Lue keskustelun säännöt.
Äiti tappeli turhaan bussissa lapsensa kanssa
09.02.2013 |
Ja teki vaan vaikeammaksi olon lapselleen.
Ei antanut lapsen istua bussissa vaikka tämä pyysi vaan vaatimalla vaati että pitää seistä seisomalaudalla ja puristi tätä matkan ajan.
Kaikki oli turhaa taas kun ei yhtään kunnioiteta lapsen omaa ajattelua ja pyyntöä.
Mitään vahinkoa ei olisi tullut jos lapsi olisi sanut nätisti istua penkillä, siinä vieressä.
Että voisitteko äidit joskus miettiä miltä lapsesta tuntuu eikä väkivaltaa käyttämällä pakottaa lasta vastentahtoiseen tilanteeseen??
Joustavuutta voi myös käyttää eikä aina henkistä
ja fyysistä väkivaltaa.
Kommentit (31)
kipinkapin juosten kotiin ja palstalle hekumoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ihanaa kun sivustakatsojilla on aina niin paljon viisautta.
MIstäs tiedät oliko äidillä vaikka kokemusta ko lapsesta ennestään, että ei pysy paikallaan jos istuu penkillä. VAan esim koko ajan kiipeilemässä, seisomassa, roikkumassa jne.
Harva vanhempi ilkeyttään pitää lapsen siinä lähellään, eiköhän ennemmin kokemus puhu.
Mitään vahinkoa ei olisi tullut jos lapsi olisi sanut nätisti istua penkillä, siinä vieressä.
Vilkkaan lapsen kanssa on turvallisinta pitää lapsesta kiinni matkan ajan. Ei se äiti voinut sitä pikkusisarusta ja vaunuja/ rattaitakaan yksin jättää.
ja muille matkustajille mukavampaa!
ja muille matkustajille mukavampaa!
Ensinnäkään se ei ollut mikään vilkas, ihan tavallinen lapsi.
Näin heidät jo pysäkillä ja silloin kaikki oli hyvin.
Äiti olisi sanonut syyksi kiipelyn, jos se olisi ollut se syy.
Lopputulos oli se että lapselle tuli paha olo ja alkava kähinä se seuraavasta tapahtumasta minne olivat menossa.
Se ei välttämättä ole pienelle herkkua jäpittää siinä laudalla bussin kurvaillessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omille (kasvatus)päätöksille tulee julkihuutaa jokaiselle joka sattuu lähistöllä olemaan?
Jos olen sanonut lapselle useamman kerran jostakin asiasta, en välttämättä juuri tuollaisessa linja-automatkalla ala antamaan pitkiä perusteluja vaan sanon niin kuin asia on. Nyt et mene istumaan, olet tässä. Piste.
Enkä todellakaan luennoisi sen jälkeen kanssamatkustajille että: lapsi on tosi vilkas ja aina kiipeilee penkeillä, rpoikkuu kateiden yli. Koko ajan saa olla pelkäämässä että tippuu kun en voi irrottaa otetta vaunuista kun ne voi muuten jarrutuksessa liukua tai mutkassa kaatua........
Keskity huolehtimaan omista lapsistasi.
kun tiedän että joissain tilanteessa vaan on parempi toimia toisin. Se on sitä vastuullista vanhemmuuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei päästä pientä lasta yksin istumaan bussissa vaan mielummin pitää lähellään ja tiukasti kiinni ettei kaadu? HALOO AP!
Hän on ihan tavallinen lapsi eikä näytä mitenkään erikoiselta, mutta niin hän vaan on hyvin vilkas ja jos päästän hänestä bussissa irti, hän juoksee ja hyppii ties minne. En pysty vauvanvaunujen kanssa juoksemaan perässä. Kerran hän lipesi otteestani, kun olimme aikeissa poistua keskiovista, ja kipitti sen saman tien bussin etuosaan ja etuovesta ulos. Luojan kiitos ei jäänyt auton alle, itse rynnin hädissäni samaan aikaan vaunujen kanssa keskiovesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten yrittänyt bussissa istumaan ja äiti ei ala joustamaan, koska hetken päästä lapsi haluaisi taas seisomaan. Näitäkin tapauksia meinaan näkee.
Ei kannata arvostella äidin toimintaa tilanteessa, josta et voi tietää taustoja. Kyseisellä äidillä oli takuulla hyvä syy toimia niinkuin toimi. Edellä onkin lueteltu monia mahdollisia syitä. Luultavasti et ole itse äiti, jos et tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on bussissa tosi kova komento lasten kanssa. Bussi kiemurtelee ja kurvailee, ja siellä istutaan tasan siinä missä minä määrään. Minä olen eilen matkustanut neljällä bussilla lasten kanssa, ja pitänyt meidän nuorimmaista, sylissä (siis sen vuoksi ettei istunut nätisi omalla paikallaan) siitä huolimatta, että lapsi on karjunut ja itkenyt ja huutanut että "äiti päästä irti". Olen tosi pahoillani muiden matkustajien korvien vuoksi, mutta ei siinä ole vaihtoehtoa. Lapsi, joka ei pysy paikallaan, vaarantaa kaikkien turvallisuuden, kaikkein eniten omansa. Minä tiedän kokemuksesta, että sinnikkäinkin ipana kyllä oppii, että paikoillaan istutaan, kun on ensin saanut ottaa nuo omat matsinsa. Sen jälkeen matkanteko on mukavaa kaikille.
Ap, kaikki lapset ovat sen verran nokkelia, että pyytävät sievästi päästä istumaan bussiin tai tekemään jotain muuta, mutta äiti kyllä tietää miten se päättyy.
... pistää lapsi bussissa seisomalaudalle, vastoin tahtoaan varsinkin. En oikein osaa kuvitella vaarallisempaa paikkaa.
Suositus on, että pieni vauva on valjaissa vaunuissa ja vaunut on pistetty remmeillä kiinni bussiin. Isompi lapsi taas istuu penkillä, jos istumapaikkoja suinkin on.
Kerran olen joutunut bussissa äkkijarrutukseen, jossa huonosti kiinnitetyt vaunut kaatuivat ja pikkuvauvani kieri lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmaiseksi matkustamiseen. Penkissä menisi maksu äidiltä.
niin täällä olisi joku toinen valittamassa siitä, että penkillä istui lapsi, joka oli vielä niin avuton, ettei matkanteosta tullut mitään.
ilmaiseksi matkustamiseen. Penkissä menisi maksu äidiltä.
Ei liity maksuun, tässä tapauksessa sai kaikki mennä maksutta riippumatta siitä, missä ollaan tai istutaan.
Mutta on hankala katsoa kahden perään, jossain bussissa penkillä istuvan pienen lapsen perään ja huolehtia vaunuista joissa on vauva.
Matkaan itse toisinaan lasten kanssa bussissa, ovat tosin jo isoja, mutta koululainen on sellainen riidanhaastaja. Poikaa luullaan aina nuoremmaksi kuin onkaan, jokin hänen olemuksessaan enemmänkin kuin pituudessa , on keskivertomittainen.. ja sitten hän on jotain, mikä ulkopuoliselle on, että "no lapset nyt.." mutta tiedän mitä seuraa ja se on riidan haastaminen, jolla saa pienemmän itkemään ja hermostuttaa minut vihaiseksi ja pilaa kaikkien muiden päivät. Joten minun komento tulee jo hyvin aikaisessa vaiheessa, hyvin ehdottomana ja napakkana.
Voi myös olla, että ennen sitä on käyttäytynyt niin huonosti, ettei joustoa enää tulee yhtään.
Eli vaikka tämä ap.n lapsi on bussipysäkillä käyttäytynyt nätisti, voi olla että sitä ennen ollut joku episodi.
Tai tietää ja tuntee lapsensa, että mitä seuraa jos antaa luvan istua ja poistua seisomalaudalta.
että olen huomannut monen äidin käyttävän sanaa Ei mekaanisesti. Tulee olo että jos lapselle antaa tuumaakaan periksi, se kävelee yli ja siksi ei koskaan jousteta tai tehdä niinkuin lapsi haluaa. Tällaisia tyrannikasvattajia on todella paljon
Itse olen alusta asti koittanut miettiä miksi kiellän lapselta jotain. Kiellänkö siksi että se on minulle helpompaa vai siksi että se on oikeasti kiellettyä?
Kun huomaan kieltäväni jotain vain oman mukavuuden vuoksi, muutan mielipidettäni ja annan lapsen tehdä ja sallin sen myöhemminkin. Kyllä lapsikin saa sanoa mitä haluaa ja tehdä asioita vaikka ne ei aikuisen mielestä aina olisikaan niin järkeviä tekoja.
Kun lapsi oli pieni hän vilkutti olohuoneen valokatkaisijaa ja telkkarin katkaisijaa. Aluksi kielsin että ei saa ja sitten mietin että miksi ei? Se valojen vilkkuminen tietysti häiritsi minua, samoin kuin se että tv ohjelmaani tuli jatkauvasti katkos. Mutta muuten, mitä haittaa siitä oli?
Lapsi oli innoissaan kun tajusi että voi vaikuttaa valijen päällä/pois olemiseen, samoin kuin siihen että oliko tv päällä vai pois
Yhden illan niitä vilkutteli sitten jatkuvasti ja minä otin rennosti, siinäpä vilkuttelee. Ja mitä tapahtui? EI mitään. Valo ei mennyt rikki, eikä telkkarikaan. Ja lapsi ei sen illan jälkeen kuin satunnaisesti koskenut niihin, hän sai tarpeeksi monta kertaa luvan kanssa niitä räplätä ja mielenkiinto meni.
Olen kuullut että tämä on ollut jopa oikein ongelma joissain perheissä, se nappuloiden räpeltäminen ja valon vilkuttaminen joka on kestänyt pitkään ja joku on ajanut itsensä ihan loppuun kun ei jaksa enää kieltää ja joku jopa LÄPSII sormille! Miksi? Anna kokeilla. Mitään pahaa ei tapahdu eikä se lapsi niitä jatkossa renkuta, mielenkiinto riityy muihin juttuihin jos sitä pelkää.
Mieti ensin monta kertaa miksi kiellät ja vasta sitten kiellä jos se on oikeasti tarpeellista. Olet itse rennonpi ja lapsikin nauttii kun aikuinen ei riehu jonkun pikkuasian vuoksi. Suosittelen!
Meillä tourettea sairastava, haastava ja omapäinen nuorimies ja jokainen hoitotaho jne. on antanut neuvoksi että missään nimessä ei saa alkaa neuvottelemaan/antamaan periksi jos jotain on päätetty! Eli koko ajan pitää olla täysin johdonmukainen. Jos emme kieltäisi poikaa esim. rämpyttämästä noita valoja, hän jäisi touhuun "jumiin" ja seisoisi rämpyttämässä niin kauan että varmaan pissatkin tulisivat housuun kun ei malttaisi lopettaa...
kärsivistä lapsista kyse ja muuten kaikista muista lapsista joilla on joku diagnoosi tai sairaus.
Mä en jaksa!! Eikä oikeesti ihmiset tajua että kun näitä yleisiä neuvoja jaetaan, niin tarkoitetaan NORMAALEJA TERVEITÄ LAPSIA! Ei sairaita tai muuten vajavaisia.
Joka ainut kerta tulee joku piipittämään että "kun mun lapsella on joku vaiva ja vika niin tää ei kyllä toimi meillä.." Nyt vähän järkeä taas näihin juttuihin!
Ai ihanaa kun sivustakatsojilla on aina niin paljon viisautta.
MIstäs tiedät oliko äidillä vaikka kokemusta ko lapsesta ennestään, että ei pysy paikallaan jos istuu penkillä. VAan esim koko ajan kiipeilemässä, seisomassa, roikkumassa jne.