Ooksä Paksuna? Toinen Kierros

Meillä on tällä hetkellä aivan ihana 11 kuukautinen poika. Poika joka saatiin tähän maailmaan OYS:n asiantuntevan henkilökunnan avulla. Eli meillä on koeputkilapsi. Asia ei ole salaisuus mutta emme me sitä kailota ympäriinsä. Eihän muutkaan ihmiset huutele "meidän Matti se sai alkunsa saunan lauteilla...". Mutta syystä tai toisesta se ei kaikkien kaaliin mahdu, että meille ei lapsia siunaannu ihan yhtä helposti kuin muille. Ei vaikka kuinka yritettäisiin. Joten jo tässä vaiheessa jopa sellaisilta ihmisiltä jotka tietävät lapsettomuudestamme on tullut kyselyitä vauva nro. 2 tulosta maailmaan. "Yritättekö uutta vauvaa?" No ei yritetä. "Millonkas te lähdette uudelleen Ouluun?" Huoh... Ensinnäkin vauva nro. 1 on alle vuoden ikäinen ja Äidistä olisi ihan kiva nauttia tästä ajasta ilman raskauden tuomia epämukavuuksia. Toisekseen Äiti haluaa mennä uudelleen töihin jotta osaa jälleen arvostaa sitä mahtavaa mahdollisuutta miehensä suunnalta kasvattaa lasta kotona. Kolmanneksi ME EI EDELLEENKÄÄN SAADA LAPSIA NORMAALIA KAUTTA YRITTÄMÄLLÄ! Mikä ikävintä tämä asia ei tahdo mahtua edes oman Äitini päähän joka viime viikolla ihmetteli miten me halutaan lähteä joulukuun alussa miehen kanssa ravintolaan syömään ja ehkä jopa käydä muutamalla kun olen kerta raskaana... Äiti rakas. Se mahan pömpötys johtui kuukautisista. Ei raskaudesta. Ensimmäisen kerran kuitenkin kohtasin tämän vauva nro. 2 "ongelman" jo lähtiessäni synnäriltä reilu vuosi sitten kun ehkäpä hyvää tarkoittava (mutta selvästi potilastietoni lukematon omahoitaja) huikkasi, että nähdään sitten puolen toista vuoden kuluttua. On kuulemma yleistä, että vauva nro. 2 tulee taloon puolen toista vuoden kuluttua vauva nro.1 syntymän jälkeen... Että silleen...

Tänä aamuna puistossa. No en ol! Eikä tule, ainakaan hetkeen, sillä tällä hetkellä kun on viettänyt liikaa aikaa kaksin muksun kanssa ja pää räjähtää ihan sekunnin kuluttua, ei tulis mieleenkään hankkia toista (mieli voi naisellisesti jonain vuonna muuttua). Oon kaikenlisäksi nyt (JO...) samankokoinen kuin ennen Tyyppiä, joten en kyllä ymmärrä missä ne näkivät mahan. (Kiehun raivosta, koittakaa ymmärtää) Kyllä mä sit kerron jos se on oikeasti vauvamaha eikä vaan talvitakin alareunan muodostama epäsymmetria vartalossani... =)

Annaleena: Sinänsä ymmärrän tuon kysymyksen kaikessa raivostuttavuudessaan. Tunnen nimittäin yhden pariskunnan jolle tuli vuosien yrittämisen jälkeen IVF-hoidolla vauva, sen jälkeen kun oli todettu että ette te kyllä keskenänne pelkästään lasta saa aikaan. Ja pikkukakkonen tuli 1v 1 kk ensimmäisen jälkeen ihan ilmaiseksi.



Tuollaisia tarinoita ovat varmaan kuulleet kaikki, ja niiden äärellä helposti saattaa varmaan unohtaa että joskus se pikkukakkonenkin on yhtä ison työn takana kuin se ykkönen. Plus että tietty teillä tulee se kriittinen vuosi täyteen ;)

-pir-: Musertavaa, mutta pakko sanoa että omalta kannaltani lohdullista kuulla että muillakin on samanlaista :D

Mä tein sen niin vikkelästi, ettei kukaan ehtinyt edes ajatella kysymistä. Meillähän on mukeloilla 11 kk ikäeroa :D Mutta tuo kysyminen on ihan syvältä, senkin olen ennen esikoista joutunu kokemaan. Tyttö ilmoitti tulostaan parin vuoden yrittämisen ja toivosta luopumisen jälkeen. Silloin yritysvaiheessa ne vihjailut ja kommentit eivät paljoa naurattaneet. Nyt on sitten suoraan ilmoitettua, että meidän perhe on nyt sitten tässä, seuraavaksi siihen liittyy sitten hamassa tulevaisuudessa muksujen puolisot ja meidän lapsenlapset :)

Sitten kun edellisistä lapsista on jäänyt pysyvästi pömpöllään oleva vatsa, niin ei enää kysytä oletko raskaana vaan onnitellaan jatkuvasti.

Onneksi olkoon!!

Ai mistä?

No, raskaudesta.

Ai, mistä? Ai, kenen?



Tai



Ai, teille on tulossa kolmas?

Ai, mikä?

No, lapsi.

No ei.



Ei tiedä enää kuka nolostuu eniten.



Olen siis siirtynyt telttavaatemuotiin. Jos sellainen enää muotia onkaan.



Odotan, että olen 20 vuotta vanhempi ja kaikki näkevät päällepäin, että tuo mummo ei lapsia tee.

Minä en ole kokenut moista kyselyä, kun kaikille on aina ollut tiedossa millonka meille niitä lapsia sopii odottaa. Mutta olin melko pettynyt kun ensimmäisen lapsen "tekeminen" kesti vuoden, puolen vuoden odottelun jälkeen kukaan enään jaksanut kysyä että eikö vieläkään tule vauvaa. Lopulta saatiin ensimmäinen alullensa ja onnellisesti maailmaan. Sitten tuli tieto että pitää odottaa lääkärin lupaa yrittää toista lasta joka tahdottiin tehdä mahdollisimman pian ensimmäisemme jälkeen. Sitten kun lupa tuli, ihmiset oli innoissaan että nyt se sitten tulee, toisin kävi puolivuotta taas odoteltiin jakyseltiin ilman tulosta. Lopulta vuoden päästä kun olin raskaana ja asiasta läheisille tiedotin, oli moni ihmeissään ai lapsi. Olen ihmetellyt ja jopa hieman surrut sitä ihmisten ymmärtämättömyyttä että lapsia ei tehdä niitä saadaan, eikä ne kysy aikaa ja paikkaa kun tulevat! Ja sitä että onko se nyt niin ihmeellistä kun ihminen tulee viimein sittenkin raskaaksi kun kerran kaikilla tiedossa on että meillä ei ehkäisyä käytetä?

mua onniteltiin tulevasta perheenlisäyksestä viime viikolla esikoisen muskarissa. "teille on tulossa vauva, onnea!" ei, kun se tuli jo 2 viikkoa sitten, kiitos! ja enoni kyseli puhelimessa joko on kolmas tuloillaan... vain viikko synnytyksen jälkeen.

ihmiset ei ajattele. noista en nyt ottanu itteeni, mut ennen esikoisen yritystä yks koulukaveri (poika) huolissaan kyseli bileissä, et oonko raskaana ja tiedänkö et alkoholi ja tupakointi ei sovi raskaanaoleville. (WTF???) tokaisin että eiku mä oon vaan lihonu, kiitti kun huomasit.

nyt oon ilmoittanu et nää on toistaseks tässä. haluan myös mennä töihin (kun tuo poikanen tulee vuoden ikään), jotta päästäs vähän isompaan asuntoon. enkä tahdo olla enää raskaana niin, et tunnen itseni hyvin riittämättömäks yhden, saati sitten kahden mukulan kanssa, kun oksennan 24/7 kolme kuukautta putkeen. ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin hyvinkin olla tyytyväinen tähän määrään.

ajattelin tulevaisuudessa ottaa sen linjan, että pamautan jotain yhtä mukavaa takaisin, jos joku kysyy. ;)

elina. : Aijai, tuo tuhoiaisi kyllä minun itsetuntoni :D

Auuuuuts, noi utelut on pahoja ja niitä saadaan täälläkin joulun jälkeen varmaan odotella! "Juuei, lihonu oon."



Kaverille kävi niin, että kun lähti ostamaan juhlavaatetta esikoisen ristiäisiin, niin vaatekaupan tädit järjesti oikein ringin onnitellakseen ja kyselläkseen millon on laskettu aika! "Tosiaan kaks kuukautta sitten synnytin joo."



Toinen kaveri sai kuulla ensiapuun mahakivun kanssa kävellessään, että "ei synnyttäjien tarvii ottaa sitä vuoronumeroa". "Ai kiitti, mut tuota... En oo raskaana, tai koskaan ollutkaan." Oli kuulemma astetta nolompi vastaanotontäti, joka kävi vielä uudestaan erikseen pahoittelemassa oletustaan.