Lue keskustelun säännöt.
Sydän vie ja järki katsoo vierestä
14.03.2013 |
Vastaavia kirjoituksia on varmasti ollut täällä paljon mutta olen tilanteessa jossa uusi salamasuhde vie jalat alta. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta, joista naimisissa 3. Meillä on kohta 2-v. täyttävä poika. Aviomieheni on ihana ihminen ja mahtava isä pojallemme ja minulla on paljon tunteita häntä kohtaan. Avioliittomme on suurimman osan ollut erittäin onnellinen vailla isoja ongelmia. Mutta viimeisen puolen vuoden aikana jokin on puuttunut väliltämme. Tulemme kyllä erinomaisesti toimeen ja viihdymme toistemme seurassa mutta... Tämä uusi tunne toiseen mieheen on vaan tällä hetkellä niin hallitseva ja kuuntelen sydäntäni. Tätä on kestänyt hieman yli 2kk ja pettänytkin olen. Mieheni tietää asiasta ja on ymmärrettävästi aivan tolaltaan mutta valmis antamaan anteeksi ja valmis mihin vain jotta edes saisimme vielä mahdollisuuden. Joka paikasta kuulen kuinka väärin teen perheelleni mutta rakastan lastani yli kaiken enkä koskaan ole sitä jättämässä. Tilanne on todella veemäinen niin monelle ihmiselle tällä hetkellä ja minun takiani mutta silti en osaa kuin elää tässä hetkessä ja uskoa että tulevaisuus järjestyy. Tietäisi vain miten. Neuvoja? Kokemuksia?
Kommentit (29)
Pillu se vie, eikä sydän.
Jätä jompi kumpi miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hellanlettas, vai että ihan puolen vuoden aikana on jokin puuttunut väliltänne. Ilmeisesti sinä?
Etköhän sinä saa ymmärtävää hymistelyä ja päänsilittelyä samanlaisilta hetkessä eläviltä tuuliviireiltä ja ajopuilta. Et sitten kuitenkaan uskalla itse lähteä sen miehen matkaan, johon tunteesi on niin hallitseva ja jonka vuoksi kuuntelet sydäntäsi (xD), vaan pakotat miehesi tekemään eropäätöksen - ilmeisesti voidaksesi nyt muille ja myöhemmin myös lapsellesi perustella, että "kun mies itse halusi erota"?
Ymmärrän ykköstä, peesaan kakkosta.
T. Been there...
Ap, mulla on ihan sama tilanne kuin sulla. Todella vaikea päättää jäädäkö tuttuun ihan hyvään suhteeseen vai seuratako sydäntään. Ystävät ympärillä neuvoo olemaan tekemättä hätiköityjä päätöksiä, mies haluaa yrittää vielä ja uusi ihastus toivoo tilanteeseen jotain ratkaisua.
Aikuisena vaan tajuaa jo sen, ettei mikään huuma kestä ikuisesti ja hyvällä vanhalla suhteella on arvonsa myös. Toisaalta elämä on lyhyt ja siitä pitää nauttia, joten en osaa syyllistää itseäni liikaa.
Ahdistaa, kun tiedän, että jostakin on pian luovuttava, mutta en tiedä mistä olen valmis luopumaan.
Voimia sulle.
toi parisuhde on siinä mielessä huono että siinä vaaditaan yhteispeliä. tuollaisella asenteella sulla on uusi lolly pop 2 vuoden välein. miksi sitten halusit vannoa rakastavasi myös vastoinkäymisissä jos et kuitenkaan sitten haluakkaan. tämä naimisissa olo nimenomaan tarkoittaa että näi ei toimita, taisi tulla yllätyksenä, vai. olet kyllä aivan lapsi, sä olet vastuussa sun lapsen hyvinvoinnista etkä saa hajoittaa hänen elämää. jätä se lolly pop ja hyväksy että olet äiti ja puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei mitä teit. Teillä on lapsiperheen arkea, ei muuta. Sellaista on elämä, vaikka avioliitto on onnellinen ja rakastaisi kuinka. Ei silloin pidä katsella muualle, houkutus kasvaa vaan ja tulee raja, josta et enää pääse takaisin (kuten huomasit). Kun lapsi kasvaa vähän, saat taas miehesi takaisin sillä tavalla, mitä nyt haet muualta.
Miehesi on osoittanut rakkautensa olemalla sinulle ihana vielä nytkin, eikö se merkitse mitään?
Luuletko, ettei arki koita uudessa suhteessasi, jossa on myös lapsi ja ex-miehesi mukana (ja vielä mahd. muitakin). Sanot, ettet jätä lastasi. Riistät siis lapsen mieheltäsi, jos lähdet uuden onnesi matkaan. Kuinka itsekäs sitä voikaan olla! Ota nyt järki käteen, hyvä ihminen...
No miten se nyt muka sitten on VAIN "ihan hyvä suhde", jos kaikki on kunnossa. On kai se nyt päivänselvä asia, että useamman vuoden jälkeen voi tulla aikoja jolloin ei niin leisku. Jestas sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä varmaankin ihan tavallinen pitkästyminen? On kiva saada huomiota ja flirttailua ja uutuudenjännitystä muualta, mutta harkitsemattomassa loikkimisessa käy yleensä niin että jää yksin ja ikävöi sitten sitä hyvää suhdetta ja kumppania kun uusi halusikin vain paneskella eikä alkaa isäpuoleksi.
Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Jotkut rakastavat rakastumisen tunnetta. Sitä joka iskee salamana ja laantuu pian. Kunnes uutta kehiin taas...
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 18:00"]
Aikuisena vaan tajuaa jo sen, ettei mikään huuma kestä ikuisesti ja hyvällä vanhalla suhteella on arvonsa myös. Toisaalta elämä on lyhyt ja siitä pitää nauttia, joten en osaa syyllistää itseäni liikaa.
[/quote]
Kyllä huuma kestää, jos meni naimisiin sielunkumppanin kanssa. Erilaisia aikoja on elämässä, kuten lapset pieniä, mutta rakkaus on aina ihanaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 17:56"]
Pillu se vie, eikä sydän.
[/quote]
Tää on aika hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä voit tuoda enemmän sitä, mistä sydämesi innostuu, myös siihen sun vanhaan suhteeseesi. Älä kuvittele, että sen roihu palaisi, jollei siihen puita lisää! Tunnistat sen, että jotain suhteestasi puuttui, joten alapa luomaan sitä teidän kahden välille lisää, sinun ja miehesi. Ei uudet ihastukset ja sydämen innostuminen tarkoita sitä, että pitää toisaalle lähteä, se kertoo siitä, että on jotain tuotava omaan suhteeseen! Aika toimia. Mieti miten upeaa se on, kun saat vanhaan suhteeseesi rakennettua uutta, entistä parempaa, entistä syvempää, sisäisesti hehkuvaa - kyllä, se on mahdollista! Ei sellaista hetken hurmoksilla korvata, mutta hetken hurmoksista voi kyllä peilata "polttoainetta" siihen vanhaan suhteeseen. Niin, ja tietenkin yhdessä miehesi kanssa, mutta älä odota, että hän tekee aloitteet tai toimii ensin. Sinä olet vastuussa myös, ja voit luoda itse suhteeseen hurjasti sitä, mitä toivot. Älä nyt ongelmia ja v-mäisyyttä toivo ja luo, hyvä ihminen...
Oletko tosissasi?
Sinä olet nyt äiti. Kaikki sinun tekemäsi asiat vaikuttavat lapseesi. Rakastatko lastasi?
Sinulla on hyvä ja turvallinen mies, joka varmasti on hyvä isä lapselle.
Et missään tapauksessa voi sotkea lapsesi elämää omilla sekoiluillasi. Panosta perheeseenne. Menkää vaikka avioliittoleirille ja etsikää kadotetut tunteet uudelleen. Sitähän se rakastaminen on; tahtomista. Ja lapsen elämän turvaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisia miehiä jotka on valmiita jatkamaan pettämisen jälkeen ei ole kovin paljon. Eli todennäköisesti tämä uusi ihana miehesi ei esimerkiksi ole niin ihana. Ihastumisreaktion tarkoituksena on tehdä sammakosta prinssi. Oletko valmis siihen että jätät nykyisen miehesi ja sitten huomaatkin että prinssisi olikin sammakko?
Pillu vie, joo. Huoraamalla onneen, joo.
On pelottavaa lukea miten samassa tilanteessa olet kuin ystäväni. On uskomatonta nähdä miten ennen niin hyvin tuntemani ihminen on yhtäkkiä täysin kykenemätön asettumaan toisten asemaan ja aiheuttamaan kärsimystä monelle. Vaikka itselle ei voi sitä myöntää, on vaikeaa tajuta mikä tekee yrittämisestä niin vaikeaa ja uusi onni asetetaan jopa lapsien edelle.
Nyt järki käteen!
Sanot, että rakastat lastasi ja et ole häntä jättämässä. Olet kuitenkin valmis hajottamaan lapsesi elämän ja mahdollisesti koko maailman??
Rakastumisia voi tulla ja vielä varmemmin mennä. Lopetat heti toisen miehen tapailun ja kaiken yhteydenpidon. Keskityt avioliittoosi ja ajanviettoon miehesi kanssa. Avioliitossasi ei ole mitään vikaa, tylsistymiseltä kuulostaa ja olisit samassa tilanteessa toisen miehen kanssa alkuhuumavuosien jälkeen.
En ole niinkään varmaan, kuinka helppoa miehellesi on todella antaa sinulle anteeksi. Sinun tehtäväsi on osoittaa hänelle, että olet sen arvoinen.
Tiesitkö, että monet aikuiset ovat kiittäneet aikuisina vanhempiaan siitä, että nämä eivät eronneet ja rikkoneet perhettä. Ja tuskin nekään avioliitot ovat täydellisiä olleet.
Aloituksestani on nyt kuukausi kulunut ja tilanteeni on se että olen viittä vaille valmis muuttamaan omilleni ja katsomaan mitä ratkaisuja se tuo. Mitä paremmin olen tutustunut tähän uuteen mieheen sitä enemmän tuntuu siltä että tämä ratkaisu on tehtävä. Pojalla olisi siis jatkossa kaksi kotia yhden sijaan. Tietty tuntuu pahalta mieheni ja lapseni puolesta koska heillä on niin ihanaa yhdessä ja näkisivät toisiaan jatkossa vähemmän. Mutta, vähemmän näkisin minäkin lastani. Itse olen vain onnellisempi tällä hetkellä muualla kuin kotona ja siksi minun on tehtävä näin. Uskon että lapsi sopeutuu kahteen kotiin ajan kanssa kun häntä molemmissa rakastetaan. Aviomieheni kanssa välimme ovat yllättävänkin hyvät vaikka hän ei tästä siirrosta täysin samaa mieltä olekaan. Kuitenkin pystymme varmasti hoitokuviot sopimaan.
Onko näistä asumuseroista pienten lasten kanssa muilla millaisia kokemuksia?
ap
Kokemusta on ja riippuu mihin ratkasuun päädytte asumisen suhteen. Sinuna kyllä miettisin vielä revitkö lapsesi maailman pirstaleiksi. Sinuna tekisin näin: anna miehelle mahdollisuus. Pidät kuukauden tauon tuosta suhteesta (ei mitään! yhteyttä) Ja jos senkin jälkeen kaipaat häntä niin tee siinä vaiheessa ratkaisu. Saatat rakastua mieheesi sinä aikana uudestaan eikä tarvitse rikkoa perhettä jolla kuitenkin ilmeisesti menee ihan hyvin? Lukuunottamatta tätä sun todella järkevää suhdetta.
Suhteissa tulee ja menee huonompia kausia , varsinkin kun perheessä on pieniä lapsia. Älä hyvä nainen kuitenkaan tuhoa perhettäsi noin vain. Lapset tottuu kyllä mutta se syyllisyys minkä siitä palkaksi tulet saamaan huuman haihduttua uudesta suhteesta ei ole sen arvoista. Sinuna katsoisin vielä. Kahden kodin väliä ravaavat lapset ovat säälittäviä- tiedän. Olen samassa tilanteessa.
Tee aikuisen ratkaisu. Turvaa lapsellesi koti ja usko, että pitkä parisuhde tuo onnellisemman elämän kuin se, että hyvä parisuhde hylätään rakastumisen takia.