Mä en KESTÄ tätä raskauspahoinvointia!

Ihmettelen myös miksi tästä asiasta puhutaan niin vähän. En kai voi olla Suomen ainoa nainen, jolle raskauspahoinvoinnista aiheutuu ihan todellisia, vakavia ongelmia?

ap

Minulla myös raskauspahoinvointi oli kuin kaksi kuukautta jatkunut oksennustauti. Hirveäähän se oli. Kaksi kertaa olen kuitenkin käynyt sen läpi. Päivä kerrallaan, eihän siinä muuta voi. Minulla toisessa raskaudessa jokainen ilta oli kuin voitto, kun pääsi nukkumaan. Olen tutkija ja opettaja ja käytännössä pystyin hoitamaan pahimpana aikana juuri opetukset ja tutkimus oli suosiolla noin kuukauden tauolla. Tein sitten tutkimusta synnytykseen asti (lähdin työpaikalta, kun ensimmäiset synntyssupistukset tuntuivat) ja sen jälkeenkin, että sain artikkelin kirjoitettua. Jos olo on sellainen kuin minulla oli, on vain otettava järki käteen ja höllättävä tahtia. Todellisia pakkoja ihmisen elämässä on kuitenkin lopulta aika vähän, monet niistä ovat vain oman pään sisällä.

Onko sinulla mahdollisuutta saada joku sijaistamaan tai auttelemaan alkuraskauden ajaksi? Muista oikeasti syödä ja levätä tarpeeksi. Syöt vähintään parin tunnin välein ja sitä mikä maistuu. Nuku päikkäreitä ja mene illalla ajoissa nukkumaan.

Tiedän mistä puhut, olen kärsinyt kahdet raskauspahoinvoinnit, ja se todella on lamaannuttavaa.

Tsemppiä!

Onko mitään mahdollisuutta, että miehesi auttaisi yrityksen hoidossa? Vauva on yhteinen ja yrityksen tilanne vaikuttaa myös teidän perheen elintasoon, joten jos mies vain jotenkin pystyisi helpottamaan työtaakkaasi kunnes pahoinvointi helpottaa, olisi se kaikkien kolmen hyväksi.

Pyydä pahoinvointilääkettä. Itselläni Primperan lääke oli  pelastus. Nyt rv 30 ja edelleen lääkkeet käytössä, tosin yhdellä pärjään ja huomattavasti olo parempi :)

Ei ole omaa kokemusta, en ole ollut raskaana vielä koskaan, mutta kaikki myötätuntoni sulle! Uskon että se on todella raskasta, mikäli sattuu osumaan kohdalle runsaspahoinvointinen raskaus. En tiedä miksei tuosta "saisi" puhua, ja ennen kaikkea miksei sen ansiosta voisi saada vähän sitä empaatiaakin osakseen muilta naisilta. Ehkä se kulminoituu ikävään vanhaan totuuteen; nainen on usein naiselle vaan niin susi. :/ Ja täällä av-roskiksessahan se sitä erityisesti tuppaa olemaan. Susia enimmäkseen, ikävä kyllä. Jos on päivittäin tosi paha olla ja pitkään, niin onhan se ihan älyttömän raskasta jaksaa kestää läpi. Sentään sen onneksi tietää joskus loppuvankin, ja vieläpä onnelliseen lopputulokseen, mutta kuten jossain vatsataudissakin, niin eihän ne positiiviset ajatukset siinä pahimmassa olossa paljonkaan auta.

Ne jotka eivät ole itse kokeneet raskauspahoinvointia eivät oikein ymmärrä. Mullakin kesti pahoinvointi melkein raskauden loppuun saakka, alussa tosin pahempana ja aika ajoin taas pahentuvana. En varsinaisesti oksennellut, mutta yökötys ja kuvotus oli kammottavaa jaa aamut etenkin hirveitä.