Uusi alku

Taidat luottaa elämään. Sen kantavuuteen. Ja omaan itseesi, vahvuuteesi ja siihen, että selviät elämän eteen heittämistä haasteista. Ja Mieheen, joka pysyy rinnallasi aina ja elää kanssasi yhteistä arkea, niin hyvässä kuin pahassakin. Ihanaa, kun on luottamusta! Elämän perusta.



Ja herkkutuomiset ovat perusteltuja Aina, se kannattaa muistaa elämän varrella. :)

Voi sinua. Itku pääsi minultakin, kun luin tätä.



Kyllä se elämä kantaa. Kaikesta huolimatta.

Hei!

Meillekin piti tulla juhannusvauva 2010, vaan ensimmäinen ultra viikolla 10 kertoi karun totuuden, alkio oli menehtynyt viikolla 8. Tyhjennystä yritettiin kerran lääkkeillä, osa tuli ulos mutta jälkitarkastuksessa kohdusta löytyi vielä raskausmateriaalia. Lähete kaavintaan juuri ennen joulua. Sairaalassa sain aamulla kohtua avaavat lääkkeet ja kipulääkettä, parin tunnin päästä saliin ja viideltä oli jo kotona. Kipuja ei ollut, isompia vuotoja vain seuuraava vuorokausi. Jälkivuotoa kolmisen päivää. Kaikki meni siis toella hyvin , surutyötä tein tietysti vielä jonkun aikaa mutta pikkuhiljaa suru helpotti.



Hoitohenkilökunta oli asiallista, hoito hyvää, vaikkakin ensin jokaisella oli luulo että kyse on raskauden keskeytyksestä. En halunnutkaan että kukaan alkaa liikaa säälimään, en olisi sitä kestänyt.



Viime keväänä tein positiivisen raskaustestin ja nyt odotellaan ystävänpäiväksi omaa pikkuista. Juhannuksena kävi mielessä että nyt meilläkin olisi voinut olla jo vauva,enkä vielä silloinkaan osannut riemuita raskaudesta. Ajatukset jäi taka-alalle kun alkoi tuntua liikkeet ja raskaus konkretisoitui ihan oikeasti.



Toivon sinulle lämpimiä ajatuksia ja voimia, raskas asia on läpikäytävänä. Toivon, että saat vielä kokea ilon raskaudesta.

Uusi alku on nyt saatu täälläkin. Halusin vaan tulla kertomaan että kaikki meni eilen hyvin, niin hyvin kuin tuossa tilanteessa nyt on mahdollista. :) Pääsin jo ennen puolta päivää kotiinkin, just parahiksi hoivailemaan pientä vatsatauti- ja kuumepotilasta (tänään neiti oli jo onneks taas kunnossa). Kiitos tuesta ja tsempistä! :)



p.s. miäkin pillahdin ihan lohduttomaan itkuun kun heräsin, enkä oikein vieläkään tiiä itkinkö ilosta vai surusta. Luultavasti itkin siks, että nyt se on ohi ja miä selvisin siitä kaikesta.

Kiva Hanna kun kävit vielä kertomassa kuulumiset. Raskas päivä on takana ja toipuminen alkanut - voimia sinulle siihen. Ja lämpimät terveiset myös jo parantuneelle pikkupotilaallesi!