Lapseni saavat minut hermoromahduksen partaalle

olihan se tuollaista joku vuosi sitten meilläkin (on edelleenkin nyt kun murrosikä alkaa tehdä tuloaan) mutta se nyt vaan on ja kuuluu asiaan, ei kannata sen takia hermojansa menettää.

Ei kai se sentään ole normaalia että päivittäin tapellaan? Mulla 8- ja 5-vuotiaat tytöt eikä ne tappele kuin joskus satunnaisesti, ei todellakaan joka päivä. Tai ehkä heillä vaan sopii hyvin persoonat ja leikit yhteen?

Meillä tapeltiin yhteen aikaan päivittäin.7-vuotiaalla saattaa olla ns. eskari- tai ekaluokan uhma ja 4-vuotiaallakin vielä uhmaikä päällä, niin onhan se aika arvattavaa.

Minulla on vähän pienemmät pojat, mutta puoli kymmeneen mennessä vaan on oltava ulkona asunnosta, tai täällä on täysi rähinä päällä. Olen ajatellut, että tällaista se on, lapset tarvitsevat tilaa purkaa energiaansa, eikä se onnistu sisällä asunnossa. Illat sitten menevätkin leppoisasti. 

Vaihtelee meilläkin, mutta tuo jokapäiväinen ongelma ei sentään pitkään jatkuvana kuulosta tutulta. Mielestäni liikunta, yhdessä tekeminen, tunteista puhuminen, sopiva rauhoittuminen, riittävä erillään ja yhdessä olo ovat olleet avaimia. Ilman muuta varsinkin poikalapset meilläkin joskus nahistelevat, mutta eivät jatkuvasti sentään. Auttaisiko jokin kiva viikonlopun rutiini, vaikka yhdessä sämpylöiden leipominen ja brunssin tekeminen? Meillä ainakin pojat rakastavat keittiöpuuhasteluja yhdessä. Tärkeintä on riittävä liikunta kuitenkin, se pitää mielen hyvänä. Viikonloppuna lapset saavat meillä myös rauhassa katsoa television aamuohjelmia.