Miten te jaksatte kotona lapsen kanssa, kun mies tekee paljon ylitöitä?

Kyllä on rankkaa olla yksin, tehdä kaikki hommat. Mutta kyllä on rankkaa miehelläkin kun haluaisi olla perheen kanssa. Toki ylitöistä voi kieltäytyä, mutta myöskään niistä saatu palkka ei koskaan ole mieheltä käyttämättä jäänyt ja muistaa hän muakin.

nyt poika on 1v8kk. Hyvin jaksoin, vaikka välillä olikin pinna kireällä ja väsymys. Minulla onneksi asuu vanhemmat ja ystävät lähellä.

Minua helpotti ainankin se että poika tykkää katsoa piirrettyjä (muumia, puuha-peteä) välillä laitoin vidot päälle ja lepäsin sohvalla kun poika katsoi vidoita. Niin oli edes hetken paikallaan. Meilläkin aika menevä tapaus.



Jaksamista!

Tosin kaiken vapaa-ajan hän kyllä viettää lapsen kanssa. Toisinaan saan vapaata illassa 3-4tuntia toisinaan voi mennä montakin päivää ettei mies näe lastaan lainkaan hereillä, mutta silloin tosiaan kiristää kun menee monta päivää että olen lapsen kanssa kahden.

Kyllähän tämä jollain tavalla on sujunut kun on pakko.

No jos et saa ittellesi vapaata niin mies lyhentää päiväänsä!



Mää jaksan miehen keikkaduunin sillä ajatuksella että lapsi ei tarkoita pahaa.



Pidän pitkän pinnan.



En nipota pienimmistä jutuista.



Rajat pysyy (jos kiellän jotain kerran niin se on sitten kielletty aina ja periksi en anna).



Lapselle mieleistä puuhaa.



Ei aina " ei sitä" , " ei tota" , " irti" .. vaan käskytkin positiivisemmassa muodossa. Paljon kehuja ja huomioo kun tekee jotain oikein; vaikka laittaa tumput oikein!



Oma asenne ja jaksaminen ykköspointti mulla! Jos ajattelee että on tylsää siivota -ja lapsi vaan sotkee.. Jne. niin siinä pitää ottaa itteensä niskasta kiinni ja aatella miten kiva on kun voi olla kotona, tutkia maailmaa pikkusen kanssa ja rakentaa pesää!

Olen yh ja ei ole paljon vaihtoehtoja. Kaikki on niin suhteellista. Jos edes yhden tunnin viikossa joku katsoisi lastani, olisin onnellinen. Ei ku onhan lapseni päivähoidossa, niin mutta...minähän olen silloin töissä. Eli näin sitä jaksetaan. Yksin 24/7.

Ei siinä auta kuin päivä kerrallaan jaksaa ja viikonloppuna yrittää järkätä omaakin aikaa... Mä muistan aiemmin, miten autuas olo oli siinä vaiheessa, kun sai lapsen vihdoin nukkumaan. Aah, vihdoinkin hetki itselle. Rankkaa...

Lapseni isä kuoli lapseni ollessa 1kk 13pv eli vasten tahtoani olen nyt ollut yksin 2v ja 12pv.



Olkaa hyvät hmiset onnellisia, jos teidän lasten iseillä on edes tunti aikaa viikossa olla lastenne kanssa.

toisinaan on ihan tuskaa...mutta kun on pakko.kerran oen ollut tosi poihjalla eikä toi " kun on pakko" asenne kyllä paljon auttanut...ei auttanut kyllä mieskään...mutta jotenkin siitä on rämmitty....kunnon yöunet on ainakin mulle ehdottoman tärkeät.silloin kun ne saa niin jaksaa paremmin eikä synkkä mieli valtaa...ja toisinaan auttaa se että lapset kasvaa koko ajan ja aika on siinä mielessä " armollinen" ...tosin eri vaikeudet on joka ikäkaudessa..

kuin ruoka- ja vaatehuoltaisin ihmisen joka ei muuten tunnu lapsen ja minun perheeseen/elämään kuuluvan. Rahaakin pentele vie (vaikka toki tuokin jonkin verran) ja huolta aiheuttaa...



eli todella huonosti.

työpaikassa tai sitten mies on liian kiltti eikä sano ei. Tai sitten minä oon liian kiltti enkä sano miehelle ei.

Meillä on vielä remontointia vaativa talo ja miehen lapsillekin pitäisi löytyä aikaa viikonloppuisin.

Meidän lapsi ei noissa tutkimisissa ole kovin pitkäjänteinen eli vaihtuvaa touhua pitäisi olla koko ajan ja äiti leikkikaverina (myös silloin kun olen vessassa...). Jotenkin ei ole oikein pystynyt nauttimaan kotonaolosta tai lapsesta. Menisin töihin hermoja lepuuttamaan, mutta ei ole töitä (siellä olisi edes jotain sosiaalista elämää ja aikuiskontakteja). Onneksi nyt on tuntunut helpottavan eli lapsi on joskus sylissäkin ja malttaa tutkia kirjaa edes sen viisi minuuttia.

Miehen seuraa on välillä ihan tolkuttoman ikävä, mutta mies tuntuu olevan aika väsynyt töiden jälkeen ja kaipaa omaa lepoaikaa.



Toivottavasti sulla miehen menettäneellä on edes joku joka hoitaa välillä lapsia.

ehkä kerran kuukaudessa. Kun vauva kasvaa niin on luvannut ottaa senkin joten ehkä tulevaisuudessa mulla on varmaankin vähintään kerran kahdessa kuukaudessa yksi vapaapäivä ja yö. Vähäistähän se on mutta tarpeen tulee kyllä.

Jotenkin musta tuntuu että mieheni exällä on helpompaa.... Hän käyttää vanhempia lapsiaan lapsenvahteina ja käy iltaisin ulkona. Ja viikonloppuisin hänellä on vapaata lasten ollessa meillä (mies ei välttämättä ole silloin kotona eli hoidan mieheni lapsia samalla - ja kyllä!!! minusta on ihanaa kun ne lapset käy meillä!!!! silloin saan tehtyä kotitöitä kun yhteinen lapsi leikkii vähän aikaa sisarustensakin kanssa. Ei, en velvoita heitä lapsenhoitajiksi.).

Jos mieheni exän lapset eivät ole meillä viikonloppuna, ovat ne mummoloissa, eivät suinkaan äidillään. Lasten äiti ei halua olla töissä, kun elatusmaksut riittävät hänelle.

Jotenkin omat voimat ei vaan tunnu riittävän, vaikka miten lapsista tykkäisinkin.

silloin on vähän vaikeaa laittaa lapsi hoitoon viikonlopuksi isälleen......

7 oli yh, leski oli toinen yh..



Ja herräguud! Onhan se kamalaa kun parisuhteessa väsyttää! Mää sanoisin että tässä välillä ahistaa kun mies jättää kalsareitaan lattialle, kahvimukeja tiskipöydälle, ei soita kun jää ylitöihin puoleks tuntia -just sillon kun mää oon väsyny!



Kaikki on suhteellista; Se että oot kaiken ajan itse tai sitten se mies nahjaa nurkissa..



6

nurkissa, vaikka makoilisi sohvalla passattavana :) kunhan olisi edes seurana ja lapsen makoilualustana