Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys parisuhteessa kun mies ei huomioi
26.03.2013 |
Mieheni tekee pitkiä ja raskaita työpäiviä. Hän lähtee aikaisin töihin, palaa myöhään illalla ja menee aikaisin nukkumaan. Kotona ollessaan hän on enimmäkseen tietokoneella vastailemassa sähköposteihin ja valmistautumassa tulevaan työpäivään. Jos hän haluaa rentoutua, hän menee ystäviensä kanssa vaikka ulos. Tietenkin hän saa mennä ja ystäviä pitääkin nähdä, mutta ongelma syntyy siitä, kun minä tulen tärkeysjärjestyksessä vasta näiden asioiden jälkeen.
Minä olen vielä opiskelijana yliopistossa ja siksi enemmän kotosalla (kirjoitan gradua). Mieheni on minua vähän vanhempi, ja siksi kokonaan työelämässä. Tunnen itseni melkein joka päivä hirveän yksinäiseksi, sillä vaikka mieheni edelleen halaa ja suutelee minua sekä tullessaan että mennessään ja muistaa kertoa rakastavansa, niin rauhallista yhdessäoloaikaa ei ole juuri koskaan. Ei edes viikonloppuisin, jolloin itse olen töissä ja mies uppoutuu joko kotiin tuomiinsa töihin tai harrastuksiinsa.
Myös kodin hoitaminen on täysin minun vastuullani, mutta se on minusta kohtuullista sillä minulla on enemmän vapaa-aikaa. Mutta olisi se mukavaa jos mies vaikka joskus tyhjentäisi tiskikoneen, ihan vain ilahduttaakseen minua. Tällä tavoin hän ei huomioi minua koskaan. Lisäksi seksielämämme on äärimmäisen hiljaista miehen stressin ja väsymyksen vuoksi.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? En ole tyytyväinen nykytilanteeseen ja tunnen että mies ottaa minut itsestäänselvyytenä, mutta silloin harvoin kun pystymme viettämään aikaa yhdessä, on meillä yleensä hauskaa ja mukavaa. Paitsi silloin kun minun yksinäisyyteni aiheuttama turhautuminen purkautuu riitana... En tosiaan tiedä mitä tehdä, sillä mieheni tietää tunteistani mutta mikään ei silti muutu.
Kommentit (49)
jos mies ei osaa arvostaa sua niin etsi parempi mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin minun elämästäni... mutta olen oppinut hyväksymään asian.
Mullakin on ollut tuollainen suhde. Onneksi ei ole enää. Mieluummin yksin kuin paskan miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 21:57"]
Hei. Onhan tuo kurjaa mutta ei ole miehesi tehtävä tehdä sinua onnelliseksi. Hanki ystäviä ja seuraa ja käy ulkona tai harrastuksissa. Miehesi näyttää olevan tyytyväinen elämäänsä joten hanki sinäkin tyydyttävä elämä.
[/quote]
hassu näkökulma. mikä osa parisuhteella sitten on siinä tyydyttävässä elämässä? olla kulissi? koska kyllä tuon kaltaista "tyydyttävää" elämää ystävineen ja harrastuksineen voi elää ilman puolisoakin vallan mainiosti...
en haluaisi noin surullista parisuhdetta.
mitä suhteessa sitten pitäisi olla, ettei se olisi kulissi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap että kuitenkaan et ole eronnut kuten varmasti monet av kirjoittelijat. Minusta on hienoa huomata että olet huomannut ongelman teidän suhteessa ja haluat siihen paneutua. Kaiken a ja o on keskustelu miehesi kanssa. Tuo mielipiteesi julki ja se mitä tunnet milloinkin. Kerro rehellisesti kaikki , aivan kaikki. Jos keskustelu ei auta niin sitten etsisin muita ratkaisuja. tsemppiä
Onko parisuhde elämäsi sisältö? Opiskelet, mutta onko ystäviä tai harrastuksia?
jos mitään muuta ei ole, mieheen kasautuu kaikki odotukset, että hän toisi sinulle elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhuisin asiasta miehen kanssa ja kertoisin miltä minusta tuntuu ja sanoisin että haluaisin olla kanssasi koska tarvitsen läheisyyttäsi, voisitte sopia että elämäänne varataan yhteistä aikaa esim jokan su 4 tuntia ja joka päivä esim 0,5 tuntia, olisitte sylikkäin ja juttelisitte ja sunnuntaina viettäisitte aikaa myös makkarissa aamupäivällä ilman paineita. oikeasti kyseessä on puhtaasti järjestely asia, priorisointi, jos tämä ei pelaa voi aina yrittää parisuhdeneuvontaa jos se asia menisi sitten paremmin jakeluun. onnea teille
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 22:24"]
mitä suhteessa sitten pitäisi olla, ettei se olisi kulissi?
[/quote]
Mulle parisuhde ei ole mikään paikka missä käydään kääntymässä, "annetaan pusut mennessä ja tullessa", kuten ap kirjoitti. Olemme aina viettäneet lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä, ei mistään pakosta ja velvollisuudesta, vaan halusta. Parisuhteessa parasta on se onni, kun saa jakaa elämää toisen kanssa, "mennä ja tulla" yhdessä.
Tottakai jokainen suhde on pikkuisen myös kulissi, näytellään sitä paria, joka yhdessä ollaan, mennään juhliin yhdessä, ystäväporukan mökkiretkelle ja sukulaisiin näyttelemään sitä pariskuntaroolia. Mutta sitäkin esitetään yhdessä, ei niin, että toinen on vain kotona odottava kulissi, ilman omaa rooliaan näytelmässä....
vaikea pukea sanoiksi, mutta jos mun onni ei olisi mitenkään riippuvainen miehestäni, en eläisi tässä parisuhteessa, koska voisin yhtä hyvin elää yksinäni...Kyllä mä koen että parisuhteessa on halu ja velvollisuuskin tehdä toinen toisensa onnellisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 22:24"]
mitä suhteessa sitten pitäisi olla, ettei se olisi kulissi?
[/quote]
Mulle parisuhde ei ole mikään paikka missä käydään kääntymässä, "annetaan pusut mennessä ja tullessa", kuten ap kirjoitti. Olemme aina viettäneet lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä, ei mistään pakosta ja velvollisuudesta, vaan halusta. Parisuhteessa parasta on se onni, kun saa jakaa elämää toisen kanssa, "mennä ja tulla" yhdessä.
Tottakai jokainen suhde on pikkuisen myös kulissi, näytellään sitä paria, joka yhdessä ollaan, mennään juhliin yhdessä, ystäväporukan mökkiretkelle ja sukulaisiin näyttelemään sitä pariskuntaroolia. Mutta sitäkin esitetään yhdessä, ei niin, että toinen on vain kotona odottava kulissi, ilman omaa rooliaan näytelmässä....
vaikea pukea sanoiksi, mutta jos mun onni ei olisi mitenkään riippuvainen miehestäni, en eläisi tässä parisuhteessa, koska voisin yhtä hyvin elää yksinäni...Kyllä mä koen että parisuhteessa on halu ja velvollisuuskin tehdä toinen toisensa onnellisiksi.
[/quote] Nimenomaan. Kun onni ei ole riippuvainen miehestä, voi elää aivan täysillä ja olla onnellinen vaikka mies ei olisi paikalla. Ja kun mies on paikalla, ei tarvitse riidellä, teeskennellä eikä mitään vaan nauttia täysillä. Meillä on erinomainen suhde koska kumpikaan ei kasaa toisen harteille odotuksia vaan elämme täysin sopusoinnussa itsemme ja toistemme kanssa ja se ei ole todellakaan ole mitään kulissia. Huomioiminen on itsestään selvää tällaisessa suhteessa, kuten myös arvostus ja kunnioituskin. Viihdymme parhaiten toistemme seurassa mutta myös ystäviemmekin kanssa yhdessä tai erikseen ja pitkäkään erossaolo ei aiheuta suhteeseen mitään säröjä. Syynä on se että olemme onnellisia yhdessä mutta myös erikseen.
Mies siis on vähän kotona toisin kuin sinä, sillä hänellä on paljon töitä? Onko tilanne ohimenevä, vai tuleeko miehen työkuviot jatkumaan tuollaisina hamaan tulevaisuuteen saakka? varmaan miehen työ tuo myös hyvää elämäänne, ei pelkästään kurjuutta?
Jos työ vie paljon aikaa ja on vaativaa, tokihan se näkyy teidän yhteisessä ajankäytössä. Sellaista se työelämä ikävä kyllä on, ja sitä se tulee olemaan mahdollisesti sinullekin. Teillä ei ilmeisesti ole vielä lapsia? Kun on perhe ja lapset, ja jos on päälle vastuullinen ja aikaavievä työ, tuollaista se arki monesti on.
Kannattaa miettiä, onko kyse vaan työn sanelemista rajoitteista ja onko teillä muuten hyvä olla suhteessanne. Joskus tulee ajanjaksoja, jolloin ei ehkä ehditä olla niin yhdessä, mutta pitkässä suhteessa ajanjaksot vaihtelevat - kun sinnittelee yhden jakson, vastassa voi olla jotain muuta. Joskus työ vaatii enemmän panostusta kuin toisaalla, joskus taas jokin muu asia. Pitää vaan jaksaa niiden jaksojen yli, jos muuten tuntuu, että suhde ja yhteiselo sujuu, perusasiat ovat kunnossa. Ajanpuutteeseen ja välillä väsymykseen tulee varmasti jokainen pari jossain vaiheessa törmäämään. Olennaista on, miten siitä pääsee ylitse ja säilyykö halu olla yhdessä, vaikka välillä olisikin vähän tylsempää yhteiselämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kyllä molemmat haluaa olla paljon yhdessä, ollaan myös kavereita ja jutellaan ja nauretaan yhessä ja mennään, mulle ei oikein sopisi tuollainen ovensuupusuliitto. eli on aika perus kysymys että molemmilla on samanlainen käsitys tästä asiasta
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 22:59"]
meillä kyllä molemmat haluaa olla paljon yhdessä, ollaan myös kavereita ja jutellaan ja nauretaan yhessä ja mennään, mulle ei oikein sopisi tuollainen ovensuupusuliitto. eli on aika perus kysymys että molemmilla on samanlainen käsitys tästä asiasta
[/quote] Eli sinulla on kaksi vaihtoehtoa: eroat ja etsit miehen joka on kotona enemmän tai siten pakotat miehesi luopumaan elämästä joka on hänelle sopiva. Ensimmäisessä vaihtoehdossa molemmat ovat tyytyväisiä ehkä, toisessa vaihtoehdossa molemmat ovat taatusti tyytymätttömiä. Sinun vaatimuksesi sinun onnellistamisestasi saattavat jopa kasvaa vuosien varrella. Ja koska jo nyt ajattelet että mies on huono, muuttuisiko hän paremmaksi jos hän luopuisi jostakin tärkeästä sinun takiasi? Enpä usko, vikoja löytyy aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se ihan niinkään ole että "hanki oma elämä ja anna miehen mennä". Miksi sitten olla yhdessä PARISUHTEESSA jos ei yhdessä haluta mennä ja tehdä asioita vaan molemmilla on täysin omat elämänsä ja joskus harvoin käydään jossain matkalla? Toki täytyykin olla omiakin ystäviä ja harrastuksia mutta ei kokonaan erilliset elämät. Itse erosin samantyyppisestä työnarkomaanista enkä kadu. Nyt olen suhteessa miehen kanssa jonka kanssa yhteistä tekemistä ja aikaa riittää.
miehen tehtava ei tosiaan ole tehda sinua onnelliseksi, se sinun pitaa tehda itse. Se mista onni sinulle muodostuu, sita sinun kannattaisi pohtia ja sitten tehda ratkaisuja niiden arvojen mukaan.
Luulen etta osaksi alakuloisuutesi johtuu elamantilanteesta, siita etta puurrat gradua (jota useimmat pakertavat itsekseen). Se on kuitenkin ohimeneva elamantilanne, sen jalkeen haet toita, saat duunikavereita jne.
Mita muuta haluat elamalta? Ystavia? perheen? parisuhteen, jossa sina olet miehelle se tarkein? Minusta sinun kannattaisi laittaa kaikki energiasi siihen, etta saat sen gradun loppuun mahd. pian, sitten sen jalkeen voit miettia sita parisuhdettakin tms.
No enpä tiedä miehiä, jotka eivät olisi pitkää päivää töissä tai toisi töitä kotiin. Eikö se aikuisen elämä vähän sellaista ole.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 00:38"]
No enpä tiedä miehiä, jotka eivät olisi pitkää päivää töissä tai toisi töitä kotiin. Eikö se aikuisen elämä vähän sellaista ole.
[/quote]
Joo eikä siinä tilanteessa hankita vaimoa, jota laiminlyödään!
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 00:38"]
No enpä tiedä miehiä, jotka eivät olisi pitkää päivää töissä tai toisi töitä kotiin. Eikö se aikuisen elämä vähän sellaista ole.
[/quote]
Joo eikä siinä tilanteessa hankita vaimoa, jota laiminlyödään!
[/quote]
Pitääkö sitten jättäytyä sinkuksi loppuelämäkseen vai ottaa lopputili ja keskittyä vaimon hemmotteluun?
Mielestäni oleellista tässä ei ole töiden kotiin tuominen tai pitkä työpäivä, vaan se että Ap kaipaa mieheltään huomiota! Varmasti, jos mies olisi halukas viettämään vähäistä vapaa-aikaansa yhdessä, Ap:n olisi paljon helpompi kestää pitkät työpäivät ym. Kyse on nyt miehen asenteesta ja valinnoista. Hienoa Ap, että olet kertonut miltä sinusta tuntuu. Koita jaksaa vielä ottaa asiaa puheeksi ja sopia vaikka tietyistä päivistä/hetkistä jotka vietätte yhdessä. Toivottavasti miehesi ymmärtää tarpeesi! Tsemppiä teille! :)
Hei. Onhan tuo kurjaa mutta ei ole miehesi tehtävä tehdä sinua onnelliseksi. Hanki ystäviä ja seuraa ja käy ulkona tai harrastuksissa. Miehesi näyttää olevan tyytyväinen elämäänsä joten hanki sinäkin tyydyttävä elämä.