Muita joilla musiikki on keski-iässä menettänyt merkityksensä?
Mikähän siinäkin on, nuorena musa oli todella tärkeää. Monista vaikeista ajoista selvisin suosikkiartisteja kuunnellen, kaipaan sitä. Nyt ei vaan enää kiinnosta kuunnella juuri mitään.
Kommentit (10)
Sama täällä. Olen liian nuori kuolemaan mutta toisaalta liian vanha rokkaamaan. Musiikki oli minulle äärimmäisen tärkeää vuosikausia, mutta nyt ei vain kiinnosta. Vanha stereo on rikki eikä terveys enää riitä konserteissa käymiseen. En viitsi edes roikkua netissä tai puhelimessa saadakseni konserttilipun, kun lippujen hankkiminen on tehty nykyään niin vaikeaksi. Ennen riitti kun jonotti lipunmyyntiin, nyt vievät jobbarit ensimmäisinä kaikki liput.
Samoin. Harrastinkin musiikkia, soittamista ja laulamista, mutta ei kiinnosta enää. Kuuntelen mieluummin hiljaisuutta, musiikki ärsyttää. En käy siksi baareissakaan.
Outoa. Mulle ei ole käynyt noin. Musiikki on ihan yhtä tärkeää kuin nuorenakin ja keikoilla käyn jopa enemmän. Aina olen saanut liput sinne, minne olen halunnut. Suosikkibändit on vaihtuneet, mutta musiikki on mulle edelleen yksi tärkeimmistä asioista. Ikää on 53 vuotta.
Vielakin loytyy merkityksellista musiikkia. Eli en voi sanoa, etta olisi menettanyt merkityksensa, ennemminkin pain vastoin.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 12:06"]
Outoa. Mulle ei ole käynyt noin. Musiikki on ihan yhtä tärkeää kuin nuorenakin ja keikoilla käyn jopa enemmän. Aina olen saanut liput sinne, minne olen halunnut. Suosikkibändit on vaihtuneet, mutta musiikki on mulle edelleen yksi tärkeimmistä asioista. Ikää on 53 vuotta.
[/quote]
Kaikille ei käy noin. Kaikilla ei ole samanlainen elämä.Ihmisissä on eroja.Kun polvet ovat romuna, ei jaksa seistä konsertissa kahta tuntia, saati sitten festereilla kahta päivää. Kun rahatilanne on pysyvästi huono, ei ole varaa ostaa uusia musiikkisoittimia. Kasettidekkejä ei enää edes myydä, ja myynnissä olevat levysoittimet ovat laadultaan joko levyjä tuhoavia kiinalaisia halpavehkeitä tai sitten hifistien levareita, jotka maksavat 3000 euroa.
Mullekin on käynyt toisinpäin. Nuorena ja nuorena aikuisena musiikki oli tärkeää, sitten vähemmän tärkeää, kun elämä oli niin täynnä muuta.
Nyt olen 52 ja löytänyt musiikin uudelleen, vanhat upeat suosikit Queen, David Bowie, Kate Bush. Käydään miehen kanssa keikoilla (tosin valitettavasti ei onnistu em. artitstit), eihän keikkoja silloin muinoin edes juuri ollut.
Ostettiin tietokoneeseen laadukkaat kaiuttimet ja kuunnellaan sen kautta, ribataan musiikkiarkistoon cd-levyt. Levyjähän saa nykyään tosi edullisesti maailmalta netin kautta!
En ole havainnut. Ensimmäisessä ns. sinfoniakonsertissani kävin noin 30 vuotta sitten koululaisena, ja ensi viikolla taas menen ikuisesta musiikkitaiteesta nauttimaan. Olisiko niin, että nykyajan kertakäyttöräminä kypsyttää ja kyllästyttää iän myötä, mutta Beethoven kestää?
Voi käydä kuin sinulla, mutta itselläni on oikeastaan päinvastoin. Musiikki on tullut elämän mittaan (olen nyt kuusikymppinen) yhä tärkeämmäksi. Olen tosin klassisen musiikin kuuntelija (ollut koko ikäni), mutta en usko sillä juuri olevan merkitystä. Kauhulla ajattelen aikaa, jolloin en enää kykene koluamaan Savonlinnan jyrkissä rapuissa ja pimeissä kellareissa, mutta onhan onneksi radio ja cd-soittimet olemassa :).
Minä olen täysin pudonnut kelkasta kaikkien bändien ja nykyvirtausten suhteen, ajat sitten. Musiikki on silti yhä tärkeää. On vanhoja suosikkeja, ja sitäpaitsi lapsen soittoharrastuksen kautta pääsee kivoihin konsertteihin. Niissä saa kuulla sekä pitkälle ehtineitä soittajia että hellyttäviä 6-vuotiaita taiteilijoita :).
mulle kävi noin jo lukiossa