei ehkä ole. Ehkä tällaista ratkaisua voisi ajatella esim loppukevääksi - syksyllä sitten yrittäisi uusin voimin?

Kannattaa myös puhua siitä, että ei se koulu loppujen lopuksi niin kuoleman vakavan tärkeää ole. Kun kyseessä on sairas lapsi, on ihan konkreettisesti tärkeää myös pitää elämä nautittavana. Sitä kun ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta elämänlaatu pysyy aina parempana, jos elämä on mukavaa. Mukavat asia ttuovat mukanaan myös motivaatiota ja paranemisen tunnetta, kun taas kurjat asiat tuovat niitä kaikkia päinvastaisia ilmiöitä. Eli koulu - varsinkin kolmasluokkalaiselle, jonka tulevaisuus ei oikeasti vielä ole yhdestäkään numerosta kiinni - on vain sivujuonne elämässä, jonka tarkoitus on elää.

T. myös pitkäaikaissairaan lapsen äiti.

Onko opettaja varmasti ihan tilanteen tasalla? Jos hänen mielestään lapsi on piristynyt ja kyse onkin siitä, että lapsiparka koittaa viimeisillä voimillaan pärjätä, niin tilanne on huono. Voisiko vaikka sopia, että teidän lapsenne voisi olla esim. jonkin vlälitunnin sisällä (vaikka valitsemansa kaverin kanssa), niin ei tarvitsisi jaksaa pukea ja rampata portaita ja yrittää liikkua pihalla muiden vauhdissa? Yksin häntä ei missään nimessä pitäisi jättää sisälle, vaan nimenomaan jonkun kaverin kanssa, ettei turhaan putoa piireistä.

Kolmannella luokalla alkaa ihan eri meno koulunkäynnissä ja kuutosta kohti tahti vain kiristyy. Luokkaa pitää ehkä vaihtaa jo useammin ja jaksaa liikkua käytävillä plus raahata reppua ja muita kamoja. Jos väsyttää, niin voi olla tosi vaikeata keskittyä muistamiseen ja siihen, että on oikeat kamat mukana.

Jotakin olisi hyvä keksiä nyt, sillä kesän jälkeen on taas astetta rankempaa, kun alkaa seuraava luokka. Olisi ihan hyvä, jos lapsi voisi vaikka päivän mittaan käyttää jotain mittaria kertoakseen opettajalle, millainen väsymyksen määrä nyt on. Lisäksi pitäisi jutella muidenkin opettajien kanssa, esim. liikunnanopen kanssa (jos on eri kuin luokanope) ja varmistaa, että kaikki ymmärtävät lapsenne tilanteen.Opettajat voivat yrittää tsempata lasta liikaa, ehkä pelätessään pian koittavaa murrosiän alkua ja siitä usein aiheituvaa lorvailua ja "väsymystä". Siksi nyt olisikin tosi hyvä aika sopia toimintatavoista ja siitä, että lapsi voisi itse arvioida päivän oloaan ja tehdä juttuja jaksamisensa mukaisesti, opettajien kanssa sovitull tavalla.

nelonen jatkaa vielä pienryhmäluokasta - ÄLÄ laita lastasi sinne, jos mitään muuta mahdollisuutta on. Se katkaisee ne kaverisuhteet, jotka on tähän asti onnistuttu säilyttämään ja eristää lasta entisestään. Sairaan lapsen kanssa on tärkeää yritää säilyttää niin paljon normaalista kuin mahdollista. Sairaalakoulu tai koulun/luokan vaihto on viimesijainen ratkaisu, siinä viaheessa kun mikään muu ei toimi.

Kun kyse on lääkityksen aiheuttamasta väsymyksestä ja lapsen riittämättömyyden tunteesta, niin ehdottomasti tilanteeseen pitää puuttua nyt keväällä.

Suosittelen vielä puhumaan asiasta ihan lääkärinkin kanssa ja koulupsykologiin on hyvä olla yhteydessä asian tiimoilta. Opettajalle ja oppilashuoltoryhmälle ehdottaisin seuraavaa:

1. Lapsi saisi olla puolet välitunneista sisällä ns. pysyvänä järjestäjänä ja saisi seurakseen luokkatoverin, joka vaihtuisi viikottain ja olisi opettajan määräämä (ei tule epäreiluuskuviota). Ulkona on hyvä käydä happihyppelyllä eli siksi puolet välitunneista.

2.Lapsen kaverisuhteita ja tekemistä ulkona seuraillaan. Jaksaako olla muiden mukana vai jääkö syrjään? Opettaja voisi yrittää organisoida porukkaa myös ulkona yhteiseen puuhaan, joka olisi riittävän kevyttä, jotta lapsi jaksaa pysytellä mukana (esim. lumiveistoksen tekoa tms)

3. Jos aamuisin herääminen on hakalaa/vaikeaa, niin lapsi saisi aikaisin aamulla alkavat tunnit korvata kotona tehtävällä työskentelyllä eli opettaja kertoo lapselle, mitä ovat tehneet ja antaa ohjeet ja lapsi tekee hommat kotona ajantasalle. Suosittelen erityisesti kevennettyä koulupäivää, jotta kaikki sosiaaliset kuviot kuitenkin säilyvät. Lapsi varmaan jo omalla käytöksellään pyrkii eristäytymään, kun ei jaksa muita, terveitä ja iloisia lapsia. Minusta hän kuulostaa masentuneelta.

4. Opettaja voisi miettiä läksymäärää ja kohtuullistaa sen ainakin lapsen kohdalta eli vain perusasioita läksynä eikä sivutolkulla. Lapselle annetaan lupa ottaa vähän rennommin eikä  yritetä väkisin pitää "tasonsa" mukaisena. Niin opettaja kuin te vanhemmat voisitte todeta, että hän saa tehdä vain sen, minkä jaksaa, koska seiskakin on hyvä numero ja kertoo yrittämisestä.