Oletko koskaan ollut helpottunut, että sinulla ei ole enää vauvaa ( vaikka ihania

olin katsomassa ystävän vauvaa sairaalassa ja vaikka tuo ihana olikin, niin kyllä mä iloinen olin että oma nuorimmainen on jo 2v!

mutta jos itsellä on vauva niin ei koskaan ajatteliset kumpa tätä ei olis. Sitä ei vaan muista kuinka ihania ne on kun vauva on kasvanut.

Mutt onneksi ei ole 1-4 -vuotiasta.



Lapset 12 ja 10. Nyt on ihana ikä!

aina silloin kun ajattelen vauva-aikoja (kuten nyt).



en tiedä onko harvinaista, mutta en ole koskaan kokenut mitään vauvakuumetta, kun näen vauvan. Vauvat eivät aiheuta mitään "oi kuinka iiiihana, olisipa itselläkin vauva!"-tuntemuksia. Ovathan ne söpöjä joo, ja voin syliin ottaa ja leperrellä, mutta päällimmäisenä tulee mieleen vaan se, kuinka kiinni vauvassa on koko ajan. Ei voi edes juoda kahvikuppostaan rauhassa. Kaiken keskeyttää vähän väliä vauvan taholta kuuluva huuto, itkeminen, kakat housussa, vatsan väänteet, väsymys jne jne. Pahimmassa tapauksessa vauvaa joutuu koko ajan kantamaan ja hyssyttelemään ja keinuttelemaan sylissä, kun muuten ei kelpaa mikään. Ja käsiä särkee, hartioita särkee, päätä särkee.



Ja ne yöheräilyt! Ihan hirveetä!



Se oman ajan puute ja väsymys on kamalaa ja ahdistavaa.





Että näin :D Tosiaankin olen onnellinen, että omat lapset ovat jo isompia (5 v. ja 8 v.)

Molemmat herättelevät vielä monta kertaa yössä, olen tosi unenpuutteinen enkä kyllä halua enää ikinä uutta vauvaa. Joku vuoden yöheräily ehkä vielä menisikin, mutta kun tuo eka lapsi herättelee jo viidettä vuottaan, niin alkaa käydä vähän turhan raskaaksi.

Oma on 14, enkä tosiaan kaipaa vauva-aikaa, enkä ole kaivannutkaan.

Lapset 4 ja 9.



Hiljattain oli menkat myöhässä ja oikeesti rupesin jo ajattelemaan, että mitä jos tulee vauva, en jaksa enää...

Olen varmaankin ymmärtänyt tämän vauva ajan jotenkin väärin. Olen tällä hetkellä 5kk vauvan kanssa kotona ja vuosiin ei ole ollut elämä näin "helppoa". Saa olla kotona, nukkua pitkään, käydä vaunukävelyllä silloin kun tuntuu siltä. Kotikaan ei ole ollut pitkään aikaan näin siisti. Ja kaiken lisäksi elämää sulostuttaa mitä suloisin tyttövauva!

Olen varmaankin ymmärtänyt tämän vauva ajan jotenkin väärin. Olen tällä hetkellä 5kk vauvan kanssa kotona ja vuosiin ei ole ollut elämä näin "helppoa". Saa olla kotona, nukkua pitkään, käydä vaunukävelyllä silloin kun tuntuu siltä. Kotikaan ei ole ollut pitkään aikaan näin siisti. Ja kaiken lisäksi elämää sulostuttaa mitä suloisin tyttövauva!

Sulla voisi olla rääkyvä kiljukaula, jota kantaisit ympäriinsä 24/7 ja joka ei tosiaan nukkuisi muualla kuin sylissä kun hytkyttelet koko ajan.

Olen varmaankin ymmärtänyt tämän vauva ajan jotenkin väärin. Olen tällä hetkellä 5kk vauvan kanssa kotona ja vuosiin ei ole ollut elämä näin "helppoa". Saa olla kotona, nukkua pitkään, käydä vaunukävelyllä silloin kun tuntuu siltä. Kotikaan ei ole ollut pitkään aikaan näin siisti. Ja kaiken lisäksi elämää sulostuttaa mitä suloisin tyttövauva!

Ole onnellinen.

Meillä lasten vauva-ajat olivat niin helvetillisiä, että päällimmäiseksi on jäänyt mieleen hirveä väsymys ja pelko mielenterveyden horjumisesta.

ja on ihanaa, kun ei ole enää vauvoja. Ei tarvitse miniän tavoin taistella väsymyksen, rintaraivareiden, puklaamisen, epäsäännöllisten unien jne. kanssa.

En kaipaa yövalvomisia. Meidä lapset kun eivät ole olleet mitään hyviä nukkuvia. Nuorempi jäljittää välillä vieläkin. Omaa aikaa saa vihdoin, lapset leikkii keskenään pitkiäkin aikoja, viihtyvät pihallakin hetken kahdestaan... Vauvat on suloisia mutta en tiedä miten jaksaisin aloittaa alusta. Ja se sairastelu!! Argh. Omat lapset on nyt 4- ja 6- v.

En kaipaa yövalvomisia. Meidä lapset kun eivät ole olleet mitään hyviä nukkuvia. Nuorempi jäljittää välillä vieläkin. Omaa aikaa saa vihdoin, lapset leikkii keskenään pitkiäkin aikoja, viihtyvät pihallakin hetken kahdestaan... Vauvat on suloisia mutta en tiedä miten jaksaisin aloittaa alusta. Ja se sairastelu!! Argh. Omat lapset on nyt 4- ja 6- v.

Kaverin vauvaa käytiin juuri katsomassa ja miehen kanssa yhdessä huokailtiin että onneksi meillä tuo aika on jo ohi. Nuorin on 5 v.



Kokemusta on sekä helposta että vaikeasta vauva-ajata. Sitä helppoa voisikin miettiä kaiholla, mutta vuosia 1-5 en todellakaan kaipaa enää.

Elämä on niiiin helppoa 6 ja 8 vuotiaan kanssa :)

kuulin, että lähipiiriin odotetaan kahta vauvaa. Ihanaa, että saa taas pidellä ja tuoksutella vauvaa ja että se on jonkun toisen oma :) Ei enää vauvoja meidän perheeseen. En enää jaksaisi valvomisia enkä jatkuvaa perushoitamista vaipanvaihtoineen ja syöttämisineen. Lapset ovat nyt ihanan omatoimisia. Tosin muunlaisia haasteita heissä kylläkin on :) Iältään nyt 13, 11 ja 7.

vaan surullinen. Lapset 3v ja 5v ja enempää ei tule.

Vauvakuumetta vähän väliä. Mutta nyt kun lapset on 3 ja 5 niin tarkemmin kun ajattelen asiaa näissä vauvahinku kohtauksissa niin ei kyllä nää kals toistaiseksi riittää. Se vauva-aika viel menis on eka 6 kk on aina niin ihanaa vauvan tuoksua ja sitä kaipuutahan täää kuume onkin



Mut sit kun mietin kun eka nukkui 3 vuotiaaksi huonosti. Ja toinen ollaan kyllä helppo vauva mutta uhmaikä alkoi 1,5 vuotiaana ja vieläkåän ei loppua näy niin ei kiitos. On sellasella sellasella temperamentilla kyllä siunattu tyttöä, et ajattelen sitten lopulta että kiitos ei, nyt ei vielä vauvaa siltikään. Kaverille syntyy kohta ja olen sanonut et aina voin hoitaa kun vaan hoitoa tarvii niin eiköhän se vauvakuume pysy loitolla. Onhan on vauvat niiin ihania. Ja on syntymän jälkeiset ekat kuukaudet. Yyhh.

Kyllä meillä äiti sanoo, että on ihanaa kun ollaan jo isoja, ja kuulemma mitä vanhemmiksi tullaan, sitä helpompaa ja kivempaa on. Toki on kuulemma meistä nauttinut ihan kaiken ikäisinä, minkä uskonkin, mutta enää ei vaivaa kuulemma jaksaisi täysipäiväisesti, muiden on toki kivoja ja lapsenlapsia ottaa sitten seuraavaksi . Tokihan hän jo on 45v, eli ei enää mikään nuori ja vauvantekoikäinen, vaikka fyysiset mahdollisuudet ehkä olisivatkin. Minä olen nyt 18v, siskoni 16.