Mitä teit ennen kuin menetit elämän halusi ja tulit Vauva -lehden foorumille?

ja mainitsemasi asiat tapahtui päinvastaisessa järjestyksessä. eksyin tänne ja siitä asti on menny päin persettä. :D

ja ihmisiin suhtautuva. Nyt vuoden verran AV:lla on ollut yhtä alamäkeä.

Se aika on yhtä mustaa aukkoa vaan. Ainoat muistikuvat siitä ajasta on, että elämässä oli vielä inhimillisyyttä ja toivoa. Nyt ei ole mitään. Pohjalla ollaan.

nykyisin ei ole minkäänlaista elämää

Sitten mies jätti mut ja siitä asti olen imenyt sosiaalipornoni av:lta. Täältä saa näkökulmia siihen, mitä elämä olisi voinut olla.

Suosittelisin samaa sinullekin!

Vauva-palstalla.



Huomasin ettei mulla niin paskasti meekään.

Sitten täällä mulla alkoi joku uusi elämä ja nykyään oon aika villi ja vapaa.



Lapsena olin jossain Porvoon takana tädin luona ja piti pissata omenapuiden alle. Joten kait on ollut aika köyhää.



Nyt mä toivoisin, että av:n taso jotenkin nousisi. Tuntuu siltä, että yhä kiihtyvällä vauhdilla tapahtuu romahdusta kaikkialla. Ei telkustakaan enää tuu mitään. On tyydyttävä johonkin tämmöiseen.



Mutta jos maailmanloppu todella tulee niin mä luulen saavani tietää sen ihan ekaks täältä ja sit mä juoksen pikapikaa katolle.



Ei mitään hajuakaan siitä miten tänne eksyin.

Menin aiemmin nukkumaan.

rakastin täydestä sydämestäni. Oisin antanut sen puolesta vaikka molemmat käteni. No, mies jätti ja minä menin ihan rikki. Ekaan puoleen vuoteen-vuoteen en pystynyt täällä käymään lukemassa erotarinoita, sattui liikaa. Nyt sitten pahimman hälvettyä puran yksinäisyyttäni ja tyhjyyttäni täällä. :(

Olin väkivaltaisessa suhteessa. täältä sain voimaa jättää kusipäämiehen ja aloittaa oikean elämän. :)

(siis se hylätty surkimus, joka lukee av:ta oikean perhe-elämän puutteeseen)



että suurin osa siitä, mitä täältä luen, on mun näkökulmasta kadehdittavaa. Mutta ei onneksi kuitenkaan ihan kaikki ;)

Ennen av:ta ja lapsia (joiden kautta päädyin tänne) tein iltaisin jotain järkevää. Luin, lenkkeilin, tehtiin miehen kanssa hyvää ruokaa, käytiin elokuvissa tai teatterissa, urheiltiin. Nyt istutaan miehen kanssa illat voimattomina kotisohvalla eikä kumpikaan jaksa oikein puhua. Toinen selaa kännykällä netti ja toinen kannettavalta. Miten tässä näin kävi? :)

etten tekisi amatööri -mokia.

Heräsin aamuisin linnun lauluun ja keitin kahvia hyräillen onnellisena. Päivät olivat kuin sateenkaaria ja hattaraa, olin sporttinen, seksikäs ja timmissä kunnossa.



Nyt näpyttelen Vauva-palstalle tupakka suupielessä, kulahtaneet verkkarit ja reikäinen t-paita päällä. Kiroan läskejäni ja turvonnutta naamaani, sumppikin maistuu aivan p**kalta..

mutta hävisin.



Täällä ei häviä, aina voi voittaa keksimällä vielä paremman provon kuin joku muu...

Nyt kotiäitinä sosiaaliset kontaktit aika minimissään, varsinkin kun en ole mikään puistoäitityyppiä. Puistossa äidit juttelevat vain oman lapsen kehityksestä ja lapsiin liittyvistä asioista. Ei vaan nappaa.



Joten saan kontaktia muihin ihmisiin kun illalla avaan koneen ja luen tätä pöllöpalstaa.



Välillä viihtyttävää ja välillä niin tylsää.



Tämä on vähän sellaista Seiskan tapaista viihdehöttöä jonne on mukava paeta arkipäivän tylsyyttä kodinhoidon, lastenhoidon ja ruuanlaiton lomassa.



Sitten kun palaan töihin irrottaudun ihanasti tästä pöllöpalstasta ja alan taas oikeaksi ihmiseksi oikealla elämällä! Aika aikansa kutakin.

Menin aiemmin nukkumaan.

Sitten kun palaan töihin irrottaudun ihanasti tästä pöllöpalstasta ja alan taas oikeaksi ihmiseksi oikealla elämällä! Aika aikansa kutakin.

Niinhän sinä luulet. Lyön vetoa, että töihin palattuasikin, avaat av:n vähintään joka toinen ilta lasten mentyä nukkumaan :)

Ennen av:ta ja lapsia (joiden kautta päädyin tänne) tein iltaisin jotain järkevää. Luin, lenkkeilin, tehtiin miehen kanssa hyvää ruokaa, käytiin elokuvissa tai teatterissa, urheiltiin. Nyt istutaan miehen kanssa illat voimattomina kotisohvalla eikä kumpikaan jaksa oikein puhua. Toinen selaa kännykällä netti ja toinen kannettavalta. Miten tässä näin kävi? :)

ihan kuin meillä. Miinus hymiö.