Onko muita, joiden ainoa sisarus asuu maapallon toisella puolella?

Olen asunut eri maassa kuin siskoni. Skype toimii, samoin fb. Kerran vuoteen tavattiin.

Sujui hyvin. Nyt kun hän on kuollut on aika h e l v e t i n turhauttavaa. Hautakiven kanssa ei saa edes väittelyä aikaiseksi. 

Ei ollut tarkoitus mitätöidä ikävääsi. Ehkä ennemminkin kertoa, että me kyllä jaoimme arkea sähköisten viestimien avulla paljonkin, melkein päivittäin aikaerosta huolimatta.

meillä aikaeroa ei ole kuin tunti, sisko on asunut Euroopassa 15 vuotta.

Ei se kommunointia haittaa, sähköpostia menee viikottain, skypessa jutellaan usein (samoin serkukset keskenään), soitellaan silloin tällöin. Me käydään heidän luonaan kerran-pari vuodessa, he suomessa muutaman kerran vuodessa.

Kiitos vastauksesta. Otan osaa tuon kuoleman vuoksi.

Tottakai mekin skypeillään ja soitellaan, ehkä jopa useammin kuin silloin kun asui lähempänä. Mutta haluaisin niin että se ihminen, joka parhaiten ymmärtää ja jonka kanssa on elämäänsä jakanut, olisi joskus mukana tässä arkielämässäkin. Olisi niin ihana istua samaan pöytään jouluna, olisi mahtavaa jos edes joskus pääsisi lastemme synttäreille. Mutta koskaan ei vielä ole päässyt, aina asuu niin kaukana. Surettaa.

Tai jos joskus pääsisin vaikka retkelle, leffaan, ravintolaan hänen kanssaan, vaan ei. Ihan kuin ei sisarusta olisikaan.

Ja joo, aikaeroa on tuo 10 tuntia ja molemmat töissä joten vaikea ajoittaa puheluita, mutta kyllähän se onnistuu.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 09:49"]

meillä aikaeroa ei ole kuin tunti, sisko on asunut Euroopassa 15 vuotta.

Ei se kommunointia haittaa, sähköpostia menee viikottain, skypessa jutellaan usein (samoin serkukset keskenään), soitellaan silloin tällöin. Me käydään heidän luonaan kerran-pari vuodessa, he suomessa muutaman kerran vuodessa.

[/quote]

Eurooppa on lähellä. Ei minua se haitannut kun he lähempänä asuivat, muutaman tunnin lento on ihan ok ja sieltä / sinne pääsee (niin ajallisesti kuin rahallisesti) useamman kerran vuodessa. Mutta jos matka-aikaa alkaa olla vuorokauden ympäri niin se rajoittaa menemisiä huomattavasti. Ja kun lomia ei ole määrättömästi niin matkustus on melko harvassa. Olisinkin todella iloinen jos muuttaisivat eurooppaan, ihan minne päin vain :)

ap

Mun mieheni ainoa sisarus, veli asuu yli 10 000 km päässä, mutta aikavyöhyke on sama. J aon asunut jo vuosikymmeniä ( kyseessä paljon vanhempi isoveli). He ovat oikeastaan tutustuneet paremmin vasta viime aikoina, nykyteknologian avulla. Lentomatkat on halventuneet, ja Skype on varsinkin upea asia ( vaikka häiriöitä on tosi usein). Aiemmin he näkivät kenties kerran 10 vuodessa, nyt sentään jo 2-4 v välein. Toki se on hankalaa, kun ei voi jaka normaalia arkea. Ja serkutkin pysyy kaukaisina.

Asumme sisarusten kanssa eri puolella Eurooppaa mutta haluan sanoa sitä, että käytännön vaikeuksista (aikaero) huolimatta etäisyyskin voi olla suhteellista. Meillä ei ole varaa kovin paljon matkustella vaikka kyse on vain Euroopan lennoista, joten tapaamiset jäävät pariin kertaan / vuosi.

Minun kaksossiskoni kanssa olemme enemmän yhteydessä kuin silloin Suomessa asuessa, viikottain Skypessä ja tavataan pari kertaa vuodessa joko Suomessa tai täällä. Mulla on myös muita sisaruksia mutta hän on läheisin.

Sitten taas mieheni ainoa veli on katkaissut välit käytännössä kokonaan emmekä ole enää pariin vuoteen tavanneet edes Suomessa käydessämme. Meillä päin hän ei ole käynyt koskaan. Välillä otamme yhteyttä mutta ei siitä vain tule mitään, häntä ei kiinnosta. Minä en ole häntä koskaan kovin hyvin tuntenutkaan mutta miehelleni tuo on ollut kova pala. Elämä on mennyt hänellä kovin eri tavalla, en tiedä mikä osuus on fyysisellä välimatkalla. 

Minulla on aika raastava ikävä omia ikääntyviä vanhempiani aina kun olemme tavanneet... sitten siitä pitää päästä yli ja arki asettuu taas välimatkan päähän. Että kai siihen tavallaan tottuu.. Skype on iso apu kun voi nähdä toisen.

Uuteen kotimaahan sopeutumisessa on erilaisia vaiheita, joissa osassa ikävä raastaa enemmän kuin toisissa. Toivon, että löydät tasapainon. Kaikkeen tavallaan tottuu mutta ei kuitenkaan totu; myös asian "lopullisuus" vaikuttaa eli lähditkö jäädäksesi (kuten muutto puolison kotimaahan) vai onko kyse joistakin vuosista (kuten työkomennus). 

Mun ainoa sisarus asuu puolentoista tunnin junamatkan päässä, mutta käytännössä on ihan sama vaikka asuisi toisella planeetalla. häntä ei kiinnosta minun elämäni. surullista, mutta näin se vain on.

Tarkennan vielä, että minä en lähtenyt vaan sisarukseni muutti. Tai on aina asunut "kaukana", mutta nyt vuoden verran oikeasti niin kaukana kuin vain tällä pallolla se on mahdollista. Seuraava osoite lienee kuu tai Mars :)

Muuttivat jäädäkseen, siis ainakin tällä hetkellä. Kunnes siis se "kuu" tmv. kutsuu... Eli hyväksyttävä on ja hyväksyttävä myös se, että jos lapsemme saavat serkun / serkkuja niin heihin ei pääse juurikaan tutustumaan. Ja muita serkkuja ei tule lapsillamme olemaan, ei ole muita sisaruksia meistä kummallakaan.

Luulin että olisin tässä vuosien varrella tottunut tähän eroon, emme ole asuneet lähekkäin 23 vuoteen, eli niin kauan olemme nähneet vain harvoin. Nyt alkaa vasta oikeasti surettaa kun välimatkaa on tosi paljon ja oikeasti ei enää voi tavata vaikka kuinka haluaisi.

Mutta totuttava on, onhan meitä muitakin, etä-siskoja!

ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 10:17"]

Mun ainoa sisarus asuu puolentoista tunnin junamatkan päässä, mutta käytännössä on ihan sama vaikka asuisi toisella planeetalla. häntä ei kiinnosta minun elämäni. surullista, mutta näin se vain on.

[/quote]

Meillä ihan sama tilanne! Jopa junamatkan pituus...