Milloin omista lapsistaan nauttii?

Käypä kilpirauhaskokeissa nyt ihan ensi alkuun. Ei kuulosta normaalilta.

Minkä ikäiset lapset kyseessä?
Itse olen babyblueseista huolimatta nauttinut ihan jokaisesta lapsesta, yhdessä ja erikseen.

Mä olen nauttinut alusta saakka, mutta kaikki hoito ei kaatunut mun niskaan. Eli kerran viikossa mä sain nukkua niin pitkään kuin halusin ja mies hois lapset. Kävin myös monta kertaa viikossa omilla menoilla, yleensä kuntosalilla. Sä kuulostat siltä, että tarviit vain unta ja rauhaa. Ihanneratkaisu olis, jos sä saisit lomaa lapsistasi vähintään viikonlopuksi. Niin ettet soittelisi tai joku soittele, että nyt tää itkee täällä, mitä mää teen. Saisit vain olla rauhassa ja tehdä ihan mitä haluat, ilman, että joku vaatii koko ajan sulta jotain. Taatusti tuon loman jälkeen alkaisit taas edes hieman pitämään lastesi kanssa olosta.

Soita neuvolaan. Sinulla on selvästi masennuksen oireita. Kannattaa käydä puhumassa asiasta. Kun saat itsesi kuntoon niin alat nauttia lapsistasi. Tsemppiä.

Nuku nyt ensin univelat pois. Mene vaikka ystvälle/vanhemmillesi/hotelliin nukkumaan jos kotona ei onnistu. Sen jälkeen voit taas nauttia elämästä ja lapsistasi.

No nauti hyvä ihminen niistä pienistä hetkistä äläkä kokoajan mieti tulevaisuutta tai sitä mitä sulla voisi olla ilman niitä lapsia. nauti aamuisesta unisesta halista, siitä kun lapsi käpertyy kainaloon katsomaan telkkaria, siitä kun lapsi kikattaa haltioituneena kun vähän kutitat sitä, nauti märistä suukoista, nauti uhmakohtauksista ja mieti että tuolla lapsella on omaa tahtoa, se tulee pärjäämään elämässä. Ja ennenkaikkea nauti myös omasta ajasta.. lähdet vähintään kerran viikossa yksin johonkin.. jos et muuta niin lenkille siksi aikaa että mies hoitaa iltapuuhat ja palaat kotiin kun lapset nukkuu jo. Ottakaa omaa aikaa miehen kanssa, laittakaa lapset hoitoon

Jos kotona olo on noin pakkopullaa silti niin lapset hoitoon ja menet töihin !!

Jos tämäkään ei auta niin olisko sulla masennusta ilmassa, kannattaisi varmaan neuvolassa puhua asiasta.

Mä olen nauttinut tämän vajaan 24 vuotta siitä saakka kun tiesin hedelmöittyneeni ekan kerran. Kaikki vaiheet ja iät ovat olleet nautinnon aiheita.

Apua, tuo ei kuulosta normaalilta. Neuvola osaa auttaa. Hanki apua ja elämä alkaa hymyillä;)

Kiitoksia vastauksista, olin varma että paskaa sataa niskaan siitä kuinka huono äiti olen.

Rakastan lapsiani täydestä sydämestä ja kärsin suunnattomasti siitä kun en jaksa olla mukana leikeissä ja puuhissa. Uupumus on vaan niin valtava, etten kykene.

Ajatus siitä, että lapset luulis ettei äiti tykkää kun ei halua tehdä mitään yhdessä on musertava.

Epäonnistumisen tunne siitä ettei voi olla haluamansa kaltainen äiti on kamala.

AP

Kannattaa otta yhteyttä neuvolaan tms. koska oireesi voivat johtua masennuksesta ja tarvitset siihen apua! Onko lähipiirissäsi ketään joka voisi auttaa lasten hoidossa että saisit hieman huokaisutaukoa? Pienten lasten hoito osaa olla todella rankkaa varsinkin jos ei hetkeäkään saa huokaistua :( Tsemppiä!

Minkä ikäiset lapset on? Melko kamalalta kuulostaa. Jännä että sä puhut rakkaudesta samassa otteessa kun puhutet ettet jaksa ja aamulla jo odotat iltaa -kun oikeasti se juttu on niin että illalla et malta odottaa seuraavaa päivää että pääset tekemään jotain lapsiesi kanssa.

Jaksatko tehdä mitään lapsiesi kanssa? Oletan että olet kotona lapsiesi kanssa ja sinun on hankala tehdä mitään. Jos meillä olisi tuollainen meno niin mies olisi passittamassa minua juttelemaan jonnekin. Ei kuulosta yhtään hyvältä, sinun tai lapsien kannalta moinen. Onko kukaan huomannut väsymystäsi? Kysynyt miten jaksat tai kehoittanut hakemaan apua? Vai torppaatko kaiken tälläisen? Kuuluuko sinusta äidin olla tuollainen?

Onko oma suhteesi äitiisi ollut samanlainen? Entä millainen kuvittelet suhteesi lapsiisi olevan?

Jos sinulla on masennusta niin ei se nukkumalla mene ohi. Ei vaan mene, asiat pitää käsitellä.

Sinulla voi olla ihan oikea ajatus ettet ole pystynyt normaaliin arkeen TAI sinulla voi olla liian täydelliset kuvitelmat arjesta ja elämisestä. Saatat vaatia itseltäsi liikoja!

Minusta sun kannattaa sulkea kone ja mennä tekemään lapsiesi kanssa asioita. Koska he kasvaa kokoajan ja tätä aikaa ei tule uudestaan. He on pieniä vaan kerran ja muuttuvat ihmisinä kun kasvaa. Sinä voit olla joko tukemassa kasvua ja seurata sitä -hoitamalla itseäsi ja elämällä mukavaa elämää. Mutta siihen löytyy vaikka neuvolaterapiasta avaimet. Tai sinä voit jatkaa tätä arkea, se voi myös pahentua ties miten hallitsemattomasti. Sinä olet vastuussa elämästäsi.

11

Minusta kuulostaa siltä ap, että olet ylirasittunut. Onko sulla vielä pienet lapset ja pienellä ikäerolla? 

Ihminen ei pärjää ilman unta ja henkistäkin lepoa. Mielihyvää on hankala saada yhtään mistään, jos koko kroppa huutaa vaan hetken hiljaisuutta ja rauhaa.

Sulla on selvästi liikaa hommaa resursseihin nähden. Eli kuten sanottu, olet ylirasittunut. Saattaa johtua siitä, että sulla on oikeasti liikaa tekemistä tai olet liian jumissa lastesi kanssa etkä saa tehdä tarpeeksi aikuisten asioita. Tai sulla on masennusta/ahdistusta. Ta molempia.

Mulla on kyllä vasta yksi lapsi 3v, ja hänen kanssa on usein rankkaa ja onhan se usein ihanaa kun hän nukahtaa illalla ja saa omaa aikaa. Mutta silti nautin hänen kanssaan olemisesta joka ikinen päivä, ja tunnen päivittäin suurta onnea kun olen saanut hänet. Tämä on minusta normaalia.

No minä nautin täysillä kun pojat on koululaisia. Ei enää rasitusta ja nukkua saa niin paljon kun haluaa. Pojat on ihanaa seuraa ja  ihania keskusteluja. Eilen oltiin kuopuksen kanssa treeneissä, kahvilassa ja kodin ykkösessä. Ihanaa yhdessäoloa josta nautin. Saan myös paljon omaa aikaa, kun pojat touhuaa omissa huoneissaan.

Eikä toisen päälle tartte paskaa kaataa siitä millaisia he on äitinä. Ei ole yhtä tapaa olla äiti, eikä äitiys tee kenestäkään mitään muuta kuin äidin lapselle.

Ihminen voi olla huono tai lapsen saanut nainen voi masentua tai olla sitä jo valmiiksi kun tulee raskaaksi. Masennus taas ei tee kenestäkään huonoa ihmistä mutta minusta se että tiedät siellä kotona ettet voi hyvin ja lapsesi vaan elää päivästä toiseen seinien sisällä eikä saa tarvitsemaansa toimintaa niin silloin pitää tehdä muutos! Silloin sinä et ole huono, vaan tarvitset apua. On hyvän ihmisen merkki kun ymmärtää mitä muut tarttee ja hakee apua. Perhe-elämää tuetaan nykyään monilla tavoin mutta harvoin se apu tulee kotiisi pyytämättäsi. Se on huonompi asia sinulle jos sinua lähestytään lastensuojelusta huolissaan olevan ympäristön kautta kuin haet itse apua.

Miten kauan ajattelit tilanteen jatkuvan? Kunnes lapsi menee esikouluun? Jaksatko tukea koululaista lasta? Hae apua. Sitä varten se on olemassa että väsyneet käyttää ennenkö tilanne on niin paha että se vaikuttaa siihen millaiset muistikuvat ja kokemukset lapsillasi on. Mieti omaa lapsuuttasi. Minkä ikäisenä alat muistamaan asioita?

On sinun vastuu hoitaa lapsesi.

En osaa sanoa yhtä hetkeä koska niistä lapsista oikeesti nauttii, se on totta, että lasten kanssa oloonkin leipiintyy ja joskus arjen pyörittäminen tuntuu todella raskaalta. Minulla on neljä lasta, joista kaksi ihan pieniä ja olleet kovia valvottamaan. Kohta kolme vuotta mennyt ihan surkeilla unilla. Jatkuvaa mökää, sotkua,pyykkiä ja ruokahuoltoa, joskus tuntuu, ettei kuule edes omia ajatuksiaan. Mutta kun alkaa miettiä niitä hyviä hetkiä, niin on niitäkin joka päivä ja paljon, joka päivä lasten touhut jaksaa naurattaa, itse-asiassa harvoin tulee millekkään muulle naurettua niin paljon kun pienten lasten jutuille.

Isojen lasten kanssa taas on kokolailla helpompaa ja keskustelut on jopa ihan antoisia aikuisellekkin. Voi käydä yhteisissä harrastuksissa,ostoksilla ja elokuvissa.

Mutta parhaita hetkiä on kun 2v sanoo, äiti rakas ja kipuaa syliin, halaa ja suukottaa tai illalla kun käydään nukkumaan ja sille iskee puheripuli ja se kertaa päivän tapahtumat, omalla hassulla höpöttelyllään. Ihanaa on myös kun 1v on niin riemuissaan joka asiasta jonka oppii, mikä riemu syntyykään kun oppii itse avaamaan ja laittamaan kiinni ruokapurkinkannen ym.. Ja se kun se nukahtaa viereen päiväunille, sellainen pieni,lämmin kainaloinen, hiuksetkin ihanaa untuvaa, niitä voisi haistella monta tuntia jos tuo isompi vaan antaisi :)

Parhautta on myös tyttöjen jutut ton teinitytön kanssa kun värjätään hiuksia, tai vien sitä ja sen kavereita koulun discoon, sitä kikatuksen määrää takapenkillä ja kun ollaan kahdestaan kun se kertoo kaikkia asioita pojista ja kavereista ja kaikki on niiiiiiin suurta ja tunteikasta, tulee ihan oma nuoruus mieleen :)

Onhan niitä hetkiä vaikka ja kuinka, parhaitenhan ne hetket saa esiin jos elämässä on muutakin kun pyykkiralli.

Viiden lapsen (22, 20, 19, 15, 12) äitinä voin kertoa, että siinä vaiheessa helpottaa kokonaisvaltaisesti kun nuorinkin menee kouluun.

Toki täytyy sanoa, että joskus kaiholla muistelee joitakin hetkiä, kun lapset olivat pieniä, mutta kyllä elämä nyt on IHANAA!

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:24"]

Minkä ikäiset lapset on? Melko kamalalta kuulostaa. Jännä että sä puhut rakkaudesta samassa otteessa kun puhutet ettet jaksa ja aamulla jo odotat iltaa -kun oikeasti se juttu on niin että illalla et malta odottaa seuraavaa päivää että pääset tekemään jotain lapsiesi kanssa.

[/quote]

heh he sulleki. Veikkaan että harva illalla sänkyyn kaatuva pikkulasten vanhempi odottaa kaiholla, että koskas kello ois 6-7 aamulla että pääsee taas leikkimään lasten kanssa...

kiusallaan voit noit sanoa, mutta kyllä yli 50% meistä on kuten ap, että illalla jo pelottaa, että koska on taas aamu (tai vielä pahempaa, pelottaa, että kuinkas monta kertaa yöllä taas itketään). Se on inhimillistä ja silti täynnä rakkautta. Rakkaus lapsiin ei vaan ole kellon ympäri sitä hali pusi hommaa, se on niin paljon muutakin...

kyllä se ap helpottaa kun lapset kasvavat. Mutta arkea sun tarvii heti helpottaa edes vähän. Pieniä hetkiä sulle yksin, ulkoilua, leffaan, ostoksille tai sä jäät kotiin nukkumaan, kun mies/ joku muu vie lapset välillä jonnekin.

Hei ap,sun teksti on kuin suoraan mun elämästä. Oon jumalattoman väsynyt koko ajan ja tosiaan tuntuu että vain suoritan päivät. Joudun jakamaan mielessäni päivän osiin jotta jaksan en pysty ajatella sitä faktaa että mahdollisesti pääsen istumaan vasta klo.21.30 kun molemmat lapset nukkuvat. Mun muksut nyt 1v ja 2v.

Mulla ei ole kertaakaan tullut puhdasta ajatusta siitä että ihanaa tämä elämä ja näin tän kaiken piti mennä. Rakastan lapsiani järjettömän paljon ja piinaankin itseäni koko ajan siitä miksi en nauti tästä :(

Mulla oli raskausajandiabetes ja nyt tutkitaankin pian että millä mallilla sokerit ovat nyt,vuosi synnytyksestä. Itse kun pari kertaa mitannut niin mun verensokeri ollut tosi alhaalla 2,9... Voisikohan sullakin olla tuota häikkää? Neuvolasta ohjeistivat että mun pitäis käydä kilpirauhanen tutkituttamassa että siitä voisi löytyä syy mun oloon...Meillä suvussa ollut muillakin kilpparin kanssa häikkää joten se voi ollakin syynä.

Hirveää mutta suorastaan toivon että joku vika löytyisi joka selittää tän olon koska muutenhan olen vain "paska äiti" :(

Jaksamisia sullekin ja toivotaan että pian helpottaa meillä molemmilla.

Joku jo ehdottikin kilpirauhaskokeisiin menoa. Mene ihmeessä heti, sillä tuo kuulostaa ihan samalta kun omat oireeni. Ei ollut lapsia, mutta hädintuskin jaksoin töissä käydä ja sielläkin käytin puolet ajasta miettimiseen, että kuinka kauan saan nukkua ennen kuin täytyy taas mennä johonkin. Jos jotain häikkää on, niin saat lääkkeet ja kyllä se helpottaa, vaikkei aluksi välttämättä siltä tunnukkaan. Tsemppiä!