Miten elämä on niin ylitsepääsemättömän raskasta?

Oot masentunut. Ei elämän kuulu olla tuollaista. Hakeudu hoitoon.

Voin olla masentunut mutta hoitoon en halua hakeutua koska pelkään niitä viranomaisia, joihin siis lääkärikin tavallaan kuuluu.

Sitä paitsi masennukseni johtuu paljon siitä että omat arvoni ovat yhteiskunnan arvojen vastaisia ja ahdistaa kokea itseni "potentiaalisesti vainotuksi". Edes perheessä asiat eivät suju niin kuin haluaisin. Mies on eri linjoilla kuin minä ja sitten kun me ei puhalleta yhteen hiileen niin lapset on tuuliajolla eikä maailmaan tule niitä minunlaisiani ihmisiä, niin kuin kuvittelin heitä synnyttäessäni (5 kpl). Oon ihan yksin eikä toivoa ole.

Puheesi kyllä heijastaa aika voimakasta masennusta. Muistathan, että lapset eivät ole syntyneet sinun jatkeeksesi? En tiedä arvoistasi, mutta eikö kannattaisi tehdä kaikkensa sen eteen, että koko perheellä on hyvä olla? Tällä hetkellä taidatte kaikki voida pahoin. Voisit auttaa perhettäsi menemällä juttelemaan masennuksestasi. En usko, että siitä sen kummemmat vainot alkavat, saat tukea elämääsi ja koko perheellesi.

Arvot ne on meillä muillakin, mutta ei niitä pysty sataprosenttisesti lapsiinsa kopioimaan kukaan. Kompromisseja joutuu tekemään jo senkin vuoksi, että lapset ovat luonteeltaan toisenlaisia kuin äitinsä. Ja sitten on mies ja ympäröivä yhteiskunta, jotka vaikuttavat lapsiin, eikä niitä vaikutuksia voi kokonaan eliminoida, koska emme elä kuplassa.

Ikävä kuulla, että voimasi ovat noin vähentyneet. Kuten moni muukin kirjoitti, toki tuon tasoinen masennus vaatii hoitoa. Masennus on MYÖS aivokemiallinen tila, vaikka se tietenkin on myös elämäntilanteesta johtuva. Masennusta voi hoitaa, vaikka masennuksen oireisiin kuuluukin, ettei siitä kärsivä usko minkään voivan auttaa.

Itsesi ja lastesi takia sinun on ehdottomasti hoidettava itseäsi. Se on ns 'viranomaisten'kin mielestä tietenkin parempi kuin antaa masennuksen syvetä. Mitään rikollista tai vääristynyttä arvomaailmaa ei ole se, että ihminen masentuu. Ei sitä voi valita, se on merkki siitä, että jossain kohtaa voimavarat ovat pettäneet, joko riittämättömän tuen, geenien, ongelmanratkaisutaitojen tms puutteen johdosta.  Sen sijaan sinä olet arvokas ihminen ja ansaitset tulevasi hoidetuksi.

Kehotan sinua keskustelemaan pikaisesti lääkärin kanssa. Masennus pahenee hoitamattomana. Myös nuo luulosi 'potentiaalisesti vainotuksi tulemisesta' ovat sellaisia, joilta sinun on myös lapsesi syytä suojata.

Kaikkea hyvää toipumiseesi!! Myös seurakunnissa on esim ryhmätoimintaa johon osallistumalla masennuksesta kuntoutuvat voivat saada arvokasta vertaistukea.

Tutulta kuulostaa, mua helpotti ns oma totuuteni, eli en ainakaan ajattele, mitä minusta ajatellaan, mitä minulta odotetaan yms. Olen rohkeasti nyt sitä mitä olen, lasten kanssa sujuu nyt paremmin, vaikkakaan ei vielä ihan hyvin.

Jaksan ihan hyvin, tämä on mun elämää, mun näköistä, se riittää. Masennus ei mua liikoja nujerra, olkoon, seuraa mukana ilman sen ruokkimista.

Ei se seurakunta asiaa auta, pahimmassa tapauksessa pahentaa vaan.

Suosittelen että hankit jonkun harrastuksen

Ap, mistä saat iloa elämässäsi? Kuulostaa meinaan aloituksen perusteella tosi ilottomalta. On pelkoja, asioita joita ei halua, mutta on pakko, mutta mitä vastapainoksi? Kai sulla on jotain mistä saat myös ilon hetkiä? Lapset? Luonto? Musiikki? Joku harrastus? Jos ei ole, yritä etsiä jotain. Ihan varmasti on paha olla jos ilon lähteet on elämästä vähissä mutta kaikki normaalielämään kuuluvat pakot ja paineet on päällä. 

Se mistä saisin iloa olisi se että saisin olla ihan yksin, vaan maata ja vaikka lukea jotain romaania, tai mielikuvituksen siivin karata tästä todellisuudesta.

En jaksa harrastuksia, urheilemassa käyn mutta ei se juuri iloa tuota. Kaikki missä pitäisi osata jotakin, keskittyä johonkin tai olla tekemisissä muitten ihmisten kanssa on syvältä...

ap

Jos et halua mennä lääkäriin niin mene akupuntioon. Saatat päästä hyvin helposti tuosta olotilasta eroon! Älä kuitenkaan mene lääkäriasemien akupunktioon koska se on triggeria. Eli hakeudu kiinalaiseen akupunktioon jossa neulat laitetaan polvista alespäin.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 19:30"]

Se mistä saisin iloa olisi se että saisin olla ihan yksin, vaan maata ja vaikka lukea jotain romaania, tai mielikuvituksen siivin karata tästä todellisuudesta.

En jaksa harrastuksia, urheilemassa käyn mutta ei se juuri iloa tuota. Kaikki missä pitäisi osata jotakin, keskittyä johonkin tai olla tekemisissä muitten ihmisten kanssa on syvältä...

ap

[/quote]

tarvitset siis omaa aikaa ja tilaa. Erittäin normaali tarve, jota toiset tarvii enemmän ja toiset vähemmän. Kyllä perhe-elämänkin keskellä täytyy äidinkin saada välillä vain olla yksin. Itse olen koti ilta kotona aikani yksin, ovi suljettuna, ja teen mitä haluan: luen, kuuntelen musiikkia tai olen vaan. Lisäksi ajoittain menen yksin matkoille. Mieskin saisi jos haluaisi mennä, mutta hän on seurallisempi luonne joka ei kaipaa yksinoloa juurikaan.