Minä aion olla keskiviikkona totaalinen kusipää

ja lähteä ultraan ilman miestä.

Ilmoitin sille tänään ettei sillä ole sinne ultraan mitään asiaa, eikä myöskään synnytykseen, eikä oikeastaan loppuelämäämme.

Onhan meillä ennenkin ollut riitoja, mutta viimeisen puolen vuoden aikana tuo ennen niin rakas mies on ruvennut juomaan. Ei siinä juomisessa muuten mitään, mutta kun kuvittelee että voi tehdä sitä salaa. Nukuttaa esikoista, ja hörppää viinaa raakana. Kieltää sen kun tottakai huomaan että on juonut. Aina löytyy se pullo.

Aine se sama selitys, miten hän on niin stressaantunut työttömyydestään, ja miten viina on ainut mikä auttaa nukkumaan, lievittämään ahdistutsa.

Ei myönnä että hänellä on ongelma.

Olen niin monta kertaa jo uhannut avioerolla, olen pyytänyt miestä lähtemään, itse en jaksa muuttoa miettiä nyt kun laskettuun aikaan on enää 5vko.

5v yhdessä, 2v naimisissa, esikoinen 1,5v.

En minä enää voi mitenkään väittää että rakastaisin tuota valehtelevaa juoppoa. En minä sen kanssa mennyt naimisiin, en minä sen kanssa päättänyt hankkia lapsia.

Ja se ei vaan usko että olen tosissani. No, kai se sen huomaa sitten kun keskiviikkona en huoli sitä mukaan synnytystapa-arvioon vaikka se niin odottaa että pääsee tyttöämme vilkaisemaan. Huomaa sitten viimeistään kun lähden synnyttämään ilman sitä.