kunka selvisitte erosta?

Vaikea sanoa lauan kestää. Vuoristorata päättyy aikanaan. neuvon, että ryve niissä tunteissa. Sitten tulee päivä kunnes tajuat, että tämä asia on käsitelty. 

Mikset muka enää voisi kysyä toiselta osapuolelta että voidaanko vielä korjata tilannetta? Ei kai se kysymällä enää pahemmaksi voi muuttua...

Olen typerä ihmisperse jolle kävi vanhat, ymmärsin vasta sitten mitä menetin, kun sen menetin.. kyllä kai se tästä sitten joku kaunis päivä.

Voisihan sitä aina suunsa avata, mutta en uskalla. Pelkään saavani rukkaset.

Oletteko muuten tekemisissä, onko esim lapsia joiden takia näette toisianne pakolla? Tällöinhän olisi helpompi olla siinä haku- ja vientitilanteessa mukava ja hymyillä ja olla tavallista ystävällisempi ym katsoa miten toinen reagoi. Ehkei kannata suoraan mennä kysymään että hei voitaisko sittenkin olla vaan ihan kuin aloittaa alusta niinkuin uuden ihmisen kanssa.

Jos ette ole luontevasti tekemisissä muuten niin voithan lähettää viestin missä kerrot saman minkä täälläkin. Älä vaan suoraan kysy että voitaisko alkaa uudestaan, sanot vaan että kadut. Toinen ymmärtää kyllä tarttua siihen jos jotain vielä haluaa.

Lapsi löytyy ja itseasiassa mies oli viime yön täällä, koska kuumeilen ja pyysin tältä apua. Kyllähän toi huomasi, että mieltä painaa joku ja kysyikin tästä, mutta no.. aloin vain tiuskia että ei mua mikään vaivaa. Olisin voinu ihan hyvin sanoä ääneen juuri ton, että kaduttaa ja vituttaa typeryyteni.

Tää on nyt toinen kerta suh lyhyen ajan sisällä, kun puhuttiin erosta. En uskalla sanoa mitään ääneen, kun tosiaan pelkään sitä ettei ko mies enää jaksa katella naamaani ja olla "pompotettavissa" ero jutuilla, koska mulla nyt sattuu olemaan omia ongelmia ja stressiä.

Voin vakuuttaa, että tulet katumaan pitkään, jos et avaa suutasi. Kerro vaikka tunteistasi, jos mies vastaa niihin, voiytehan yhdessä päättää yrittää vielä. Sitten otat yhteyttä perheasiain neuvottelukeskukseen, sitä kautta pääsette pariterapiaan. Lapsen takia sinun on yritettävä! Tämä on lapsen ainut mahdollisuus saada kasvaa ydinperheessä.

Kai se epäröinti kuuluu asiaan? Minä erosin erittäin painavien syiden (väkivalta, liika alkoholi, pettäminen) takia kesällä, ja vieläkin mietin että MITÄ jos luovutin sittenkin liian helpolla. Rakkasu mieheen ei ole minnekkään kadonnut, ainoastaan muuttanut muotoaan. Vaikka mies oli täysi sika ja kohteli mua kuin kynnysmattoa, minä rakastin sitä possua ylikaiken. Ja kun ero tuli, mies tajusi mitä menetti. Miehellä persoonallisuushäiriö yms.

Joskus haaveilen yhteenpaluusta, mutta kai se järki sitten tulee kuvioihin jossain välissä.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 08:54"]

Kai se epäröinti kuuluu asiaan? Minä erosin erittäin painavien syiden (väkivalta, liika alkoholi, pettäminen) takia kesällä, ja vieläkin mietin että MITÄ jos luovutin sittenkin liian helpolla. Rakkasu mieheen ei ole minnekkään kadonnut, ainoastaan muuttanut muotoaan. Vaikka mies oli täysi sika ja kohteli mua kuin kynnysmattoa, minä rakastin sitä possua ylikaiken. Ja kun ero tuli, mies tajusi mitä menetti. Miehellä persoonallisuushäiriö yms.

Joskus haaveilen yhteenpaluusta, mutta kai se järki sitten tulee kuvioihin jossain välissä.

[/quote]

Tuollaisessa tilanteessa ero on ainoa vaihtoehto! Ihmismieli on kummallinen, kaikenlaisiin kusipäihin sitä meneekin rakastumaan.

Minä tulin jätetyksi ja yllättäen mutta voin käsi sydämme sanoa, valehtelematta, että itse toivuin erosta 3.5 vuotta. Mutta tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin :)

Meillä ei sentää ole noin raskaita syitä kuten väkivalta ja pettäminen, luottamus pulaa mutta se on vielä aikuistenoikeesti korjattavissa oleva tilanne. Mäki olen vaan niin saatanan äkkipikanen välillä ja saatan laukoo kaikkee paskaa tuutin täydeltä tietyssä mielentilassa ja sit tulee just tämä, katumus.

Luulin etten olisi onnellinen ja että olisi jotenkin huono olla. Roskaahan se on, tää mun onnettomuuteni johtuu puhtaasti työhön ja rahaan liittyvästä stressistä.

Oli miten oli, aijon ottaa asian puheeks ja saa nähä jäänkö rannalle ruikuttamaan.