Mahatta

Hmm :) En halua masentaa sinua millään tavalla, mutta kävin esikoisen syntymän jälkeen 4kk päästä gynekologilla, ja kerroin, että olen aloittanut hölkkäilyn, jälkitarkastus oli jo takana. Gynekologi katsoi minua kauhuissaan, ja sanoi, että antaa ohjeeksi kaikille synnyttäneille pitää vuoden tauko juoksusta, sauvakävely on ok mäkisessä maastossa jos tahtoo intervallia. Kuulemma raskaus on semmonen venytys keskivartalolle ja lantiopohjalle, että kestää vähintään yhtä kauan palautua siitä, kuin itse raskauskin.. Tiedän kyllä, että monet juoksevat jo heti jälkitarkastuksen jälkeen. Itselleni ne sanat jäivät kummittelemaan mieleen, ne tulivat sen verran painokkaasti gynen suusta, etten uskaltanut :)

Mari, voijei voijei voijei!!! Ei kai se voi noin olla..? No hitsi vie. Ehkä mä sitten sauvakävelen sen puolimaratonin. Tervetuloa kannustamaan reitille - jos joku kehtaa. :D

Mulle sanottiin että jos sattuu, älä tee. Eikä yksilöity että mitä lajeja saa ja mitä ei. Uintia tietty ei jos on jälkivuotoja ja haavoja.



Otin salikortin kun Viku oli 6 vkoa, ja eka tunti oli bodypump. Maaliskuussa kävin ekan kerran lenkillä (kaveri siis syntyi se 26.1), ja ihan hyvin meni. Siitä ihan sulavasti jatkoin.



Eli itse sanoisin niinkuin se tarkistuksen tehnyt lääkäri: jos kroppa kestää, tee. Jos ei: rauhoita.

Jenni, noin minäkin ajattelin... Mutta sitten (äsken) googlasin asiaa. Ja nyt pelkään, että jos tänä vuonna juoksen, niin vuonna 2015 mulla on joku kaamea lantionpohjan laskeuma. En ihan tiedä mitä se on mutta se mua uhkaa. Pitääpä kysyä lääkärin mielipidettä sitten jälkitarkastuksessa - ja siihen asti jatkaa verkkarikävelyjä. Ja suklaan syömistä, varmuuden vuoksi. (Kyllä sekin auttaa palautumaan, ihan varmasti!)

Tsemppiä!



Suosittelen lämpimästi vauvajuoksua eli juoksemista vaunujen kanssa heti kun lumet sulavat. :)



Täällä aiheesta lisää: http://leostranius.fi/2011/11/ekoisi-%E2%80%93-osa-25-juokseminen-vaunu…

Kannattaa kysyä lääkäriltä. Mutta on ne olotkin varmaan kaikilla ihan erilaiset synnytyksen jälkeen. Mulla raskaus oli niin raskasta että synnytys ei tuntunut lainkaan niin hirveältä verrattuna siihen :D

Ekoisi, harkitsin joskus aiemmin tuota vaunujen kanssa juoksemista. Sitten tajusin, että minähän haluan nimenomaan omaa aikaa, hengähdys- ja hengästymistauon lähtiessäni lenkkipoluille. Vauva jääköön siis isin hellään huomaan, kun minä hikoilen - sitten joskus. :)

Kiva lukea aiheesta, joka juuri nyt on itsellä lähes päivittäin mielessä! Raskausaikaa siis jäljellä vajaa kuukausi (toivottavasti paljon vähemmän!!), olo on tukala, eikä kivutonta päivää ole ollut kuukauteen... Toisaalta on ihanaa kun saa olla päivät itsekseen, toisaalta olo todennäköisesi helpottuu kun vauva on saapunut. Olen paljon miettinyt juurikin sitä, miten sitten osaan olla ilman tätä ihanaa vatsaa? Mutta ehkä se ikävä vatsaa kohtaan helpottaa kun saa katsella sitten sitä pientä tulokasta.. :)

Ruiskaunokki, kiva kuulla sinunkin kuulumisia! Luulenpa, että sinäkään et paljon mahaa kaipaile sitten, kun on pikkuinen olento sylissä - ja voit taas maata selälläsi ilman oksettavaa tunnetta. Ja kumartua! Ah. :D Tsemppiä loppurutistukseen eli viimeisiin odotuspäiviin ja synnytykseen, ja kerrothan sitten miten meni!

Ihanan lohduttava kuva, itsellä kammo että maha roikkuu koko kesän enkä voi ostaa yhtään kesävaatteita :) itse odotan myös eniten kasvojen palautumista ennalleen ja urheilun pariin palaamista :)