Järkytyin
Tyttäreni 10v kysyi minulta tänään onko hän kehitysvammainen. Vastasin että et ole, miten niin? Hän kertoi että koulukaveri sanoi niin. Kysyin miksi ihmeessä hän moista väittää ja kävi ilmi, että tämä kaveri oli kysynyt äidiltään miksi minun tyttäreni oli jäänyt luokalle ja äiti oli sanonut että koska hän on kehitysvammainen!
Todellisuudessa tyttärelläni on dysfasia joka ei tee lapsesta todellakaan kehitysvammaista. Olen todella järkyttynyt ja surullinen tuollaisesta. Miten joku äiti voi olla noin tyhmä? Eniten harmittaa tyttäreni takia, joka nyt kuvittelee olevansa jotenkin vajaa ja kuulema kaikki hänen luokallaan nyt luulee, että hän on kehitysvammainen.
Olen nyt miettinyt pitäisikö minun ottaa yhteys tähän kaverin äitiin joka koko jutun aloitti?
Kommentit (10)
Ehkä se hänen äitinsä tosiaan luuli että on kehitysvammainen. Väärinkäsitys vaan. Ei minusta mitään syytä asiasta tuohtua tai ottaa äitiin yhteyttä.
Siltä varalta, että tytärtäsi vielä sanotaan kehitysvammaiseksi, niin käske sanomaan, että ei ole kehitysvammainen, vaan että hänellä on dysfasia. Tämän luulisi hiljentävän porukan, koska tuskin moni lapsi tietää mitä tuo tarkoittaa.
Jos ei lapsesikaan tiennyt onko vai ei kehitysvammainen, miten joku ventovieras voisi tietää?
ehkä luokkakaverin äiti ei ollut sanonut kehitysvammainen, vaan jotain muuta. älä keuhkoo turhasta.
Minä suosittelen, että otat yhteyttä opettajaan. Meidän lasten koulussa opettajat ovat jutelleet lasten kanssa tai ottaneet yhteyttä toisten lasten vanhempiin tarpeen mukaan kiusaamistapauksissa. Voihan se olla, että lapset ovat myös ymmärtäneet jotain väärin.. Äiti on voinut tosiasiassa sanoa jotain ihan fiksua, jonka lapsi on sitten ymmärtänyt vähän hassusti.
Jos lapsellesi on tullut asiasta paha mieli niin ehdottomasti ota yhteyttä opettajaan. Minä otan omien lasten opettajaan melko matalalla kynnyksellä yhteyttä aina jos koulussa tapahtuu jotain ikävää. Tappelut pitää selvittää ja samoin väärinkäsitykset. Sitten jos opettaja ei ota asiaa selvitettäväkseen niin saattaisin soittaa äidille ja vähän ystävällisesti kysellä asiasta. Ota lähtökohdaksi se, että todennäköisesti jossain kohtaa on tapahtunut väärinkäsitys.
Tsemppiä ja haleja tyttärellesi!
Ei ole kehitysvammainen mikään huonompi kuin kukaan muu, mutta valitettava totuus on, että varsinkin lapsista ja nuorista kehitysvammaiset näyttävät, puhuvat tai/ja liikkuvat hassulta/hassusti. Minun tyttäreni ei näytä tai ole käytökseltään sen kummempi kuin muutkaan luokallaan. Siksi en ymmärrä tuota kehitysvammaiseksi sanomista.
ja kyllä mua ärsyttäs jos mua sanottaisiin kehitysvammaiseksi. Minulla oli lapsena ärrävika, kiva jos ois vammaiseksi haukuttu.
niin semmoinen vielä, että miten joku voi luulla tytärtäni vammaiseksi, kun hän kuitenkin käy normaalia luokkaa eikä mitään erityislapsiluokkaa?
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 16:47"]
Ei ole kehitysvammainen mikään huonompi kuin kukaan muu, mutta valitettava totuus on, että varsinkin lapsista ja nuorista kehitysvammaiset näyttävät, puhuvat tai/ja liikkuvat hassulta/hassusti. Minun tyttäreni ei näytä tai ole käytökseltään sen kummempi kuin muutkaan luokallaan. Siksi en ymmärrä tuota kehitysvammaiseksi sanomista.
ja kyllä mua ärsyttäs jos mua sanottaisiin kehitysvammaiseksi. Minulla oli lapsena ärrävika, kiva jos ois vammaiseksi haukuttu.
niin semmoinen vielä, että miten joku voi luulla tytärtäni vammaiseksi, kun hän kuitenkin käy normaalia luokkaa eikä mitään erityislapsiluokkaa?
[/quote]
niin ja siis ap kirjoitti
Surullista ap. Saanko aiheesta hieman poiketen kysyä miten dysfasia näkyy teillä tänä päivänä? Itselläni on neljä vuotias tyttö, jolla todettiin dysfasia. Juuri laitellaan vammaushakemusta kelaan, että saataisiin yksityistä puheterapiaa... Välillä mietityttää tytön tulevaisuus. Tällä hetkellä tyttö osaa sanoa n.20 sanaa.
Hei!
Suosittelen, että kävisit itse puhumassa koulussa tyttäresi luokassa tyttäresi dysfasiasta. Asia on todella monelle aivan "uusi" ja moni, jopa opettaja on aina kaikenlaisesta "infosta" mielissään. Mulla itselläni on kehitysvammainen poika ja kun hän aloitti kerhon normaalien lasten seassa, menin itse ensimmäisellä kerralla mukaan ja esittelin pojan ja kerroin, että hän on kehitysvammainen ja missä hän on hyvä ja missä hän tarvitsee kenties apua. Lapset saivat minulta myös kysyä kysymyksiä kehitysvammasta ja tästä nimenomaisesta pojasta ja niitä kysymyksiä tosiaan myös tuli. Kerhonohjaaja oli todella mielissään, että kävin siellä kerholla puhumassa. Lastani ei tässä kyseisessä kerhossa muuten koskaan missään vaiheessa kiusattu. En tiedä oliko kyseessä tosi fiksut lapset vai oliko apua siitä, että he saivat "infoa" tästä "erilaisesta lapsestani"
Tuollaisen jutun leviäminen on varmasti raskasta lapsellesi, mutta toisaalta vaikka olisikin kehitysvammainen, niin so what? Onko kehitysvammainen sitten huonompi ihminen kuin dysfasian omaava?