miksi mun äidin pitää kuittailla näin älyttömästä asiasta:

Olen kotona kahden lapsen kanssa, taapero ja 4v. Aamupäivisin käydään usein kaupassa, kirjastossa, muilla asioilla, muskarissa jne. En viihdy puistossa, eikä hirveesti ehdittäiskään, toki joku vartti voidaan keinua jos ohi mennään. Pidän myös kodin siistinä, ja yritän tarjota välillä 4 v:lle iän mukaista puuhaa kun taapero nukkuu. Joskus taaperon päiväuniaikaan nukun itsekin ja 4 v katsoo videon, jos taapero on valvottanut yöllä. Mun mielestä meillä menee ihan normaalisti ja kivasti. Ongelma: mies on töissä matkoineen klo 6.30-15.30. Kun hän tulee kotiin, hän vie heti lapset ulos, ja viiden maissa syödään yhdessä. Ilta on sitten "vapaata" yhdessä kotoillen tai milloin kenenkin harrastuksia huomioiden. Mies inhoaa kauppareissuja ym, mutta tykkää olla alsten kanssa ulkona. Mä en tykkää puistoilusta, mutta kaupassa oloa siedän ihan hyvin jopa alsten kanssa.

Mutta äitini mielestä oon täysin saamaton äiti, kun en ulkoile lasten kanssa.

No, olkoot sitä mieltä.