Äiti tappeli turhaan bussissa lapsensa kanssa

Mutta kannattaisi miettiä että ihan jokainen juttu ei toimi muilla, joka toimii omassa perheessä.

Tuossa tilanteessa tämä äiti valitsi taistelukseen tuon seisomisen.



Seisomalaudalla seisominen ja kiinni pitäminen liikkuvista vaunuista olisi minullekin ketteränä aikuisena haastavaa, saati sitten alle kouluikäiselle lapselle. En siis täysin ymmärrä, miksi tämä taistelu oli äidille se, jonka hän halusi taistella. Lapsen olisi helpompi istumassa ja hänelle voisi laittaa turvavyön kiinni. Jos taas lapsi on erityisvilkas ja touretteinen, niin ehkä tuplavaunut ovat paremmat, niin lapset ovat niissä kiinni.



Ap:n viestistä sain kuvan, että kyse oli vain siitä, että äiti nyt vaan päätti näin. Ja kyllä lapselle tulee tuo päätös perustella vielä siinä hetkessä, jossa kieltäminen ja kiinnipitäminen tapahtuu. Ainakin oman 4-vuotiaani kohdalla tämä toimii hyvin. Jälkeen päin noin pienien kanssa ei saavuteta vastaavaa hyötyä. "äitipä kertoo, miksi sinun piti seistä bussissa viisi tuntia sitten". Meni jo! En nyt mitään kruunuani kiillota, mutta meidän vilkas ja spontaani 4-vuotias on helppo lapsi liikkua paikassa kuin paikassa pääsääntöisesti, koska turhia taisteluita ei pidetä, vaan lapsi saa vaikuttaa asioihin ikäkautensa edellyttämällä tasolla ja mahdolliset rajoitukset ja kiellot käsitellään lapsen (ei siis yleisönä olevien vanhempien) kanssa siinä tilanteessa, kuitenkaan lasta nolaamatta eli ei isosti kailottaen, vaan opastaen ja lapsenkin mielipide huomioiden.

filosofiaa. Sen vuoksi meillä niitä valoja saikin räpsytellä. Mistä sitä lapsikaan oppii jos kaikki on "vaarallista ja kiellettyä" yleensä vain siksi että se on aikuiselle epämieluisaa tai hankalaa.

mutta en salli asioita, joita ei voi sallia muualla tai muulloin. Olen siis silti johdonmukainen. Sen sijaan että kiellän valojen rämpyttelyn, ohjaan sinnikkäästi muuhun toimintaan tai totean, että vielä kerran ja sitten luetaan satu. Kun valoja on saanut laittaa päälle ja sammuttaa tarvittaessa, ne ylimääräiset kerrat on lapselta kielletty toteamalla, että voi mennä rikki, lamppu palaa jne. Tehoaa hyvin lapseen, joka osaa jo sanoin ilmaista itseään ja ymmärtää puhetta.



Ymmärrän, että joka asiasta ei tarvitse tiukkapipoisesti pitää kiinni, mutta jos lapsi saa kotona rämpyttää valoja ja alkaa rämpyttää kylässäkin, niin mitä teet? Sallit kyläpaikan puolesta? Vai käyt sen taistelusi nyt?



Ystäväni toteaa joka kerta kovalla äänellä tullessaan meille kylään, että meillä kotona saa kyllä hyppiä sohvalla mutta täällä voi olla eri säännöt. Kysykääpä xxx:ltä. Kun kiellän, olen pahis ja minua testataan, mikä on ihan hölmöä, kun sääntö ei edes ole mikään kummoinen vaan ihan sen takia, että meillä on lasinen sohvapöytä ja teräväkulmaisia matalia pöytiä sohvan lähellä. Jossain vaiheessa ystäväni sitten vinkkaa, että katsos, nyt ne hyppii, kiellätkö? Eli siis minä teen sen kasvatuksen, kun äiti ei uskalla.

Ja teki vaan vaikeammaksi olon lapselleen.

Ei antanut lapsen istua bussissa vaikka tämä pyysi vaan vaatimalla vaati että pitää seistä seisomalaudalla ja puristi tätä matkan ajan.

Kaikki oli turhaa taas kun ei yhtään kunnioiteta lapsen omaa ajattelua ja pyyntöä.

Mitään vahinkoa ei olisi tullut jos lapsi olisi sanut nätisti istua penkillä, siinä vieressä.

Että voisitteko äidit joskus miettiä miltä lapsesta tuntuu eikä väkivaltaa käyttämällä pakottaa lasta vastentahtoiseen tilanteeseen??

Joustavuutta voi myös käyttää eikä aina henkistä

ja fyysistä väkivaltaa.

vaan vanhemmat. Vanhemmat päättävät missä lapsi on ja miten

että olen huomannut monen äidin käyttävän sanaa Ei mekaanisesti. Tulee olo että jos lapselle antaa tuumaakaan periksi, se kävelee yli ja siksi ei koskaan jousteta tai tehdä niinkuin lapsi haluaa. Tällaisia tyrannikasvattajia on todella paljon

Itse olen alusta asti koittanut miettiä miksi kiellän lapselta jotain. Kiellänkö siksi että se on minulle helpompaa vai siksi että se on oikeasti kiellettyä?

Kun huomaan kieltäväni jotain vain oman mukavuuden vuoksi, muutan mielipidettäni ja annan lapsen tehdä ja sallin sen myöhemminkin. Kyllä lapsikin saa sanoa mitä haluaa ja tehdä asioita vaikka ne ei aikuisen mielestä aina olisikaan niin järkeviä tekoja.

Kun lapsi oli pieni hän vilkutti olohuoneen valokatkaisijaa ja telkkarin katkaisijaa. Aluksi kielsin että ei saa ja sitten mietin että miksi ei? Se valojen vilkkuminen tietysti häiritsi minua, samoin kuin se että tv ohjelmaani tuli jatkauvasti katkos. Mutta muuten, mitä haittaa siitä oli?

Lapsi oli innoissaan kun tajusi että voi vaikuttaa valijen päällä/pois olemiseen, samoin kuin siihen että oliko tv päällä vai pois

Yhden illan niitä vilkutteli sitten jatkuvasti ja minä otin rennosti, siinäpä vilkuttelee. Ja mitä tapahtui? EI mitään. Valo ei mennyt rikki, eikä telkkarikaan. Ja lapsi ei sen illan jälkeen kuin satunnaisesti koskenut niihin, hän sai tarpeeksi monta kertaa luvan kanssa niitä räplätä ja mielenkiinto meni.

Olen kuullut että tämä on ollut jopa oikein ongelma joissain perheissä, se nappuloiden räpeltäminen ja valon vilkuttaminen joka on kestänyt pitkään ja joku on ajanut itsensä ihan loppuun kun ei jaksa enää kieltää ja joku jopa LÄPSII sormille! Miksi? Anna kokeilla. Mitään pahaa ei tapahdu eikä se lapsi niitä jatkossa renkuta, mielenkiinto riityy muihin juttuihin jos sitä pelkää.

Mieti ensin monta kertaa miksi kiellät ja vasta sitten kiellä jos se on oikeasti tarpeellista. Olet itse rennonpi ja lapsikin nauttii kun aikuinen ei riehu jonkun pikkuasian vuoksi. Suosittelen!

Ikinä ei saa perua kieltojaan tai määräyksiään. Se vasta on lapsesta sekavaa. Ensiksi kielletään ja sitten sallitaan. Nyt ei saa tehdä ja nyt saa.

Sen jälkeen toisinpäin.

Jos kiellät jonkun niin se on sitten kielletty.

Annat lapsesi rämpyttää valoja??? Mikä hemmetin järki siinä on? Lapsen pitäisi oppia että ne eivät ole leluja eikä niitä rämpytetä. Nyt lapsi oppii että hän voi tehdä mitä haluaa niin kauan kuin haluaa.

Kyllä valot voi hyvinkin mennä hajalle rämpyttämisestä. Telkkarin katkaisia on vielä paljon herkempi.

Sun lapsesta ei kyllä tule tasapainoista

ja on hyvinkin tasapainoin lapsi.



Ei siinä tule mitään ristiriitoja että ensin väsyksissään kieltää lapselta valojen rämpyttämisen ja sitten hetken miettimisen jälkeen tajuaa että miksei ja sanoo lapselle että voithan sinä niitä kokeilla, mikä ettei?



Toi että ei ikinä saa perua kieltojaan tai nääräyskiään on ihan hullua! Kyllä kuule se äitikin on erehtyväinen ihminen eikä siinä ole mitään väärää että lapsi saa tietää sen.



Juuri tällaisia äitejä tarkoitin kuin sinä, kun puhuin niistä tyranniäideistä. Äidit joiden sana on laki joka ainoassa tilanteessa, äiti määrää ja käyttää valtaansa ja jos vaikka käyttää väärin niin ei uskalla eikä osaa myäntää lapselle olleensa väärässä.



Epäilen että SUN lapsesta ei tule tasapainoista!



Ja oikeasti, kenen valot on oikeasti menny rikki että on rämpyttänyt katkaisijaa?? En ole koskaan kuullut sellaisesta? Tai että telkkarikaan olis menny rikki?



Lapsi ei saa tehdä joka asiassa niinkuin haluaa, kiellän edelleen asiat jotka ovat vaarallisia, haitallisia tai muuten tärkeitä. Näin pystyn oikeasti myös perustelemaan järkevästi miksi jotain ei saa tehdä.



Ja edelleen huomioisin että mun lapsi rämpytti niitä valoja yhden päivän. Olen kuullut että se on monien viikkojen ongelmana joissain perheissä. Mutta kuka mistäkin ongelman haluaa tehdä ja tapella 2 vuotiaan lapsen kanssa typeristä asioista. Siitä vaan...

Monet täällä tuntuvat kouluttavan lapsiaan, kuten koiria. Koirat eivät ymmärrä konditionaalia. Niille pitää olla kaikkialla ja aina samat säännöt.



Lapsi voi ihan hyvin ymmärtää sen, että kotona saa leikkiä junaradalla, mutta vaarin sähköjunaradalla ei saa leikkiä. Lapsi ymmärtää sen, että jouluna ja muina juhlapäivinä syödään namia ja valvotaan pidempään. Arkena ei näin tehdä. Lapsi ymmärtää sen, että oman perheen koiraa saa silittää ja sen kanssa voi painia. Vieraiden koirien kanssa näin ei kuitenkaan voi tehdä.

myös siinä mielessä että kyllä lapselle tulee perustella miksi kielletään ja tehdään niinkuin vanhempi sanoo. Olisihan sitä vaikka sanoa että on sovittu että seisot siinä tms, miksi sitä selitellä suureen ääneen.



Minua ainakin vituttaa kaikki ylhäältä tulevat perustelemattomat käskyt, minulla on miksi kyselykausi jäänyt päälle, tästä syystä perustelen kiellot ja käskyt myös lapsilleni.

Mieti ensin monta kertaa miksi kiellät ja vasta sitten kiellä jos se on oikeasti tarpeellista. Olet itse rennonpi ja lapsikin nauttii kun aikuinen ei riehu jonkun pikkuasian vuoksi. Suosittelen!

Minä olen menetellyt samalla tavalla ja koskaan ei ole tarvinnut turhasta vääntää. Monille se kieltäminen tuntuu olevan tärkeää siksi, että he pääsevät näyttämään kuka määrää. Minä olen alusta asti tiedostanut että jotkut tietyt asiat kuuluvat itsemääräämisoikeuden piikkiin ja niistä ei väännetä. Jo aika pienenkin lapsen kanssa on voinut neuvotella ja sopia asioista. Ja kun lapsi tietää, etten kiellä ja määräile huvikseen, niin silloin ne kiellot ja pyynnöt menevät paremmin perille.

Ehkä sekin on vaikuttanut, että olen jo alusta asti ajatellut, että lapsikin on ihminen - ja kohdellut sen mukaisesti.

Ikinä ei saa perua kieltojaan tai määräyksiään. Se vasta on lapsesta sekavaa. Ensiksi kielletään ja sitten sallitaan. Nyt ei saa tehdä ja nyt saa.

No höpsistä, ajattelu on sallittu ja lapsellakin on aivot, joten hänelle voi selittää eri tilanteissa miksi nyt näin ja toisella kertaa noin.

Meillä sängyllä hyppely oli tietyn aikaa sallittua, kunnes sitten jossain kohtaa tuli se raja vastaan, että lapsi painoi jo sen verran että hyppely seis. Ei mitään ongelmaa. Sama juttu ikkunalaudalla kiipeilyn suhteen - jossain vaiheessa sitä vaan huomasi, että eipä parane enää tuonkokoisen kiivetä ikkunalle vesiputkista kiinni pitäen. Ei mitään ongelmaa tässäkään. Lavuaarikylvyistä lapsi taisi itse hoksata, että enpä mahdu enää tähän vaikka pienenä mahduin.

Parempi on opettaa lapsi ajattelemaan omilla aivoillaan kuin tottelemaan sokeasti jotain määräyksiä, joissa ei välttämättä ole edes mitään järkeä.