Tutista vierottaminen " vanhemmalta" lapselta?

että vaihda lapsen tutti johonkin esim lapsi saa itse valita lelukaupasta jotain. Tuttavilla toimi ihan kivuttomasti.

Poikamme oli tasan 2 vee kun tutti jäi pois, tai siis emme enää yöunille antaneet tuttia, ei huutanut ollenkaan, ehkä hiukan pitempään kesti nukahtaminen alkuun, mutta ainoastaan maksimissaan muutaman illan. Ihmetteli vaan itsekseen valoisina kesäöinä pinnasängyssään, että " mihhä on mun " piippu" ?" Jos ja kun päätät lopettaa tutinsyönnin, ole lujana, ei kannata ottaa pois ja antaa taas takasin, jos menee hulinaksi. Siskoni teki näin, ja siitäkös meinas tulla ihan hurja rumba. Minä sit kummitätinä vein tutin tuttimadolle ja tuotiin tilkalle pupupehmo, oli lahja sit siltä tuttimadolta.

Tyttö oli tällöin 2,5 vuotias. Tosin tätä edelsi muutama kuukausi sellaista aikaa, että tuttia ei annettua kuin päivä- ja yöunille.



Joulun jälkeen sitten eräänä iltana kun tyttö halusi nukkua isin ja äitin vieressä, niin yhdessä laitettiin tutti yöpöydälle ja sovittiin, että tonttu hakee tutin yön aikana.



Muutaman kerran kyseli tuttia, mutta kun muistutettiin, että tonttuhan sen vei, niin tyytyi selitykseen. Ongelmia ei ole ollut, vaikka pikkuveli on vuoden ikäinen ja syö tuttia ahkeraan.

on luovuttu tutista. Esikoinen itkeskeli tutin perään ekan viikon iltasin, mutta ei kovin kovasti. Toinen lapsi ei kysellyt tuttia kertaakaan kun oli heitetty roskiin. Meillä lapset ovat kyläpaikassa heittäneet itse kaikki tuttinsa roskiin. Niin nitä ei ole voinut enää kotoa etsiskellä, eikä ole voinut syyttää muita tutin häviämisestä. Palkkioksi on saanut jäätelöä tms.

Meillä tosin tutti ollut aina vaan nukkuessa jokaisella. Kolme on vieroitettu alle 2 vuotiaina ja esikoinen taisi olla 2v1kk. Yleensä on keksitty joku kenelle tutti on tavallaan annettu, esim. yksi vietiin ankoille puistoon ja yhden tutti vietiin oravavauvalle. Hyvin on aina juttu mennyt ja lapsi ymmärtänyt. Meillä ei kukaan ole varsinaisesti edes itkenyt tutin perään vaan ovat illalla vaan kysyneet, että missä tutti on.



Ja kun tutti laitetaan pois, se todellakin laitetaan kokonaan pois eli takaisin ei enää anneta!

Tutti on ollut suussa öisin ja joskus päivälläkin kun on paha mieli yllättänyt, mutta ehtona on pidetty että tuttia syödään vain sängyssä. Nyt viime aikoina on otettu tavaksi että tutit menevät aamulla " päivähoitoon" , eli laitan ne piiloon ja tulevat sitten takaisin illalla. Tyttö nukkuu vielä pinnasängyssä ja ollaan puhuttu että ostetaan " isojen tyttöjen sänky" , jossa ei saa olla tutteja ja tuntuu tyttö sen ymmärtävän, vaan saa nähdä miten sitten käytännössä.

Esikoinen oli tällöin 2v. Yhden illan itkeskeli, sen jälkeen kyseli jonkun kerran, mutta siihen on jäänyt. Nukahtamiset ovat kyllä vähän pitempiä kuin ennen, mutta ihan hyvin otti kuitenkin tuon tutin pois jättämisen. Se kyllä meillä tuli, että ei huoli nukuttamaan ketään muuta kuin äidin. Isä ei enää kelpaa =(.



Lapset 2v1,5kk ja 7,5kk

tulevat tupakoitsijat?



ja tutissa ei edes nikotiinia!

Varsinkin jos tutti on vain unikaveri eikä sitä lutkuteta päivät pitkät. Meilläkin poika täyttää keväällä kolme ja on vielä vaipoissakin...



Näin vanhalla lapsella kannattaisi kai yrittää junailla juttu jotenkin niin, että lapsi saadaan lopulta luopumaan tutista " omasta tahdostaan" , esim. palkinnon avulla tai sitten " isot lapset ei syö tuttia" -järkeilyllä. Turha huudattaa lasta riistämällä tutti lapselta äkillisesti yksipuolisesti.