Tuo Samuli Putron Olet puolisoni nyt on kyllä ihmeellinen biisi
Mä olen sen tyypin musiikinkuuntelija, että en kuuntele sanoja kappaleissa juurikaan. Mutta tuo biisi saa mut itkemään joka kerta. Siinä on kyllä saatu sanat ja musiikki istumaan toisiinsa. Huh. Se toimii mulla ihan oudolla tavalla, kuin se painaisi mussa automaattisesti jonkin itkunapin pohjaan. Mikään muu biisi ei ole ikinä vaikuttanut tuolla tavalla (paljon on siis todella hyvää musiikkia, mutta tuo väistämätön itkuefekti on mulle aika uutta).
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:34"]
Mä en taas tajua tota biisiä lainkaan, vaikka muusta Putron tuotannosta pidänkin. Mistä se siis kertoo? Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa - kuoliko se puoliso sinne yläkertaan vai? On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista - viittais et äijä jäi yksin?
[/quote]
Minusta tuo kertoo vanhasta pariskunnasta, josta toinen puolisoista kuolee (eka säkeistö). Toinen muistelee vuosia yhdessä ja pysyy uskollisena vielä kuoleman jälkeenkin: "olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt".
Kaunis biisi, liikuttaa minuakin.
Mun mielestä tuo kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa on sitä, että puoliso ei halua itkeä yläkerrassa kuolemaa tekevän puolison edessä. Ja juu, kyllä tuo kappale itkettää minuakin.
Toinen takuuvarma itkettäjä on Maaritin esittämä laulu Lainaa vain. Eka lapsi syntyi kaksikymmentä vuotta sitten ja siitä asti ko. kappaleen ajatteleminenkin saa kyyneleet silmiin.
Tää kohta saa mulla vedet silmiin:
"Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät
"
Mahtava biisi!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:34"]
Mä en taas tajua tota biisiä lainkaan, vaikka muusta Putron tuotannosta pidänkin. Mistä se siis kertoo? Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa - kuoliko se puoliso sinne yläkertaan vai? On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista - viittais et äijä jäi yksin?
[/quote]
Ei minusta kukaan ole kuollut vaan laulu kertoo vanhasta avioparista jotka ovat olleet yhdessä nuoruudesta asti. Ja nyt on hiljaisuus ja vanhuus, sairaudet tulleet asumaan heidän kotiinsa. Ei enää paljon sanottavaa toisilleen :(
Minusta taas kertoo juuri siitä, kun toinen kuolee elämänmittaisessa parisuhteessa. Linssit on huurussa joka kerta, kun tämän kuulee. Se jotenkin se ajatus siinä, että ei se suhde ole loppu ja ohi, vaikka toinen kuoleekin pois: "olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt".
"kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista,
että kuiskauskin on huuto
en vaihtais sekuntiakaan"
mun mielestä se kertoo myös siitä, kun puoliso on sairas ja vanha, tekee kuolemaa. Toinen on vierellä vahvana ja tukee, mutta kun kävelee alakertaan ja on yksin, niin kyyneleet alkaa virrata. sairas puoliso nukkuu ja yskii yläkerrassa, ja toinen muistelee kyyneleet silmissä elettyä elämää.
Mä olen aina miettinyt sen niin, että toinen vanhuksista olis dementoitunut ja tavallaan henkisesti jo poistunut tästä maailmasta. Toinen näyttää urheata naamaa, mutta kyyneleet virtaa alakerrassa. Muistelee menneitä ja lupaa, ettei hylkää puolisoaan vaikkei toinen enää dementian takia tunnistaisikaan.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 15:10"]
Minusta taas kertoo juuri siitä, kun toinen kuolee elämänmittaisessa parisuhteessa. Linssit on huurussa joka kerta, kun tämän kuulee. Se jotenkin se ajatus siinä, että ei se suhde ole loppu ja ohi, vaikka toinen kuoleekin pois: "olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt".
"kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista,
että kuiskauskin on huuto
en vaihtais sekuntiakaan"
[/quote]
Minä en ole vielä saanut oikein selville itse, onko kyse siitä, että puoliso kuoli vai siitä, että tekee kuolemaa. Puolisohan yskii muistaakseni biisin alussa. Liekö tuo hiljaisuuteen viittaaminen sitten juuri sitä, että sinä yönä juuri puoliso yski viimeisen kerran, ja nukkui pois - tuli hiljaisuus.
Joka tapauksessa puhutteleva biisi.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:52"]
Toinen takuuvarma itkettäjä on Maaritin esittämä laulu Lainaa vain. Eka lapsi syntyi kaksikymmentä vuotta sitten ja siitä asti ko. kappaleen ajatteleminenkin saa kyyneleet silmiin.
[/quote]
Mulla sama, ja myös Maaritin uudempaa tuotantoa oleva "Ainalämmin olkapää" itkettää ihan hirveästi :)
Kyllä mäkin ymmärrän sen niin että kertoo siitä kuolemasta, viime hetkistä ja siitä kun sitten kuolema tuli.
Muakin tää biisi todella liikuttaa, tulee väkisinkin mieleen omat isovanhemmat jotka ovat olleet yhdessä ikuisesti. On jotenkin niin murheellista katsoa niitä nyt kun vanhuus on tullut, toiselle armollisemmin kuin toiselle. Säälittää ehkä enemmän se osapuoli kenen pää on vielä kirkas, kuinka tuskallista sitä toisen hiipumista on katsella ja vielä sen joka on aina ollut suhteen kantava voima, porukan hauskin tyyppi. Nyt se huumori on poissa ja niin melkein kaikki muukin, istuu tyhkä katse silmissä, kuulokin on mennyt.Silti ovat vahvasti yhdessä, kuin yhtä.
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt.
"Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt. "
Mun mielestä tuo viittaa myös uskoon kuolemanjälkeisestä elämästä. Usko siihen, että edes kuolema ei erota toisistaan, sillä on elämää kuoleman jälkeen. Toinen on henkenä ja toinen on fyysisenä maan päällä.
Toinen mikä liikuttaa on tämä Kaksi Puuta
Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet
http://www.6lyrics.com/kaksi_puuta-lyrics-juha_tapio.aspx
ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
Olet puolisoni nyt
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä
Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa
Katse jähmettyy, kello ei
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää
Filmi pysähtyy
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
Kun vaja tehdään vuolukivestä
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Mun mielestä tuo kertoo nimenomaan kuolemasta. "Katse jähmettyy, kello ei ." Tuossa kohdassa mulla aina hanat aukeaa, kun tuo on sanottu ja kertosäe alkaa.
ap
Tavalliset hautajaiset hämää muakin. Luulin ensin, että on naisen kertoma: "en tunne lapseni isää", mutta jotenkin viittaa mieheen, kun "oli pelireissulla rakkaus suojaamatonta".
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 18:29"]
Tavalliset hautajaiset hämää muakin. Luulin ensin, että on naisen kertoma: "en tunne lapseni isää", mutta jotenkin viittaa mieheen, kun "oli pelireissulla rakkaus suojaamatonta".
[/quote]
No onhan suojaamattomassa rakkaudessa myös se toinen osapuoli...
Joo, mutta outoa että jostain syrjäkylästä lähtisi neiti-ihminen Etelä-Suomeen pelireissulle.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 18:29"]
Tavalliset hautajaiset hämää muakin. Luulin ensin, että on naisen kertoma: "en tunne lapseni isää", mutta jotenkin viittaa mieheen, kun "oli pelireissulla rakkaus suojaamatonta".
[/quote]
Musta tuo lapseni isä -juttu vain tarkoittaa sitä, että se minäkertoja on muuttunut niin paljon, ettei enää tunne sitä ihmistä, joka ennen oli, oli silloin kun lapsi oli pieni.
Mä en taas tajua tota biisiä lainkaan, vaikka muusta Putron tuotannosta pidänkin. Mistä se siis kertoo? Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa - kuoliko se puoliso sinne yläkertaan vai? On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista - viittais et äijä jäi yksin?