Säälittävää, olen laihtunut 14 kg eikä kukaan
ole huomannut. Näin eilen vanhempani, siskon, tädin ym. eikä ne huomannu. On niin säälittävää olla tällainen tankki. No, homma jatkuu ja eiköhän se joskus näy.
Kommentit (13)
Hieno tulos, onnea! Kertoisitko miten olet onnistunut? Paljonko painoit aloittaessa, kauanko on mennyt jne. Olen itse ihan toivottoman urakan edessä (-40kg) ja vakavasti harkitsen nutrausta tms. kepulikonsteja että pääsisin edes alkuun :(
Itse olen juuri tällainen huono sukulainen, joka ei ikinä huomaa mitään! Asiasta pitää vain mainita itse, sillä usein esim. lihavan tätini kohdalla en kehtaa sanoa "oletko laihtunut", sillä jos hän ei olekaan, niin voiko se olla loukkaus. Mitään pahaa en siis tarkoita, haluan vain olla loukkaamatta. Onnea sinulle laihtumisesta!
Hieno homma! Onko sinun perheesi "painon kanssa humpaajia"? Voin nimittäin valitettavasti itsestäni todeta, että minä ja sisareni & äitini ollaan vuosikymmenten saatossa oltu milloin lihavempia - milloin laihempia ja nykyään on valitettavasti niin, etten yleensä mitenkään rekisteröi, onko jollekulle tullut 10 kg lisää tai lähtenyt pois. Vasta sitten, kun joku muu kehuu toisen hoikkumista, minäkin hoksaan asian ja liityn kuoroon kehumaan. Olisiko perheellesikin käynyt niin?
Itse olen Kiloklubin tuella sulattanut viimeisen kahden kuukauden aikana 5,5 kg. Ensimmäiset 3 kg meni hetkessä ja nyt on tuskastuttavaa, kun edistyminen on niin hidasta. Pitää vain pitää maltti ja muistaa, että hidas sulaminen on nopeaa pysyvämpää :). Onnea koitokseen itse kullekin. Minulla tavoitteena vielä -6 kg.
Ei ne välttämättä huomaa, vaikket olisikaan tankki :) Minä olen laihduttanut normaalipainon sisällä 8k kolmessa kuukaudessa, pienentynyt kaksi vaatekokoa, eikä kukaan muu kuin mies ole huomannut. Mieskin taisi huomata vain, koska valittelin nälkää laihiksen aikana ja aloin jumpata usein.
Mäkään en huomaa koskaan tuollaisia. Tai saatan huomata, mutten uskalla sanoa, jos vaikka joku tulkitsee sen niin, että olitpa ennen lihava. En huomaa myöskään, jos joku on vaihtanut hiusväriä, on uudet vaatteet tms. En jotenkin osaa kiinnittää tuollaisiin asioihin huomiota niin, että muistaisin miltä joku on aiemmalla kerralla näyttänyt.
Jos on reilusti ylipainoa, ei 14 kiloa välttämättä näy ulkopuolisille, koska yleiskuva ihmisestä on edelleen ylipainoinen. Jossain vaiheessa, kun alkaa näyttää lähemmäs normaalipainoista, niin varmasti muuttuneen kokonaiskuvan huomaa. Mun äiti laihtui 40 kiloa, ja huomasin tosiaan vasta sit, koska yhtäkkiä äiti näyttikin normaalipainoiselta, mikä mun silmään pisti kun äiti oli aina ollut ylipainoinen. Itse taas kun laihduin 14 kiloa normaalipainon ylärajalta, sain kyllä paljon kommentteja hoikistuneesta olemuksestani.
Voi olla myös että joku huomasikin mutta pitää hienotunteisempana olla kommentoimatta toisen painoa. Mä oon itse jojolaihdutellut ja lihonut viimeiset 10 vuotta ja en yhtään tykkää siitä että jotkut ihmiset aina kommentoi painoani. Arvostan sitä ettei asiaa oteta esille jos en itse niin tee.
Minä myös, bmi 27:sta bmi 22,5:een.. Mutta se johtuu siitä, ettei minulla ole läheisiä kavereita.
Mä olen ajatellut, ettei ole sopivaa mainita, jos joku on laihtunut. Olen itse ollut aina tosi laiha ja itseäni loukkaa, kun hoikkuudestani huomautetaan. Syön kyllä paljon, mutta kilot eivät mulle jostain syystä kartu. Tästä syystä en yleensä sano, jos joku on laihtunut, vaikka sen kyllä huomaisinkin. Ehkä sinunkin tapauksessa voi olla kyse tästä?
Kommentoin kyllä usein muitten ulkonäköä positiivisesti "kiva paita" "onpa kivasti leikatut hiukset" ym. mutta jostain syystä paino on sellainen asia, jota en koskaan uskalla kommentoida.
Kiitos kaikille vastanneille. Pudotettavaa on aivan tolkuton määrä. Hitaasti etenen, elokuussa aloitin. Mulla on syömishäiriö,joten mun on pakko tehdä tää hitaasti, ihan normaalia ruokaa syömällä. Yksi virhe mitä olen aikaisemmilla yrityskerroilla tehnyt on se, että söin niin kuin laihduttajien kehoigetaan tekemään. Eli muka pitäisi syödä vähän ja usein. Syön harvoin ja normaalin verran. Se vaan sopii mulle paremmin.
Minä olen laihtunut koosta 46 kokoon 40/42 hiljalleen puolen vuoden aikana. Esim vanhempani eivät ole kommentoineet mitenkään, vaikka taatusti ovat huomanneet. No aiemmin sentään huomauttelivat vähintään epäsuorasti, että vois laihtua tai liikkua enemmän niin nyt on ainakin ne kommentit tyrehtyneet. Kun painoa oli lähtenyt vajaa kymmenen kiloa niin tätini ja anoppini totesivat minun kutistuneen. En ota kommentointia pahalla, mutta kyllähän se mielessä käy millaisena läskikasana ovat mielensä perukoilla aiemmin pitäneet. Mies on myös kommentoinut pienentymistäni. Mutta mäkään en välttämättä mielelläni menis kommentoimaan toisen laihtumista, jos en ole varma että ottaako ihminen sen hyvällä vai pahalla. Itse tiedän kaunistuneeni laihtumisen myötä muutenkin kuin kropasta, joten en ihmettele jos muutkin haluaisivat kommentillaan osoittaa, että oikeaan suuntaan on menty. Toisilla kilot ei näy naamassa niin ja ovat nättejä isompinakin, mutta mulla ne tuovat kyllä rumentavan turvotuksen kasvoille.
Onneksi olkoon! 14kg on aikamoinen lasti. Ihmiset nyt eivät aina viitsi edes katsoa toisiaan kunnolla, kun ovat paljon kiinnostuneempia omista asioistaan.
Hoikempaa kevättä :)