Lue keskustelun säännöt.
Mies liikaa poissa kotoa.
10.02.2013 |
On ilta/yötöissä eli lähtee töihin iltapäivällä ja kotiin vaihtelevasti yöllä klo 12-06 ja sit herää monesti vasta iltapäivällä. Joten harvoin ehtii nähdä lapsia, sillon kun lähtee töihin niin sitä ennen tulee moikkaa. Syömään tulee kotiin mutta iltahommissa ei ole. Vapaapäivinä ei pääse silti ajoissa ylös vaan nukkuu niin pitkään kun haluaa. Ja sitten vapaalla päivisin lähtee moikkaa kavereita yms niin sanon että monelta pitää olla takas kun lapsilla ikävä niin monesti menee jopa 5 tuntia kunnes ilmestyy kotiin. Kiva siinä sitten lapsille yrittää kertoa missä isi viipyy kun lupas tulla leikkimään. Ja illalla sit monesti pitää lähteä kahville ja ajelee ja mitä kaikkee keksiii, vaikka olis luvannu ettei mene minnekään kun olis kerrankin illan kotona. Olen sanonut että voi lähteä sit kun on laitettu yhdessä lapset nukkuu, mutta silti menee sopimaan aiemmin. Ja sitten saa taas odotellla myöhään iltaan/yöhön miestä kotiin, yhteistä aikaa ei paljon jää. Joka ilta olen siis yksin ja mies ei silti jää kotiin vapaailtoina vaikka olen sanonut että olen yksinäinen. Olen myös sanonut että lapsilla on kova ikävä ja sanoo että tietää sen mutta silti ei jää kotiin. Lasten puolesta tuntuu pahalta kun ikävöivät ja iltaisin isompi itkee nukkumaanmennessä ikävää. Miten saisin jäämään kotiin? Olen sanonut ettei saa lähteä mutta ei se usko, lupaa olla kotona mutta ei ole. Ja en ero vaikka sitä kuitenkin ehdotatte, on hyvä isä kun on paikalla ja hyvä puoliso kun on paikalla.
Ja lapset 2 ja 4
Kommentit (14)
Kavereiden kanssa koska jos soitan niin kuulen niiden kavereiden äänet ja tunnen ne. Mutta mietin välillä että pettää kun puhelimeen ei vastaa aina heti ja soittaa vasta tuntien päästä. Mutta tuntuu että haluaa omaa aikaa ja nähdä kavereita. Vaikka ehtii ja näkee niitä myös töissä ollessaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon oli muutenkin pois,kaikki se liittyi kuitenkin siihen ettei ollut tyytyväinen kotielämään millään tasolla.T:äsken vastannut
Miehesi ei todella ole kasvanut Mieheksi. Laita se selkä seinää vasten. Minusta miehesi kuulostaa raukkamaiselta. Miten voi tehdä noin omille lapsilleen, jotka palvovat isäänsä yli kaiken?
Miehesi ei todella ole kasvanut Mieheksi. Laita se selkä seinää vasten. Minusta miehesi kuulostaa raukkamaiselta. Miten voi tehdä noin omille lapsilleen, jotka palvovat isäänsä yli kaiken?
Vaikka isi tuottais pettymyksiä niin silti ne on ihan haltioissaan kun isi tulee edes hetkeks kotiin ja sanoo ettei isi saa lähteä töihin. Mies sanoo että ei haluaiskaan, vaan olla meidän kanssa ja sitten kun siihen on mahdollisuus niin ei silti ole. En ymmärrä miks sanoo toista ja tekee toista.
Ap
ei sinun auta kuin toivoa ja odottaa, että miehesi kasvaa joskus aikuiseksi. Voit tietysti pitää puhuttelua, maanitella, rukoilla, painostaa ja uhkailla, mutta lopulta on vain miehestäsi kiinni haluaako hän olla teidän kanssanne vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai annanko vaan mennä ja katson tajuaako ettei enää kukaan kotiin pyydäkään.
Ap
ei sinun auta kuin toivoa ja odottaa, että miehesi kasvaa joskus aikuiseksi. Voit tietysti pitää puhuttelua, maanitella, rukoilla, painostaa ja uhkailla, mutta lopulta on vain miehestäsi kiinni haluaako hän olla teidän kanssanne vai ei.
Jo uhkaillu ja rukoillu mut eipä niistä ole mitään hyötyä. Itselläni ei niin väliä mutta lapset. Ja jos eroaisin niin sitten ne ei ainakaan näkis isiä koskaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai annanko vaan mennä ja katson tajuaako ettei enää kukaan kotiin pyydäkään.
Ap
Lakkaisin pyytämästä. Alkaisin keksiä (vielä nykyistä enemmän) kivaa menoa ja tekemistä lasten kanssa. Miehelle voi mainita että tällaista on tulossa sellaiseen aikaan että hän pääsisi mukaan, tervetuloa. Mutta en laskisi itse sen varaan enkä mainostaisi isän mahdollista osallistumista lapsille. En pyytäisi useampaan kertaan (tai parin ensimmäisen kerran enää ollenkaan jos ei tule mukaan). Pidettäisiin lasten kanssa hauskaa ja kerrottaisiin isälle jälkeenpäin, miten kivaa meillä oli.
Ehkä se saisi miehen ajattelemaan ja kenties muuttumaankin. Ehkä ei.
Vai annanko vaan mennä ja katson tajuaako ettei enää kukaan kotiin pyydäkään.
Ap
Jos vakava keskustelu ei auta niin sitten harkitsisin lähtemistä. En haluaisi jakaa elämääni keskenkasvuisen miehen kanssa saatika ihmisen, joka jatkuvasti pettää lupauksensa koko perheelle.
Jos vakava keskustelu ei auta, antaisin ihan ukaasin, että 3kk aikaa muuttaa käytöstä tai nostan kytkintä. Yritä kuitenkin ensin sitä vakavaa keskustelua. Painota lasten mielipahaa, isän vastuuta ja omaa yksinäisyyttäsi. Kerro miltä sinusta tuntu ja mitä toivot mieheltä. Sopikaa mikä määrä harrastuksia ja menoja on sopiva _kummallekin_ viikossa. Esimerkiksi 2 harrastusta + 1 kavereiden tapaaminen max 4h silloin kun lapset ovat hereillä. Harrastusten ei myöskään tulisi kaikkien keskittyä vkl:lle vaan tasaisesti pitkin viikkoa. Lasten mentyä nukkumaan, miehesi voi mennä minne haluaa, mutta vähintään kaksi iltaa viikossa olisi pyhitetty parisuhteelle.
Tällaiset ehdot sanelisin niin julmaa kuin se onkin. Mutta jos toinen ei ota vihjeistä, keskusteluista ja pyynnöistä vaaria ja ala käyttäytymään perheellisen miehen tavoin, niin pakko on ottaa järeämmät keinot käyttöön.
Ja tosiaan, pidä sanasi ja nosta kytkintä jos mies ei muutu. Ihan oikeasti, mitä sellaista miehesi sinulle tarjoaa, että et voisi ilman häntä olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai annanko vaan mennä ja katson tajuaako ettei enää kukaan kotiin pyydäkään.
Ap
Lakkaisin pyytämästä. Alkaisin keksiä (vielä nykyistä enemmän) kivaa menoa ja tekemistä lasten kanssa. Miehelle voi mainita että tällaista on tulossa sellaiseen aikaan että hän pääsisi mukaan, tervetuloa. Mutta en laskisi itse sen varaan enkä mainostaisi isän mahdollista osallistumista lapsille. En pyytäisi useampaan kertaan (tai parin ensimmäisen kerran enää ollenkaan jos ei tule mukaan). Pidettäisiin lasten kanssa hauskaa ja kerrottaisiin isälle jälkeenpäin, miten kivaa meillä oli.Ehkä se saisi miehen ajattelemaan ja kenties muuttumaankin. Ehkä ei.
Ongelma on vaan se että ei ole autoa mulla käytössä ja asutaan sellaisessa paikassa ettei kauheesti voi minnekään kauas mennä. Mutta ollaan ulkoiltu ja keksitty kaikkee kivaa. Joulukuusen koristelu esim. jäi mieheltä välistä vaikka ilmoitin asiasta ja odotettiin. Ja ei se tainnu paljon hetkauttaa. On kuulema väsynyt mutta tuskin siihen ainakaan auttaa että juoksee jossain kaiken vapaa-ajan.
Ap
miten voit väittää, että se on hyvä mies ja isä? Eihän se ole koskaan paikalla! Millä lailla se "hyvyys" ilmenee niinä ohikiitävinä hetkinä, jotka se viettää perheensä kanssa?
Ei mulla ole mitään neuvoa antaa, olen pahoillani. Mutta mua kiinnostaa oikeasti mitä sä arkoitat "hyvällä" tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten voit väittää, että se on hyvä mies ja isä? Eihän se ole koskaan paikalla! Millä lailla se "hyvyys" ilmenee niinä ohikiitävinä hetkinä, jotka se viettää perheensä kanssa?
Ei mulla ole mitään neuvoa antaa, olen pahoillani. Mutta mua kiinnostaa oikeasti mitä sä arkoitat "hyvällä" tuossa tilanteessa.
Sillon kun on paikalla ja on lasten kanssa, leikkii ja on niiden kanssa joskus myös yksin ja aina on kaikilla kivaa. Osaa olla hyvä isä jos vaan olisi enmmän paikalla. Kyllä on päiviä kun on koko päivän kotona mutta ne on todella harvassa.
Ap
miten voit väittää, että se on hyvä mies ja isä? Eihän se ole koskaan paikalla! Millä lailla se "hyvyys" ilmenee niinä ohikiitävinä hetkinä, jotka se viettää perheensä kanssa?
Ei mulla ole mitään neuvoa antaa, olen pahoillani. Mutta mua kiinnostaa oikeasti mitä sä arkoitat "hyvällä" tuossa tilanteessa.
Sillon kun on paikalla ja on lasten kanssa, leikkii ja on niiden kanssa joskus myös yksin ja aina on kaikilla kivaa. Osaa olla hyvä isä jos vaan olisi enmmän paikalla. Kyllä on päiviä kun on koko päivän kotona mutta ne on todella harvassa.
Ap
Sulla on vääristynyt käsitys hyvästä perhe-elämästä.
Up