Lue keskustelun säännöt.
Asuminen muuttunut radikaalisti 2000-luvulla?
15.03.2013 |
Olen 80-luvun alkupuolella syntynyt ja mietin tässä, miten paljon asuminen on muuttunut tässä elämäni aikana. En muista, että 90-luvulla olisi rikkaillakaan ollut ihan sellaista luxusta kuin monella ihan keskituloisella on nykyään. Puhumattakaan siitä, että olisi sisustettu jotain opiskelija-asuntoja.
Sisustuslehdet ja tv-ohjelmat, asuntomessut ym. on jostain viime vuosikymmenen puolivälistä (ehkä 2003-2006) lähtien lisännyt ihan valtavasti suosiota. Pitää olla kotiteatterihuonetta, poreammetta ja kotikylpylää tai jotain New England -tyylistä taloa ja sisustusta.
Tiedän ihan tavallisia 2000-2500 eur tienaavia merkonomeja ja tradenomeja, jotka rakentavat lainarahalla alle 3-kymppisinä jotain 200 neliön Kannustaloja, joissa on huippukeittiöt ja saunaosastot, huonekalut jostain Vepsäläiseltä, pientavarat ja tekstiilit Gantia, Lexintonia, Artekia...
Vielä 90-luvun lopussa ja 2000-luvun ihan ekoina vuosina elettiin todella normaaleissa 3h+k tai 4h+k asunnoissa tai 100 neliön omakotitaloissa. Huonekalutkin oli jostain Sotkasta tai vastaavasta :D Siis vaikka olisi ollutkin ylimääräistä rahaa, niin sitä ei käytetty samalla lailla kodin laittamiseen kuin nykyään. Eikä sisustusta ja huonekaluja vaihdettu niin usein kuin nykyään.
Tykkään kyllä sisustuslehdistä ja pidän siitä, että asumiseen panostetaan. Mutta tosijuttu on, että tuttavapiirissä moni pieni- ja keskituloinen on taloudellisissa vaikeuksissa juuri näiden luxus-kotiensa takia.
Esim. sukulaisperhe juuri näitä tavallisia duunareita, 3 pientä lasta ja yli 200 m2 omakotitalo. Niin kovat velat ettei varaa jäädä töistä pois vaan vauva mummulaan hoitoon. Oikeasti jostain 4h+k rivarikämpästä saisi ihan kivan kodin ja muu elämänlaatu voisi parantua.
Oletteko muut kiinnittäneet huomiota näihin muuttuviin asumistrendeihin?
Kommentit (12)
Näinhän se on, mutta nyt korko on niin alhaalla lainoissa, että tämä on mahdollista. 80-luvulla asuntolainan korko oli 10-15% joten siinä ei ollut muita vaihtoehtoja edes. Myös laman aikana kukaan ei ottanut tällaisia lainoja eikä edes saanut mitä nyt.
Niin sitä eletään miten ajankohta antaa myöden. Nyt on lennot lähes ilmaisia ja matkustelu on kaikkien mahdollisuus, ennen vain kovalla työllä säästämällä keskituloisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansakunta on rikastunut, ja tietysti rikas elää ja asuu eri tavalla kuin köyhä. Ajattelepas, miten nuori pariskunta aloitti yhteisen elämän 50 vuotta sitten: vuokratussa 28 neliön hellahuoneessa, mukavuuksina vesihana.
No läpileikkaus meidän tuttavapiiristä: ydinperhe 2 lasta 2 aikuista. Yrittäjäisä hyvätuloinen, äiti pienituloinen myyjä. Kerrostalo kämppä keskikokoisen kaupungin keskustasta (130 000) 3h+k. Sisustus: kierrätys ja kirpparikamaa.
Normaalituloinen yh-äiti 3 lasta. Vuokra kerrostalokolmio pikkukunnan keskustasta. Sisustus: saatua ja kierrätyksestä.
Taiteilija/opettaja/toimittaja pariskunta. Keski-ikäisiä. 30-l ok. Sisustus: ostettu ajan kanssa. Persoonallista, mutta ei kalliin näköistä.
Ex-mies. Vaimo, 2 lasta + 2 lasta. No tämä kuvaa ehkä sitä mitä haet. Kallis hieno ok lähiöstä. Tulot kuitenkin hyvät. 2 autoa yms.
Minä: uusperhe, mies ja yht. 6 lasta. Tulot onnettomat (yht. 3500/kk). 100 - vuotias hirsitalo 230m2. Sisustus haalittua, vanhaa, kierrätettyä yms. mutta persoonallista. Talo aivan upea pitsihuvila keskustassa. Aivan järjettömät lämmityskulut näillä tuloilla. Enemmän järkeä ois muuttaa pienempään ja energiataloudellisempaan kämppään. Mutta kun tämä on niin ihana! :) Niin ne varmaan muutkin ajattelee...
On mun mielestä sekin totta, että vaatimukset ja odotukset asumiselle ja sisustamiselle on kasvaneet. Koko maailma on sisustajan ulottuvilla netin myötä ja omaa kotia vertaillaan lehtien kämppiin joista osa on ammattilaisten sisustamia. Tavaraa hankitaan valtavat määrät ainakin kun blogeja katsoo, ja kallista. Kaiken pitää olla tyylikästä ja laadukasta (paitsi osalle kelpaa rihkamakin, jos tykkää maalaisromanttisesta). Asumisella halutaan minusta näyttää se elintaso yhä enemmän, ja se paine on niskassa myös pieni- ja keskituloisilla. Mekin ollaan rakentamassa ja kyllä se ajatus on tarjolla, että nyt pitäs laittaa kaikki viimesen päälle ja koko kalustus uusiksi, vaikka järki sanoo että ei nyt sentään.
Minä taas olen sitä mieltä, että kyllä ennenkin sisustettiin ja sisustamiseen panostettiin, mutta jokainen tietysti teki sen rahatilanteensa huomioon ottaen. Mutta siis haluttiin kyllä panostaa siihen, miltä oma koti ja ympäristö näytti. Huonekaluja valikoitiin huolella, tekstiilejä uusittiin ja vaihdettiin jne. On vain niin, että muodin muuttuesssa myös ihmisten maku muuttuu ja siksi ne aikanaan kivat ja valikoidut sisustukset näyttävät nyt tunnkkaisilta ja vanhanaikaisilta ja siltä että on tyydytty johonkin , mitä on sattunut olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vielä 90-luvun lopussa ja 2000-luvun ihan ekoina vuosina elettiin todella normaaleissa 3h+k tai 4h+k asunnoissa tai 100 neliön omakotitaloissa. "
Itse oon syntynyt 1970-luvulla, ja jo 1980-luvulla minusta isommissa ns. keskiluokka asui. Meidänkin perhe rakensi 1980-luvulla kaksikerroksisen Herrala-elementtitalon, jossa 120 neliötä alaa yhdessä kerroksessa, ja sellaisia useimmat meidän tutut ja sukulaisetkin itselleen rakentelivat tai ostivat. Aika harva perheellinen niin pientä kuin 100-neliöistä hankki.
Muutenkin, kyllä minusta silloin ihmiset laittoivat jo rahaa sisustukseen, mutta merkkivillitys ei ollut niin iskenyt, en muista että kukaan olisi ostanut jotain tietynmerkkisiä tekstiilejä vaikka. Vaan sellaisia jotka oli mieleistä laatutasoa ja mieleisiä ulkonäöltään. Tyyli toki oli vähän erilainen kuin nykyisin, esim. meille hankittiin italialaisia koukeroisia barokkityylisiä huonekaluja, kristallikruunuja tms. Ja emme olleet mitään erityisen rikkaita, isä nyt oli insinööri mutta äiti kotiäiti, ihan suht tiukalla budjetilla olevaa keskiluokkaa vaan oltiin.
Ehdottomasti kyllä tykkään siitä, että nykyään panostetaan kotiin ja sisustamiseen. Erityisesti tykkään siitä, ettei enää laiteta muovimattoja lattioihin. .
Tällä hetkellä haluaisin oman kotini kanssa noudattaa jonkinlaista kohtuullisuutta. Pienempi ja vähemmällä rahalla tehty koti voi olla yhtä viihtyisä kuin isompikin. Ja muu elämänlaatu paranee.
Työskentelen arkkitehtuurin ja rakentamisen parissa, joten sekin tuo vähän erilaista näkökulmaa asumiseen. Tiedän mm. suht edullisia 80-100-neliöisiä rivari- ja omakotitaloja, joissa on loistavat tilat suurperheellekin ja ilmansuunnat ym. otettu tosi hyvin huomioon. Toisaalta tiedän valtavia lukaaleja, joissa on tilankäyttö todella huonosti suunniteltu.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidan perhe (2 aikuista ja vauva) asuu paakaupunkiseudulla kaksiossa. Tulot ovat ok, mutta asuminen hirvean kallista. Kuitenkin tuttavapiirista aika moni on kysynyt, emmeko muuta pian isompaan, etta vauva saisi oman huoneen...
Aiomme kuitenkin asua tassa pari vuotta lisaa, vaikka isomman lainan saisimmekin. Se kun on kuitenkin lainarahaa, vaikka asumismukavuus paranisikin.
No ennen ei sisustettu oikeastaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama meno on mm. Irlannissa hetki sitten --> näemme tuloksen eli tyhjiksi jääneet talot/keskeneräiset (joita kukaan ei osta) ja ihmiset joilla laina isompi mitä asunnon arvo.
Kaksi asiaa pitänyt markkinat ns. kuumina:
1. Halpa laina =matalat korot.
2. Suhteellisen vakaa taloustilanne, tarkoittaa sitä että lainaa uskalletaan ottaa kun on töissä (ei välttämättä osata miettiä miten käy jos työpaikka menee alta)
3. Median ym. luoma hypetys siitä että kaikilla on varaa isoon kotiin, kalliisiin huonekaluihin, merkkivaatteisiin ym. Ja kun moni lähipiirissä elää em. elämää (mahdollisesti velaksi pikavipeillä&osamaksuilla tai pappa betalar) sitä moni harhautuu uskomaan että minullakin on tuohon varaa, vaikka todellisuudessa ei olisikaan.
Samaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:10"]
Ehdottomasti kyllä tykkään siitä, että nykyään panostetaan kotiin ja sisustamiseen. Erityisesti tykkään siitä, ettei enää laiteta muovimattoja lattioihin. .
Tällä hetkellä haluaisin oman kotini kanssa noudattaa jonkinlaista kohtuullisuutta. Pienempi ja vähemmällä rahalla tehty koti voi olla yhtä viihtyisä kuin isompikin. Ja muu elämänlaatu paranee.
Työskentelen arkkitehtuurin ja rakentamisen parissa, joten sekin tuo vähän erilaista näkökulmaa asumiseen. Tiedän mm. suht edullisia 80-100-neliöisiä rivari- ja omakotitaloja, joissa on loistavat tilat suurperheellekin ja ilmansuunnat ym. otettu tosi hyvin huomioon. Toisaalta tiedän valtavia lukaaleja, joissa on tilankäyttö todella huonosti suunniteltu.
- ap
[/quote]
Lainaa on ja harkinnan jälkeen on päätetty, että lisää ei haluta. Kotimme on ihana mutta 100 neliötä on vähän. Ainakin jos vertaa useimpiin tuttaviin tai ystäviin. Juuri nyt olisi se aika, kun tilaa voisi olla enemmän, mutta sitten sitä lainaakin pitäisi lisätä.
Harkinnan jälkeen päätimme, että sille tielle ei lähdetä. Koti voi olla kaunis ja onnellinen, vaikka oliskin pieni. Kaikkea haluamaansa ei ihminen voi saada. Olo jotenkin rauhoittui kun päätös oli tehty. Tähän mahdumme, tässä elämme, onnellisuus on kiinni omasta asenteesta, ei neliöistä. Tykkään sisustaa ja laitella kotia ja onneksi siitä ei tarvitse tinkiä. Pienissä tiloissa joutuu ehkä käyttämään luovuutta vähän enemmän, mutta oikeastaan se on ihan hyvä juttu.
Joo. Lainaa annetaan kun tiedetään, että lopulta saavat omansa kun ylivelkaantuneet tulee perimään (iso)vanhempansa. Toisaalta ihmisten on helpompi ottaa suurlainoja tällaista tukea vasten.
Lisäksi ainahan on mennyt niin, että kaikki rahat menevät. Paljon on halvempaa nykyisin - matkustelu, autot - ettei niihin kulu kaikki omaisuus. Ei sellaista tilannetta tule, että keskituloisella jäisi rahaa säästöön ja joku ei tulisi sitä sieltä viemään.