Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe
27.03.2013 |
Minulla tyttö, murkku ja miehelläni tyttö 10v. Olemme asuneet reilu vuoden yhdessä ja nyt on alkanut tuntua hankalalta tämä yhtälö. Tuntuu etten osaa mitään tehdä tyttöni kanssa oikein, vaan aina mies kertoo kuinka hän olisi toiminut. Tyttäreni pitäisi myös aina olla valmiina lähtemään jokaiseen paikkaan mihin hänen tyttönsä haluaa, tai muuten mökötetään. En voi vaatia murkkua olemaan jatkuvasti 10v kanssa, tottakai hän haluaa tavata omiakin kavereita. Nämä vain pieniä esimerkkejä. Miten tässä tulisi toimia, eihän tälläistä ikuisesti jaksa kun tuntuu etten mitään osaa tehdä oikein. minun puolesta halutaan kaikki päättää.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja pitikö ne hynttyyt lyödä yhteen, kun yhden murkunkin kanssa on kestämistä. Minä en siihen edes miestä ota asumaan, saati sitten miestä lapsineen.
Jäin 35-vuotiaana leskeksi. Lapsia oli silloin 7. 37-vuotiaana menin uuteen avioliittoon, lapsa nyt 9, eikä vielä (kuluneiden 10 vuoden) aikana ole ollut "uusperheongelmia".
Liikaa painotetaan ongelmaperheiden tarinoita.
Teillä pitää sopia perheen yhteiset säännöt, niin sen mukaan sit mennään. Jos joka kerta sovitaan erikseen ja sit jos jotain ei miellytä et miten toimitaan, niin tulee vaan turhaa mökötystä. Tehkää vaikka sunnuntaisin viikkosuunnitelma ja sit pidätte siitä kiinni.
Miksi niiden tyttöjen pitäisi olla jotain ylimpiä ystäviä? Eihän ihan ydinperheessäkään välttämättä sisarukset ole mitenkään läheisiä, varsinkaan jos ikäeroa on tuon verran, että toinen on teini ja toinen vielä aika lapsi. Teillä luultavasti 10v jollain tasolla ihailee vanhempaa tyttöä, kun taas vanhempi tyttö kokee nuoremman roikkumisen lähinnä rasitteena.
Itsekin elän jonkinlaisessa uusperheessä, miehelläni siis 2 lasta jotka käyvät meillä joka toinen vkl. Sen olen tässä ajan mittaan huomannut, että uusperheessä toimiva parisuhde on kaiken a ja o. Kumppanille pitäisi voida puhua lähes kaikesta. (Sanon lähes kaikesta, koska niistä negatiivisista tunteista kumppanin lapsia kohtaan ei aina kannata avautua..) Jos jotain olen oppinut, niin ainakin ilmaisemaan itseäni seikkaperäisemmin ja niin, että mieskin ymmärtää.
Ap:lle kysymys: Teettekö te mitään koko perheen kesken? Haluaako tämä 10v olla kahdestaan sinun tyttösi kanssa, vai liittyykö tekeminen enemmän koko porukalla olemiseen? Jos hän haluaa olla nimenomaan kahdestaan, kannattaisi ehkä muuttaa tekeminen koko perheen yhteiseksi tekemiseksi. Menette vaikka porukalla ulkoilemaan, uimaan tai jotain. Uusperhe vaatii enemmän yhteistä aikaa kuin ydinperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 20:52"]
Niin, ja pitikö ne hynttyyt lyödä yhteen, kun yhden murkunkin kanssa on kestämistä. Minä en siihen edes miestä ota asumaan, saati sitten miestä lapsineen.
[/quote]Juuri tämänkaltaisten kusipäisten idioottikommentoijien takia nämä keskustelupalstat, jotka parhaimmillaan tarjoaisivat kullanarvoista vertaistukea vaikeiden asioiden kanssa painittaessa, ovat karmeita. Ei tee mieli kirjoittaa mitään vaikka tarve olisikin ja tulee paha mieli ihmisten takia, jotka haluavat tukea ja apua todellisen pulmansa kanssa. Jos ei hitto soikoon ole muuta sanottavaa kun tällainen idioottimainen kommentointi, niin jätä sanomatta. Et auta yhtään ketään!
Tilanteesi on hankala, mutta ei onneksi sellainen, mistä et selviäisi. Itsekin uusioperheen äitinä olen kokenut asian niin, että pelisäännöistä pitää sopia. Jotta tyttöjen välit säilyisivät hyvinä, on tärkeää, että murrosiässä oleva tyttäresi saa elää myös omaa elämää.
Voitte vaikka sopia miehen kanssa niin, että sinä päätät omaa lastasi koskevat asiat ja hän omansa. Lapsia ei voi pakottaa, koska se lisää antipatioita muita kohtaan. Eikä ole oikein mennä aina sen 10-vuotiaan ehdoilla.
Tuohon on hyvä puuttua pian, koska se alkaa muuten hiertämään teidän parisuhdettakin. keskustele ensin miehesi kanssa kahden ja vaikka sitten tyttöjen kanssa yhdessä ja erikseen, jotta JOKAINEN saa sanoa oman mielipiteensä asiaan.
Uusioperheessä on tärkeä saada tukea puolisoltaan, eikä jatkuvaa arvostelua siitä, miten ne asiat pitäisi hoitaa. Kerro miehelle miltä tuo kaikki tuntuu, ja miltä hänestä tuntuisi, jos sinä koko ajan puuttuisit hänen kasvatusmenetelmiin. Hänenkin tyttärellään murrosikä edessä, joten jännä nähdä miten itse toimii vastaavissa tilanteissa.
Voimia sinulle ja jaksamista:) Uusio perhe voi onnistuakin, mutta sillä, että kaikki tekee kompromisseja, eikä niin että yksi ja kaksi päättävät kaikesta.