Lue keskustelun säännöt.
Sairastin 10v masennusta, keskivaikeaa ja vakavaa ja toivuin täysin. Kysyttävää?
Kommentit (41)
Mikä sai sinut paranemaan? Mikä oli parasta suhtautumista lähiympäristöstäsi sairauden ollessa pahimmillaan? Miksi masennus on niin yleistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli pitkä tie, mutta alkoi siitä, että päätin parantua, vaikka en silloin vielä tiennyt miten se tapahtuu.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:40"]
Mikä sai sinut paranemaan? Mikä oli parasta suhtautumista lähiympäristöstäsi sairauden ollessa pahimmillaan? Miksi masennus on niin yleistä?
[/quote]
Sairauden ollessa pahimmillaan en sietänyt normaaleja terveitä ihmisiä, koska minusta he olivat epäaitoja teeskentelijöitä. Kestin vain heidän seuraa, jotka olivat yhtä huonossa kunnossa kuin minä. Lähisukuun esim. välit olivat melko hankalat tuolloin, tosin siskoni kanssa olin hyvissä väleissä, kun se ei surkutellut, yrittänyt parantaa tai mitään muutakaan, vaan suhtautui niin kuin keneen tahansa.
Uskon, että masennus kansantautina on isolta osin peruja sota-ajoilta saakka. Sota-ajan traumatisoituminen näkyy masennuksena yhä tänä päivänäkin. Toki monella on myös henkilökohtaiset menetyksensä, minulla se oli rakkaudettomuus lapsena.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:44"]
Oliko kyse vain asennevammasta?
[/quote]
Masennukseen sairastuminen ei kohdallani ollut kyse asennevammasta, mutta se, etten toipunut aiemmin, oli osittain, noh, asennevammaa, jos sen niin haluaa ilmaista. Jos nimittäin uskoo, että näkee maailman niin kuin se on (masentuneen musta maailma), ei voi toipua. Ymmärrys, että oma käsitys maailma on tulkintaa, joka värittyy sairaudella, mahdollistaa sen, että voi toipua. Sitten tarvitaan vielä motivaatio toipua. Sekään ei ole itsestään selvää. Masennukseen voi myös "rakastua", se voi olla ystävä, turva...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sait töitä?
Mulla melkein yhtä pitkä tie takana kuin sulla, ja olen ihan samaa mieltä, että paraneminen lähti liikkeelle siitä, että tein tietoisen päätöksen että paranen. Mutta kun takana on liian pitkä tauko työelämästä, ensin sairauden ja sitten vielä kesken jääneiden opintojen viimeistelyn takia, niin jotenkin tuntuu turhalta kaikki se vaiva jonka paranemiseen laittoi, kun ei vain kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 21:49"]Miten sait töitä? Mulla melkein yhtä pitkä tie takana kuin sulla, ja olen ihan samaa mieltä, että paraneminen lähti liikkeelle siitä, että tein tietoisen päätöksen että paranen. Mutta kun takana on liian pitkä tauko työelämästä, ensin sairauden ja sitten vielä kesken jääneiden opintojen viimeistelyn takia, niin jotenkin tuntuu turhalta kaikki se vaiva jonka paranemiseen laittoi, kun ei vain kelpaa.[/quote]
En ollut täysin työkyvytön, vaikka pisimmillään meni 5 vuotta yhtäjaksoisesti ilman työtä / opintoja. Olin eläkkeellä jo 22-vuotiaana. Masennuksen paremmassa vaiheessa tein väliin hanttihommia, ja toipumiseni ensivuosina pari lasta, jonka jälkeen kouluttauduin alalle, jolla työvoimapula. Kukaan ei ole kysellyt historiaani sen kummemmin, ja töitä on riittänyt. Joskus olen maininnut, etten "viitsi" tuoda eri alojen työtodistuksia joita toki oikeastikin on, mutta ne ovat säälittävän lyhyitä pätkiä tämänikäiselle, muutamasta viikosta muutamiin kuukausiin. Ei niistä ole kukaan työnantaja ollut edes kiinnostunut, kun olen tehnyt opiskeluaikana hyvän vaikutuksen, ja nyt töitä riittäisi enemmän kuin ehtii tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kysyttävää, mutta onnitteluni. Todella hienoa, että pääsit takaisin kiinni yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lääkehoito apuna paranemisessa?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 22:49"]
Oliko lääkehoito apuna paranemisessa?
[/quote]
Sanoisin, että lääkehoito (SSRI) uskoakseni esti minua ajatumasta itsemurhaan ja ehkä paranemisen alkuvaiheessa antoi hieman energiaa. Olin tuolloin hyvin lääkekielteinen, ja usein lopetin lääkityset kesken, vaikka ei niistä kohtuuttomia sivuvaikutuksia ollut.
Lääkehoito on kuin kipulääkettä sielun kipuun - parantava lääke se ei kuitenkaan ole, vaikka hyvin tarpeellinen voikin olla. Pysyvä paraneminen minulla tapahtui terapiassa. Onneksi nykyään terapiaa on helpompi saada kuin silloin - olisin tullut aika kalliiksi yhteiskunnalle, jos en olisi koskaan töitä tehnyt (ja pahimmillaan siirtänyt traumani ja työtätekemättömyyden mallin lapsilleni).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
oletko nyt ilman lääkitystä? Mitkä asiat tai elintavat tms auttoivat paranemaan, muut kuin tuo päätös? Saitko ammattiapua?
Miten toivuit?