Tiedättekö ihmistyypin, joka on huolimaton kaikessa?

tunariksi niitä kutsutaan

Tiedän, oma poikani...

Joo, tiedän, mutta toisaalta nämä kaksi tapausta ovat vaan sellaisi, että ajatukset liitelevät jossain korkeammalla kuin kotitöissä. Ovat siis tutkijatyyppejä, erittäin hyvin perehtyneitä omaan alaansa eivätkä omassa työssään missään nimessä huolimattomia. Kaikessa muussa kyllä. Olen ajatellut, että kyse on ihan synnynnäisestä ominaisuudesta, siitä mihin ihminen orientoituu. Ja kyllä nämä kaverini kärsivät tästä leväperäisyydestään. Heillä on jatkuvia riitoja puolison kanssa, joka haluaisi että olisi siistimpää, lapsille on vaikeaa pitää päivärytmiä, jne.

Minä itse olen sellainen puuhastelija, että kaikki on tiptop. Joskus olen miettinyt, ihan rehellisesti, että jos minulla olisi joku intohimo elämässäni, en varmaan käyttäisi näin paljon aikaa lattialistojen jynssäykseen ja kevätverhojen kuosin miettimiseen.

Minä.

Olen myös lääketieteen tohtori, joten meillä käy siivooja ja organisoija.

Tällä tyypillä myös lastenkasvatus takkuaa. lapsilla ei ole rajoja, he ovat ulkonakin keskenään milloin lystäävät. Päällensä pukevat mitä haluavat, eli vaatetta ei ole tarpeeksi.

Asunto on kusessa, liassa ympäriinsä. Kuvottavaa.

Onko tämä oikeasti normaalia? Itse olen ajatellut ystävän olevan jotenkin masentunut.

Minä olen huolimaton kaikessa. Myös työnteossa. Onneksi kuitenkin olen tehnyt samoja hommia vuosikausia, joten virheitä ei tule kovin usein silkan rutiinin ansiosta. Onneksi tiedostan luonteeni enkä ole esim. hankkinut kotieläimiä, ja pyrin muutenkin kaikessa minimalismiin. Kämppä pysyy siedettävässä kunnossa kun ei ole mattoja (tai niitä on vain pari) ja heitän kaiken tasoille kertyvän roskiin. Eli siivoanhan minä, mutta en suhtaudu siihen siivoamisena vaan todellakin heitän vaan pois niin paljon kamaa, että kasoja ei kerry. Olen todella kateellinen kavereilleni, jotka tekevät kodeistaan tyylikkäitä, kauniita ja siistejä. Mä en pysty.

Täällä yks hajapäinen taiteilija. Lupaan ettei tarvitse tulla kylään.

Tiedättehän ihmistyypin, joka kyylää, miten joku toinen ripustaa pyykit? XD

Joo helsinkiläinen humanisti.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 22:02"]

Tällä tyypillä myös lastenkasvatus takkuaa. lapsilla ei ole rajoja, he ovat ulkonakin keskenään milloin lystäävät. Päällensä pukevat mitä haluavat, eli vaatetta ei ole tarpeeksi.

Asunto on kusessa, liassa ympäriinsä. Kuvottavaa.

Onko tämä oikeasti normaalia? Itse olen ajatellut ystävän olevan jotenkin masentunut.

[/quote]

Siis miksi luulet että tuo olisi normaalia?

Tiedän sottaisia ihmisiä, mutta olen ymmärtänyt että heillä on jotenkin täysin erilainen siisteyskäsitys kuin itselläni. Omasta mielestäni pahinta sotkua on se varsinainen lika, mutta ei haittaa jos lelut ovat välillä vähän hujan hajan. Mutta joillakin ihmisillä se on ihan selvästi toisin päin. Että tavarat ovat omilla paikoillaan, mutta sitten esimerkiksi vessaa ei pestä kuin jouluksi ja silloinkaan ei pyyhitä hanaa ja peiliä. Vai onko se vaan sitä, että jotkut ihmiset ei ihan oikeasti osaa siivota?

Tarkoitan huolimattomuudella myös sellaista että esim. tiskirätillä pyyhitään lattialta lapsen oksennukset,  huuhtaistaan nopeasti ja sitten samalla rätillä pyyhitään pöytä.

Pyykit todella ripustetaan telineeseen (joka on ruokailutilassa ja siinä sen olen nähnyt) päällekkäin ja lakanat "kuivataan" viikaatuina.

Miten joku voi olla tällainen?

Itse en ripusta lakanoita päällekkäin, mutta ihmettelen kyllä miten joku voi todella ihmetellä nähdessään jonkun toisen näin tekevän. Mitä ihmeellistä siinä on? Uskoisin lakanoiden todellakin kuivuvan vaikka viikattuina, varsinkin suomalaisissa keittiöissä, joissa huoneen lämpötila on todennäköisesti yli 20 astetta.

Itse olen nähnyt pyykkejä kuivattavan yksinkertaisina useita päiviä Keski-Euroopassa, koska ilmankosteus ja kylmyys hidastivat hommaa merkittävästi. Kyllä nekin silti lopulta aina kuivuivat.

Mulla on tuollainen huolimaton ystävä. Ihana ihminen kerta kaikkiaan, vaikka on menny hermot aika monta kertaa, kun kaveri myöhästyy aina ja joka paikasta, jos nyt sitten ikinä pääsee paikalle, kauheeta säätämistä aina.

Hällä on kaikki paikat sekasin kotona; kaapeista tavarat kaatuu päälle kun avaa oven ja tiskiä aina kunnon vuoret (astianpesukone rikki), tapetteja alettu joskus repiä, homma jäänyt kesken.. pyykkiä valtavat kasat pitkin kämppää, ei tietoa, mitkä puhtaita ja mitkä likasia..

Jokainen elää tyylillään. Kyllä varmaan lapsuudenkodilla on vaikutusta. Voihan kyse olla myös jostain häiriöstä; on tuollaiselle varmasti joku diagnoosi, adhd tms.

Niin no mäkin laitan lakanat viikattuina narulle, kun eivät muuten mahdu. Kuivuvat kyllä muutamassa tunnissa, kun koneessa on hyvä linkous.

Joo tunnen, itseni. Tosin en ole mikään varsinainen sottapytty, joka viikko meillä siivotaan, vaikka siivoamista inhoan, vessat siivoan aika tarkkaan koska likainen vessa on oksettava. Tiskikone pesee astiat, et ei huolta ja pyykkikone pyykit. Lapsilla on puhtaat vaatteet kyllä. Mutta: kaapit on järkyttävässä kunnossa, kerran vuodessa jaksan ne siivota, mutta muutamassa viikossa ne on taas epäjärjestyksessä ja pian ihan kamalassa kunnossa.

Talokin meillä on aika uusi, joten ei ole mitään revittyjä tapetteja tms. Mutta lumityöt tekemättä ja kesällä tahtoo nurtsi rehottaa. Petivaatteita en jaksa tuuletella kuin pari kertaa vuodessa, lakanat vaihdan muutaman viikon välein. Ruoka on hyvää ja ei mitään vanhaa ja ihan itse kokattua. Vaatteita en jaksa silitellä ja harvoin tulee mitään korjattua ellei ole ihan pakko.

Unohtelen asioita, kirjaston kirjat on aina myöhässä, laskut maksan myöhässä, myöhästyn aina ja kaikkialta. Syynä on se, että kaikki jää viimetippaan, huomaan lähtiessä, että hups mun paidassahan on tahra, pitää etsiä joku toinen, oho kännykkä unohtui ja autossakaan ei ole bensaa jnejne. Unohdan myös hammaslääkärin, vanhempainvartin ja kampaajan. Nykyään olen jo oppinut laittamaan muistilappuja (joita en yleensä muista lukea) tai hälytyksiä puhelimeen, mutta usein unohdan senkin. Jos en tee jotain asiaa heti, se unohtuu ja usein en tee heti.

Olen ollut aina tällainen, jo koulussa sain valtavan pitkän rivin unohdusrasteja seinälle lappuun. En vaan osaa toimia toisin, joskus se ärsyttää ja yritän tsempata mutta taas repsahdan ;D Mä vaan unohdun tekemään jotain tosi mielenkiintoista tai uppoudun työhön tai kirjaan tai jään vaan haaveilemaan...mies oli nuorempana hermostua tähän mun tohelointiin, mut nykyään se vaan nauraa ja sanoo, että on se hyvä kun vaimo ei ikinä nalkuta mistään kun se on itse niin löysäpipoinen kans. Lapset tykkää kans kun äiti on kuulemma niin rento. (on meillä kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat ja koulussa lapsilla pyyhkii hyvin, yksi tosin on yhtä hajamielinen tohelo kuin äitinsäkin..) No joo, enää en nelikymppisenä juurikaan yritä itseäni muuttaa, mun elämä on oikeestaan harvinaisen hauskaa!

Niih.

Aika suuri osa ihmisistä kuivaa pyykkinsä n. metrin levyisellä taitettavalla pyykkitelineellä. Jos sen lakanan heittää suorana siihen päälle niin parivuoteen lakanan kaikki reunat nuohoavat lattialla. Että pakko se on taittaa pariin kertaan. Ja kuivuu kyllä, toki hiukan muuta pyykkiä hitaammin.

Eri asia tietty okt-asujilla tai varakkaammilla eli isommat asunnot omistavilla kun on kuivausrummut ja/tai pihalla metreittäin narua.