Anna Mamma Vielä Auttaa Hiukan

Voi kun suloinen mölliäinen... Suotta sinä siitä prätkästä olet huolissasi, taitelija tuosta pojasta tulee. En sitten tiedä, onko se yhtään parempi vaihtoehto :P

Aww.. Ihana! Jaan sun kanssa niin tuon "pelon" vauvan kasvamisesta. Mihin hittoon se aika oikein katoaa?!? Vastahan mä synnytin ja nyt jo hitto vietä suunnittelen 1-vee synttäreitä. Tällä nopeudella se oikeesti muuttaa pois kotoa (not gonna happen jos se vaan musta on kiinni) jonkun tytön hempukan kanssa yhteiseen kämppään. Äitiys on onnea ja tuskaa. Samaan aikaan.

Kysyin Matiakaselta (1v8kk), mitä tämä sen bestiksen "Pikkorin" askartelema veistos esittää. Vastaus kuului: Pippeli!

Maija: Nauroin kyyneleet silmissä :D Mutta yhtä paljon se varmaan näyttää pippeliltä kuin possultakin ;)

Suloinen möllis!! Realiteetit iskee lujaa täälläkin, enää vuosi ja sitten se ehkä jo osaa pukea...kun nyt jo syö... mihin meitä sitten tarvitaan????? Ehkä sentään vaikka sit täyttämään jääkaappia jos ei muuta... miksi aika menee liian lujaa???? (mistä saa ostaa värillisiä maissinaksuja??? kertokaa heti...) =)

-pir-: Kauhistuttava ajatus :D Olinkin tänään jopa hiukan mielissäni että pääsisin syöttämään Vikua (syö itse päivähoidossa ja isänsä kanssa, minun ei.), mutta eihän se kakkiainen sitten huolinut ruokaa ollenkaa.



Käsittääkseni ne värikkäät askartelunaksut on Tiimarista. Niitä vaan dippaillaan kärjestä veteen ja sit ne kuivuu ihan yhtä jumiin toisiinsa ku "oikeat" maissinaksut näiden lasten tukkaan.

Tiimari here I come!! Tänks=) otan sit kuvan kun lapseni on askarrellut itselleen hiuslisäkkeen, koska niinhän siinä kuitenkin käy... =D

-pir- : Niin mäkin epäilin Viktorin tekevän, mutta kuulemma ei ollut lähelläkään hiuksia missään vaiheessa! Ehkä ne oikeasti kasvavat, nämä lapset ;)

Jaa lapset... onneksi ne hiuksetkin, meillä nimittäin jäi Tiimarin-reissu haaveeksi. Syy: muksu onnistui liimaamaan tukkaansa ihan perusnaksun jonka mukana ilmeisesti jotain lattialta kaivamaansa sukkanöyhtää/pölyä/hiekkaa/kalanruokaa tms. Ei lähtenyt pesten, joten sakset käteen ja sit leikittiin kissaa ja hiirtä ennenkuin rakkaan jälkikasvuni juice-tyyliin oli saatu tupsun kokoinen hieno lovi. Tämän jälkeen katselin tiimaria lähinnä kammoksuen ohi kävellessämme, mut ehkä sit vaikka jo ens vuonna...tai sitä seuraavana *naurua*