Synnytystapa-arvio

Itselläni on häntäluu vähän enemmänkin sisäänpäin(?) kääntynyt ja se oli suurin huoleni synnyttämään mennessä. Kätilötkin jokainen totesi, että edessä on. Mutta niin se vaan hitaasti, mutta varmasti antoi periksi ja vauva pääsi pihalle. Peloista huolimatta häntäluu ei murtunut, eikä ollut edes kipeä. Hauikset sen sijaan... huh huh.



Toki se häntäluu saattaa murtua, mennä tuhannen säpäleiksi :D



Mutta tsemppiä viimeisiin hetkiin, tai no viikkoihin. Kun varautuu pahimpaa, on kaikki muut päivät sitä ennen vain plussaa!

Se oiskin hienoa jos häntäluu räjähtäisi ihan totaalisesti synnytyksessä :D Tässä kohtaa tosin alkaa jo tuntua siltä että samapa tuo vaikka possahtaisikin kunhan päästäisi vaan sinne synnytyssaliin ;)

Oi ei. Että pitääkin olla vielä pitkä ja kiinteä! Epäreilua joutua kärsimään kipeistä mutta tehottomista supistuksista.



Mulla on ollut päivittäin arviolta 20-50 kivutonta supistusta ihan rv 18 asti, ja välillä pelkäsin tosissani, että ne alkavat saamaan jotain aikaan liian varhain. Vielä 3 viikkoa sitten mullakin oli tilanne "yli 3 senttiä, kiinni ja kiinteä". Viimeisten parin viikon aikana supistusten kaveriksi on tullut menkkakipumainen selkäsärky. Eilen synnytystapa-arviossa ja raskausdiabeteksen takia järkätyssä vauvan painoarvioultrassa tulikin miellyttävä tuomio: "Vajaat 2 senttiä jäljellä, kiinni mutta pehmennyt." Oi että ensisynnyttäjä oli ylpeä: mun pikku supistukset ovat jo tehonneet :-D Haluan obsessiivisesti uskoa, että tämä tarkoittaa sitä, ettei mun avautumisvaihe kestä tolkuttoman pitkään.



Mutta eihän nämä tosissaan mitään merkitse. Joku taapertaa kohdunsuu sormelle auki jo rakenneultrasta asti mutta selviää silti yli lasketun ajan. Sullakin voi tapahtua nopeasti edistystä. Ja mulla hitaasti ja vasta käynnistyksen avulla... Arvaamattomia nämä syntymiset.

Ooh, onnea työtä tehneistä supistuksista! :)



Voin luvata, synnytyksen kokeneena, että vaikka synnytyksestä puhuttaessa se 10-48 tuntia mistä keskustellaan tuntuu pitkältä: se ei todellisuudessa ole sitä. Oma n. 15 h Viktorin kanssa meni sellaisessa hujahduksessa ettei mitään järkeä. Onneksi ;)

Mä olin aikoinani vaikka kuinka kauan "sormelle auki" (yököttävä kuvaus yhdestä sentistä) ja kohdunkaula oli menny mutta silti herra päätti syntyä vasta viikoilla 39+6... Et sillai. Toivotaan nyt kuitenkin, että pääset hiukka aikasemmin synnyttämään, ettei tarvi ihan 40 viikoille asti odotella. Tsemppiä!

Kuka näistä synnytyksistä tietää? :D Ittelleni sanottiin 40+5, ettei tämä lapsi ole edes kiinni, voi mennä viikkokin. Supistukset oli alkaneet 40+4 ja pikkuinen oli onneksi ulkona 40+6 illalla, 21,5 tunnin jälkeen. Eikä muuten ollut kiinni edes sairaalaan mennessä. Kuten Jenni sanoi, ei sitä ajankulua huomaa. No miehen mielestä taisi olla pitkä päivä :D

Voi kun voisin itekkin suhtautua noin rennosti kaikkeen siihen ronkkimiseen ja sorkkimiseen mitä raskaana olevat naiset joutuu sietämään.

Mutta sitä tulin vaan kertomaan, että blogisi on huippu ! Meillä on vasta yritys päällä, mutta kun näitä sun juttuja lukee (naurusta kippurassa) niin ei malttaisi odottaa omaa muksua (: kiitos Jenni monista hyvistä nauruista ja tsemppiä vikoille viikoille sekä siihen lopulliseen koitokseen. ^^

Kiitos :)

Tuo on muuten totta, pitäis varmaan kysyä Isännältä oliko pitkä päivä :D Itsellä oli niin tohinaa siitä yökolmesta alkaen että edes herätys ei haitannut mutta Isännällä taisi olla vähän vaikeampaa se ylös nousu ;)

En nyt tiedä suhtaudunko itsekään kamalan rennosti siihen, mutta hyvä jos edes vaikuttaa siltä :D Kiitos kommentoimisesta ja pitkiä hermoja sitten kun se on itsellä edessä!

Mä taas kiitän kauniisti lääkäriä, joka uskaltaa kertoa tilanteen niinkuin se on. Niin paljon on niitäkin, jotka sanovat rv 36, että "tämähän voi syntyä koska vain" (ja tietysti niin voikin..), mutta sitten se raskautettu äiti-to-be -parka ei uskalla uinahtaakaan, kun se odottaa, että KOSKA VAAN. Siinä menee hermot jos toisetkin, kun vauvaa odotellaan vielä seuraavat kuusi viikkoa...



Joo. Muuten kannustan aina positiiviseen ajatteluun, mutta tässä kohtaa olen sitä mieltä, että inhorealismi kunniaan. On sit vaan kiva yllätys, kun ei mennytkään käynnistykseen...



Ugh! Olen puhunut :)

Mulle on hoettu siitä 21+6 viikosta saakka,et hetkenä minä hyvänsä voi beebe tupsahtaa. 14 viikon sairaalassa makaamisen jälkeen olen nyt parisen viikkoa liikkunut normaalisti ja viettänyt niin normaalia elämää kuin meikäläinen voi (mm istunut muutaman päivän rekan kyydissä ja könynnyt itse sinne autoon, pyörähdettiin toissa päivänä 600km lenkki henkilöautolla ja sitä makuuhuone S:ää ollaan kokeiltu useemman kerran ja asukkaalla ei näytä olevan mitään haluja tulla ulos, nyt kun oikein lupakin olisi) Viikot nyt 37+6 ja paikat olleet siitä 21+6 viikosta alkaen surkeessa kunnossa- sisäsuu kokonaan auki ja kanavaa vajaat pari senttiä- ulkosuupehmeä. Nyt viimesten 3 viikon aikana muutosta tapahtunut sen verran, että ulkosuukin on reilulle parille sormelle auki ja kanavaa vajaa sentti. Viime perjantaina lääkäri pystyi jo beeben päätä rapsuttelemaan samalla, kun ronkki hanuria..

Katotaan vaan... Meikäläinen se vielä kärttää käynnistysaikaa, kun ollaan se pari viikkoa yliajalla..

Voi jestas kuinka tästä kirjoituksesta, ja muidenkin kommenteista, palautuikaan mieleen tuo vaihe elämässä... Nyt kun oma pikkuinen on jo yli 9kk:tta, niin tuntuu vain, että huh! Miten tota kukaan kestää?!? Mä en ainakaan!!! Järkyttävän ärsyttävää klisettä lainatakseni: "Niin nopeasti se sitten unohtuu..." :D

Oma synnytys kesti sen 42 tuntia -joo...o, kyllä, voitte vain kuvitella sitä p.ä.i.v.ä.n. pituutta ;) Eikä tosiaan yhtään mikään ollut yhtään missään tsekeissä vielä auki tai pehmeä tai lyhentynyt, vaikka mini päätti ulkoistautuakin vasta 9 päivää lasketustaan myöhässä! argh'

...ELI MITEN ON MAHDOLLISTA, ETTÄ MÄ OON MUKA UNOHTANUT SEN? :D :D :D

Hei Jenni! Mene vyöhyketerapiaan, sillä meikäläinen sai synnytyksen alulleen. Jos ei toimi, niin saatpahan "nauttia" tunnin verran jalkahieronnasta (teki aika kipeää siksi sitaattimerkit).

Olen itseasiassa miettinyt sitä! Näillä nurkilla on yksi vyöhyketerapeutti (joka tekee lisäksi akupunktiota) jonka vastaanotolle on tunkua pidemmältäkin tulleista pallomahoista :D Muutenkin olisi mielenkiintoista ihan vaan kokeilla kun en ole koskaan käynyt.

Vauva = Kovalevyn tyhjennys ;)

Toivotaan ettei ihan kamalasti ainakaan yli mene, ja tsemppiä loppuun! :)

Totta tuokin, tosin en ole itse törmännyt koskaan vielä asioita kaunisteleviin lääkäreihin :D Minäkin aavistin helposti sen asian toden laidan koska Viktorinkin kanssa supistuksia oli paljon, ja ne eivät tehneet mitään. Sen asian empiirinen toteaminen vaan.. urgh...

Suosittelen tuota vyöhyketerapiaa. Meillä ei toisen muksun syntymästä ollut merkkiäkään, kun mies päätti antaa vyöhyketerapiaa (on siis koulutettu siihen). Ei sitä supistusten toivossa tehty vaan sen takia, että mun olo oli suorastaan kaamea. Eka kerta ei tuonut tulosta, mutta toisen kerran jälkeen alkoi supistukset ja poika syntyi seuraavana päivänä. Viikolla 38+2 :D

Minun pitää selvästikin tulla teille :D Tämän alueen guru oli varattu aika pitkälle...