Lue keskustelun säännöt.
Miksi valehdella itselleen (laihdutus)
15.03.2013 |
Eilen kaupassa kassajonossa näin kun ylipainoinen nainen ja hänen miehensä juttelivat laihdutuskuuristaan.
Äkkiä nainen käskikin miestään hakemaan sipulia mikä oli unohtunut. Kun mies oli lähtenyt, otti nainen 3 kismettiä hyllyltä ja maksoi ne äkkiä erikseen ja laittoi taskuun.
Teki mieli sanoa miehelle että tarkistaisi vaimonsa taskut.
Miksi huijata itseään ja muita kun ollaan muka laihduttamassa, mikä järki?
Kommentit (15)
No siinä se tuli pakolla kun olivat mun edessä ja juttelivat sillä äänenvoimakkuudella että kuulin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavat ihmiset ovat lihavia, koska ovat laiskoja ja heikkoluonteisia. Siksi tämä mammakin ne suklaat osti. Sääliksi käy miestä
Minä en kyllä kehtaisi. Muiden ihmisten edessä!
Itse teen mieluummin niin, että lähden illalla "lenkille" ja kiiruhdan kioskille tai mäkkiin syömään. Purkka suuhun ja pitemmän kautta kotiin, niin haihtuu haju vaatteista ja maku suusta.
Tähän riippuvuuteen ei apua saa, katkolle kun on vähän vaikea mennä.
Ap, kyse ei ole enää tavallisesta itsehuijauksesta vaan nainen on selvästi täysin hillitön ja sitten mies painostaa naista asiasta kohtuuttomasti. Heillä on parisuhdeongelma sen lisäksi, että naisella on selkeä ahmimishäiriö tai vastaava.
Mä en ole "tervettä" itsehuijaajaa tiennyt kuin yhden: isoäitini! Hän oli lihava ja aina ruikutti, ettei syö mitään. Ei syönytkään muiden kanssa, mutta keittiössä kokatessaan niitä upeita ruokia napsi koko ajan lautaselta. Ja se napsiminen oli sitä, että söi ja söi, kun laitti ruokaa. Veti kevyesti yhden jättiaterian seisaaltaan hellan ääressä.Itsekin olen pullero, mutta mä syönkin liikaa herkkuja. En syö paljoa vaan väärin. Jos syömäni ruuat kasattaisiin lautaselle illalla, niin tuskin tulisi kuin yksi iso lautanen kukkupäällä. Mutta sieltä löytyisi: suklaapatukkaa, karjalanpiirakkaa, juustonviipaleita useampi jne.
Niinno. Mulla on ollut bulimia ja kyseinen skenaario kuulosti hyvin tutulta. Sitä piilottelee suklaitaan ja muita mässyjään. Oksentaa sitten kaikki pois hetken hyvän olon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihen saa apua jos vain hommaat selkärangan, päätät päästä asiasta yli ja hommaat apua esim. pt:n ja ravintoterapeutin sekä terapeutin kautta. Jos olet perus sokerikoukussa, saat tiukan ruokavalion ja herkut on aluksi nollassa. Jos sulla on ahmimishäiriö tarvitset todella paljon apua, mutta senkin saa kuriin.
Eniten vaikuttaa siltä että et halua muutosta ja vain selittelet. Tunnen ihimisiä joilla on oikeasti ahmimishäiriö ja hekin ovat onnistuneet laihduttamaan ja parantamaan tapojaan. Heillä on kyllä rautainen selkäranka ja ainakin minä kunnioitan heitä todella paljon.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 08:11"]
Minä en kyllä kehtaisi. Muiden ihmisten edessä!
Itse teen mieluummin niin, että lähden illalla "lenkille" ja kiiruhdan kioskille tai mäkkiin syömään. Purkka suuhun ja pitemmän kautta kotiin, niin haihtuu haju vaatteista ja maku suusta.
Tähän riippuvuuteen ei apua saa, katkolle kun on vähän vaikea mennä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 08:19"]
Ap, kyse ei ole enää tavallisesta itsehuijauksesta vaan nainen on selvästi täysin hillitön ja sitten mies painostaa naista asiasta kohtuuttomasti. Heillä on parisuhdeongelma sen lisäksi, että naisella on selkeä ahmimishäiriö tai vastaava.
Mä en ole "tervettä" itsehuijaajaa tiennyt kuin yhden: isoäitini! Hän oli lihava ja aina ruikutti, ettei syö mitään. Ei syönytkään muiden kanssa, mutta keittiössä kokatessaan niitä upeita ruokia napsi koko ajan lautaselta. Ja se napsiminen oli sitä, että söi ja söi, kun laitti ruokaa. Veti kevyesti yhden jättiaterian seisaaltaan hellan ääressä.Itsekin olen pullero, mutta mä syönkin liikaa herkkuja. En syö paljoa vaan väärin. Jos syömäni ruuat kasattaisiin lautaselle illalla, niin tuskin tulisi kuin yksi iso lautanen kukkupäällä. Mutta sieltä löytyisi: suklaapatukkaa, karjalanpiirakkaa, juustonviipaleita useampi jne.
[/quote]
Mies ei kyllä ainakaan siinä jonossa painostanut asiasta yhtään. Siinä ihan yleisesti keskutelivat, taino enimmäkseen nainen kehui kuinka on pysynyt dietissään jne. Mies vaan nyökkäily enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskoja nämä lihavat, jotka eivät mukamas syö määrällisesti paljon. :D Mikä siinä on niin noloa tunnustaa, että syö valtavia määriä?
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 08:25"]
Kyllä siihen saa apua jos vain hommaat selkärangan, päätät päästä asiasta yli ja hommaat apua esim. pt:n ja ravintoterapeutin sekä terapeutin kautta. Jos olet perus sokerikoukussa, saat tiukan ruokavalion ja herkut on aluksi nollassa. Jos sulla on ahmimishäiriö tarvitset todella paljon apua, mutta senkin saa kuriin.
Eniten vaikuttaa siltä että et halua muutosta ja vain selittelet. Tunnen ihimisiä joilla on oikeasti ahmimishäiriö ja hekin ovat onnistuneet laihduttamaan ja parantamaan tapojaan. Heillä on kyllä rautainen selkäranka ja ainakin minä kunnioitan heitä todella paljon
[/quote]
Maksatko minulle nuo? Julkiselle puolelle en terapiaan päässyt, kokeilin. En ole vielä tarpeeksi sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas löytyi uusi ostikko niille, joilla ei ole paino-ongelmaa, nostatella omaa egoaan muiden kustannuksella. "Hommaat vain selkärangan..." joopajoo. Tuliko nyt hyvä mieli? Annoit arvokkaan neuvon kanssaihmisellesi. Vai annoitko?
Mua on myös vähän huvittanut naapurissa asuva sinkkunainen, joka on laihduttanut niin kauan kuin hänet olen tuntenut, ilman että silminnähtävää tulosta olisi syntynyt. Viime aikoina olen sattunut törmäämään häneen kaupassa jokusen kerran, ja ostokset on usein tyyliä six-pack olutta, suklaapatukka, 2 lihapiirakan paketti, jäätelö, energiajuoma- ja 15 pussin paketti Nutrilettiä. Ilmeisesti vuorotellen syö erittäin epäterveellisesti ja sitten yrittää kuitata sitä jollain parin päivän nutrauksella. Ei ihme ettei laihdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja niitä kismettejähän ei lasketa päivän kaloreihin kun ne syötiin salaa;)
Heh, olinko ainoa, jota nauratti nainen kassalla? Vaikka onhan se ilkeää nauraa, kun joku on tosi nolo..
Tosin nauru haihtui, kun ajattelin toisinpäin: nainen hakemaan sipulia, jolloin mie salaa maksaa sikspäkin.. Ei tosin ihan sopisi taskuun.
Kokemusta on salajuopon kanssa elämisestä, ja muistelin niitä kaikkia merkkejä, joista puoliso huomaa toisen taas salaa ryypiskelleen - kyllä sen aina huomaa! En vaan nyt jotenkin osaa asettua tähän kuvioon, että puolisolta salaa pitää syödä. Käsitän, että sekin on riippuvuus, mutta kun ei lähipiirissä ole kokemusta, koko juttu tuntuu hullulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska sillä naisella ei ole motivaatio naksahtanut kohdalleen, siitä on kaikki kiinni. Kun oikeasti tulee se havahtuminen siihen, että en halua enää olla tällainen niin herkut lakkaa näyttelemästä pääosaa elämästä.
Miten sulla on aikaa ja kiinnostusta katsella muiden kauppatouhuja(ja kuunnella keskusteluja)?