"En voi ottaa lasta mukaan kauppaan kun se uhmaa" ??

No jos isä on kotona niin mieluummin tietenkin jää kotiin, tai jos yhdessä kaupungilla niin mies kiertää korttelia vaunujen kanssa sen aikaa.

Millä tavalla se uhmaa?

Nimim. uhmaikää odotellessa

Ainoa tai ei, niin ihan järjellistä on, ettei sitä oteta mukaan.

Meillä on näin tehty, ja ihan hyvä on ollut.

Ei ainakaan meillä. Lapset otetaan nimenomaanmukaan kauppaan, pankkiin, terveyskeskukseen, kirjastoon yms, että oppivat käyttäytymään erilaisissa paikoissa. Järki käteen kuitenkin, että ei yliväsynyttä, hikistä, nälkäistä, janoista muksua raahata minnekään, jos on vaihoehtoja.

Yleensä on. Lapsen ehtii riisua ja juottaa ennen kauppoihin sukeltamista. Lapsen voi antaa katsella asioita, jotka kiinnostavat myös häntä.

Joo, eiköhän useimmat jätä uhmikset kotiin kauppareissujen ajaksi, jos ennakoi että lapsi vetää kaupassa kilarit. Ja jos siis voivat jättää. Kaikilla ei ole niin onnekkaasti kuin meillä, että uhmaikäinen sai kaikessa rauhassa köllötellä ja huutaa lähikaupan lattialla eikä kukaan korvaansa lotkauttanut. Helppohan se sinne oli ottaa mukaan, ja tosi nopeasti oppi käyttäytymäänkin, koska tutut myyjät juttelivat hänelle ja opastivat miten ollaan (eli jos esimerkiksi näkivät, että uhmakas lapsi on juoksemassa ovelle, pysäyttivät ja sanoivat että mene takaisin äidin luo).  Nykyään lapsi on tasan kaksi, ja aivan unelma kaupassa kävijä, kiltisti työntelee kärryjään. Ja jos ei työntelekään niin mitäpä tuosta, ei se enää keksi mitään temppua mitä minä ja kauppias ei oltais ennenkin nähty. :)

En oikein ymmärrä, miksi tahallaan tehdä kauppareissuista hankalia, jos niitä voi vältelläkin. Aika kuitenkin auttaa tuohonkin, ja helpoimmalla pääsee jos ei vaan ota lasta mukaan.

miksei sitä opeteta olemaan?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 20:29"]

miksei sitä opeteta olemaan?

[/quote]

Uhmaikä on luonnollinen vaihe lapsen kehityksessä. Lapsi ei kasva siitä vaiheesta ulos "opettamalla", vaan se loppuu ajan myötä - olettaen tietenkin, että myös vanhemmat osaavat reagoida oikein lapsen uhmaan.

Kyllä mä välttelen lapsen kanssa tiettyjä tilanteita (jos se vain on mahdollista) ihan siitä syystä, että tiedän lapsen vetävän hepulit tietyistä asioista. Tulee sellainenkin vaihe, jossa lapsi osaa käsitellä paremmin tunteitaan. Siitähän uhmassa on kyse, omien tunteiden ja tahdon hallinnan opettelemisesta.

Minä ainakin olen iloinen, että on vanhempia, jotka eivät väen vängällä opeta niitä lapsiaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Se kun on meiltä muilta asiakkailta pois. Me kärsimme huudot, juoksut ja riehumiset. 

Tottakai sitä lasta on silloin tällöin totuteltava tilanteisiin mutta mieluummin niin, että ei mennä ruuhka-aikaan eikä sen toppapukuisen, nälkäisen ja väsyneen päiväkotilaisen kanssa.Lähes kaikilla on viikonloppuisin ja päivisin enemmän aikaa, joten näitä lapsen kasvatusreissuja voitaisiin ajoittaa niin, että kauppa ei ole tupaten täynnä eikä ainakaan niitä kiireisiä työssäkävijöitä. Lapsikin voisi hyväntuulisena olla vähemmän uhmaava.

Ihan oikea päätös siis. Omat lapseni eivät ole koskaan heittäytyneet lattioille mutta ovat vonkuneet ja juoksennelleet ja kyllä on laitettu hetkeksi kauppakieltoon. Sitten taas ovatkin osanneet käyttäytyä. En kuitenkaan koskaan ole ottanut lapsia mukaan töiden jälkeen ruuhkaan, kun kassajonot ovat pitkät ja kaikilla kiire. Ihan järjetön ajatus!

Miksi mun lapset eivät ole heittäytyneet kiljumaan kauppojen lattioille koskaan? Kauppaan on joskus pakko mennä myös väsyneiden lasten kanssa, mutta jotenkin niistä on selvitty puhumalla ja kannustamalla. Lähinnä olen tainnut halailla vähän ja kuiskutella korvaan, että mennään nyt tämä reissu hienosti, niin kohta ollaan kotona ja päästään syömään ja lepäilemään.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 20:44"]

Miksi mun lapset eivät ole heittäytyneet kiljumaan kauppojen lattioille koskaan? Kauppaan on joskus pakko mennä myös väsyneiden lasten kanssa, mutta jotenkin niistä on selvitty puhumalla ja kannustamalla. Lähinnä olen tainnut halailla vähän ja kuiskutella korvaan, että mennään nyt tämä reissu hienosti, niin kohta ollaan kotona ja päästään syömään ja lepäilemään.

[/quote]

Varmasti olet osannut handlata nuo tilanteet hyvin, mutta mikäli kysyt tätä retorisessa mielessä (ja ajattelet, että lattialle heittäytyjien vanhemmat vaan eivät osaa), ota myös huomioon se, että lapsillakin on erilaisia temperamentteja.

Lasten tempperamenteissa on suuria eroja. Eikä lapsi menetä mitään vaikka ei vuoteen pääsisi kauppaan. Minä menen kauppaan mieluiten aina yksin, oli uhmaa tai ei.

Lapsi on ollut aina kaupassa mukana. Kerran on kanette ulos kaupasta. Vaikea on yksin kotiin jättää vai olisiko pitäny kuolla nälkään.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 20:53"]

Lapsi on ollut aina kaupassa mukana. Kerran on kanette ulos kaupasta. Vaikea on yksin kotiin jättää vai olisiko pitäny kuolla nälkään.

[/quote]

Joo, olis pitänyt kuolla nälkään. Just sitähän tässä haettiin.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 20:44"]

Miksi mun lapset eivät ole heittäytyneet kiljumaan kauppojen lattioille koskaan? Kauppaan on joskus pakko mennä myös väsyneiden lasten kanssa, mutta jotenkin niistä on selvitty puhumalla ja kannustamalla. Lähinnä olen tainnut halailla vähän ja kuiskutella korvaan, että mennään nyt tämä reissu hienosti, niin kohta ollaan kotona ja päästään syömään ja lepäilemään.

[/quote]

Annan vinkin ! Ihan vaan tiedoksi, se että sun lapset eivät ole kiljuneet kaupoissa, heittäytyneet veteläksi, ei välttämättä ole sun ansiota. Lapset vaan ovat erilaisia.

Esim kun tällä tavalla tuot oman hyvyytesi esille et taida olla mikään järjen jättiläinen ?

Kaikki onneksi eivät ole yhtä pöllöpäitä kun sinä.

Mä en ikinä mene lasten kanssa kauppaan.

Meillä on pakollinen tunnin ruokatunti ja käyn sinä aikana kaupassa. Hyvin ovat lapset pärjänneet vaikka eivät pääsekään jatkuvasti maitohyllyjä ihmettelemään.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 20:53"]

Lapsi on ollut aina kaupassa mukana. Kerran on kanette ulos kaupasta. Vaikea on yksin kotiin jättää vai olisiko pitäny kuolla nälkään.

[/quote]

Tietenkin jos olet lapsen kanssa kaksin 24/7 silloin on pakko ottaa lapsi mukaan kauppaan. Muuten ei.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 20:53"]

Lapsi on ollut aina kaupassa mukana. Kerran on kanette ulos kaupasta. Vaikea on yksin kotiin jättää vai olisiko pitäny kuolla nälkään.

[/quote]

Onneksi on se kotivara. Ei tarvitse nälkään kuolla.

Minä olen muutaman kerran lähtenyt uhmiksen kanssa kaupasta kotiin, kun jonot olivat sitä luokkaa, että helpoimmalla päästään kaikki, jos nyt poistutaan paikalta.

Kotona ei ollut kaapeissa mitään, mutta silti saatiin mahat täyteen ja nopeasti. Otettiin kotivarasta ja seuraavalla kauppakerralla täydennettiin.

Mielummin katselen kiljuvia,itkeviä,juoksentelevia lapsia kaupoissa kun naama väärinpäin olevia akkoja ja ukkoja. Lapsen teot sietää mutta sitä ei että pariskunnat kiukuttelevat toisilleen ja nälvivät banaani ostoksilla kamala kiire persiissä ja juoksevat hyllyltä toiselle ja kiilailevat tuuppivat ja valittavat jonoissa.

Kyllä tuo on pahimmassa uhmavaiheessa ihan järkevää.

Esikoisella ei koskaan ole ollut voimakasta uhmaa, joten hänen kanssaan kauppareissut ovat olleet aina ihan siedettäviä. Kuopus sen sijaan oli parivuotiaana niin kauheassa uhmassa että hän teki kauppareissut suorastaan mahdottomiksi. Kirkuvan lapsen kantaminen (ei tietenkään suostunut olemaan kärryissä) ostosten lisäksi oli todella vaikeaa. Lasta ei siis  otettu kaupaan kovinkaan montaa kertaa sen pahimman uhmaiän (kesti 3 kk) aikana. Tuon jälkeen sitten sai rauhassa opetella käyttäytymään kaupassa ihmisiksi.

No tottakai on eri temperamentteja, mutta kyllä "helponkin" lapsen saa raivoamaan, joten jos joku saa lapsensa käyttäytymään hyvin kauppareissulla, saa olla onnellinen ja itseensäkin tyytyväinen. Ei se ole muilta pois! Tämä on just niin Suomea ja av:ta: jos vahingossa koet onnistuneesi jossakin, joku kohta ilmoittaa, että et oikeasti onnistunutkaan, älä suotta ole onnellinen.

Itse asiaan: pahimpaan uhma-aikaan voi jättää kaupasta pois, jos mahdollista. Kauppakäyttäytymistä ehtinee opetella muulloinkin. Eihän se lapsi sitä kauppaa uhmaa, vaan vanhempaa vastaan, ja tätä tehtävää voi toteuttaa muuallakin kuin kaupassa.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 21:13"]

No tottakai on eri temperamentteja, mutta kyllä "helponkin" lapsen saa raivoamaan, joten jos joku saa lapsensa käyttäytymään hyvin kauppareissulla, saa olla onnellinen ja itseensäkin tyytyväinen. Ei se ole muilta pois! Tämä on just niin Suomea ja av:ta: jos vahingossa koet onnistuneesi jossakin, joku kohta ilmoittaa, että et oikeasti onnistunutkaan, älä suotta ole onnellinen.

[/quote]

Toki saa olla iloinen onnistumisistaan, mutta sen vaikutelman antaminen, että kakaran kaupparaivo johtuu pelkästään vanhemmista, ei ole kovin fiksua sekään.