Lue keskustelun säännöt.
G: Olisitko ollut valmis menemään kihloihin alle 25 -vuotiaana?
14.03.2013 |
Omasta mielestäni alle 25 -vuotias on aivan liian nuori menemään kihloihin. Ei tuon ikäisen tarvitse vielä seurustella vakavasti.
Kommentit (33)
Mä menin 21 vuotiaana kihloihin juuri ennen kuin sain esikoiseni. 25 vuotiaana olin saanut viimeisen lapseni ja onnellisesti naimisissa. Ja olen edelleen saman miehen kanssa naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menin kihloihin 18-vuotiaana, naimisiin 22-vuotiaana. Olin valmis
Joo, 22-vuotiaana 34-vuotiaan kanssa.
Olin, menin - naimisiinkin - ja oikein tein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:33"]
Omasta mielestäni alle 25 -vuotias on aivan liian nuori menemään kihloihin. Ei tuon ikäisen tarvitse vielä seurustella vakavasti.
[/quote]
Olet säälittävä. Viipaleiden http://www.viipaleita.net/blog/satu/ ämmä meni naimisiin kun oli 17-vuotias ja sen liitto kesti pidempään kuin yksikään omistasi.
Oli, ja menimme kihloihin 6 kk ensitapaamisesta. Yhdessä edelleen, 15 vuosi menossa.
miten musta tuntuu että tää suunnilleen sama aloitus on ollut täällä ties kuinka monta kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:57"]
miten musta tuntuu että tää suunnilleen sama aloitus on ollut täällä ties kuinka monta kertaa?
[/quote]
Jep, se on tuo meidän oma Ikäerohullu. En varmaan osais enää ollakaan ilman näitä sen aloituksia.
Olin 22-vuotias, kun menin kihloihin, seurusteltu oli jo lähemmäs viisi vuotta. Tuo aloitus postaus on kuin jonkun iäkkäämmän äidin lähettämä, joka ei halua "päästää irti" aikuisesta lapsestaan. :D Anteeksi ap, jos loukkasin tunteitasi, mutta mielipiteesi on minun korvaani kovin erikoinen. Miksi olet sitä mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin ja menin (23). Se oli ihanaa aikaa :)
En olisi. En ollut seurustellut tuohon ikään mennessä kertaakaan, joten kenen kanssa olisin edes mennyt. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa 25-vuotiaita joilla ei ole minkäänlaista elämänhallintaa.
Itse sain neljännen lapseni 24-vuotiaana, ja se on ollut minulle ihan sopiva aika.
Ehdin naimisiinkin ennen 25 -vuotispäivää. Liitto on hyvin kestänyt, tapaamisesta tuli 19 vuotta vuoden vaihteessa. Mitä sitä turhaan pyristelemään, jos tietää sen oman löytyneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:57"]
miten musta tuntuu että tää suunnilleen sama aloitus on ollut täällä ties kuinka monta kertaa?
[/quote]
Jep, se on tuo meidän oma Ikäerohullu. En varmaan osais enää ollakaan ilman näitä sen aloituksia.
[/quote]
Joo, tulee sellainen epämääräisen tyhjä olo jos ei jonain päivänä ole saanut lukea "uusia" juttuja.
Joo, tottakai olisin, jos mies olisi ollut sellainen jonka kanssa olisin halunnut naimisiin. Lapsen olin saanut jo 20v. ja 25v olin jo alkoholistimiehen heittänyt pellolle. 26v tapasin nykyisen aviomieheni.
Täytin muutama viikko sitten 25 ja olen kihloissa. Ja mies on, voitteko kuvitella, 23. Yhdessä ollaan oltu seitsemän vuotta....
Menin kihloihin 23v ja en ollut valmis. Erosimme minun toiveesta. Koin, että minulla oli elämätöntä elämää vielä jäljellä.
Uudelleen kihlauduin 31 vuotiaana ja olemme olleet nyt naimisissa 18 vuotta.
Olen jo naimisissa. Olen 24-vuotias.
Olisin varmaan ollut valmis menemään kihloihin, en vain ollut tavannut "sitä oikeaa". Ei sen puoleen, vaikka olen nyt jo nelikymppinen ja ollut naimisissa ties kuinka kauan, en siltikään ole varma olenko löytänyt "sitä oikeaa", tai onko häntä olemassakaan.
Olin ja menin.