Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta abortin tehnyttä tunnet, mitä mieltä olet heidän päätöksestään?
25.02.2013 |
Itse en ole koskaan tehnyt aborttia, enkä olisi vahingon sattuessakaan luultavasti tehnyt, koska olen aina pitänyt lapsista. Kun aloin mieheni kanssa yrittämään raskautta, siihen meni pitkästi yli vuosi aikaa, vaikkei mitään erikoista estettä raskaudelle ollut. Ehkä senkin vuoksi olen joskus surullinen ja järkyttynyt siitä, kuinka moni ystäväni on tehnyt abortin.
Lähimmistä ystävistäni KAIKKI, yhtä 2 lapsen äitiä lukuun ottamatta, ovat tehneet ainakin yhden abortin. Osa jopa pariin kertaan. Nyt kun olen itse raskaana, ja tiedän, ettei raskaus ole kaikille niin itsestään selvä, että tulisi muutaman unohdetun ehkäisyn / "en mä kuitenkaan kerrasta tuu raskaaksi" -ilman ehkäisyä baarisekoilun jälkeen, en osaa eläytyä abortin tehneiden ystävieni osaan. En ymmärrä heidän vitsejään "aattele ny, jos mulla ois näitä lapsia jo 3, eikä vaan tätä yhtä! Huhhuh, onneks on abortti!". Lähinnä tuntuu pahalta.
En ketään tietenkään pakottaisi pitämään lasta, jota he eivät halua. Välillä vain tuntuu, että abortti tehdään niin heppoisin perustein. Esimerkiksi yksikään ystävistäni ei olisi joutunut teiniäidiksi; abortit on tehty heille 18-26 vuoden ikäisenä.
Yksi on myöntänyt suoraan, ettei jaksanut käyttää ehkäisyä, kun voi tehdä abortin jos jotain sattuu. Toinen oli pitkässä suhteessa tehnyt 2 aborttia, muttei myöskään vain jaksanut käyttää ehkäisyä. Eikä tuntunut vielä kivalta saada lapsia. Sitten piti yhden lapsen 27-vuotiaana, vaikka sai sen juopon miehen kanssa, jonka kanssa tuli heti ero. Miten se tilanne oli parempi saada silloin lapsi?
Myös mieheni ex on tehnyt joskus abortin, kun he olivat yhdessä nuorina. Siitä on jo yli 10 vuotta, ja mies on vain sanonut, että se oli naisen päätös. Häneltä ei kyselty. Mietin joskus sitäkin, kuinka meidän lapsella voisi olla isosisko/-velipuoli, jos aborttia ei olisi tehty. Tulen siitä lähinnä surulliseksi, ettei tätä mahdollisuutta meidän lapselle ole, abortin takia.
Ehdotin kerran ystävälleni, että voisiko hän harkita lapsen antamista adoptioon, kun Suomessa on niin paljon lapsettomia pareja, jotka oikeasti haluaisivat lapsen. Ystäväni vastasi, ettei haluaisi synnyttää lasta, koska haluaisi silloin pitää sen. En ymmärrä, miksei hän sitten odota sitä 9 kuukautta, anna sen ajan kasvattaa itseään vanhemmuuteen, ja pidä lasta, jos kerran tietää sen haluavansa, kun olisi synnyttänyt. On kuitenkin töissä ja parisuhteessa, enkä näkisi mitään estettä sille, että hän olisi onnellinen siitäkin valinnasta, että ryhtyisi vanhemmaksi - vaikka haluaisi lapsia mieluummin vasta parin vuoden päästä?
Tulipa pitkä selostus, mutta tämä aihe on hieman vaivannut lähiaikoina. Mitä mieltä te olette? Kuinka voisin suhtautua ystävieni abortteihin, etten olisi liian tuomitseva, haluan kuitenkin hyväksyä heidän päätöksensä ominaan, vaikken niitä ymmärrä?
Kommentit (44)
Minäkin ihmettelen, miten se ehkäisyn käyttö voi olla niin ylivoimaisen vaikeaa. Olen varmaan jotenkin poikkeuksellisen älykäs yksilö, kun en ole ikinä ollut suunnittelemattomasti raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinun tarvitse suhtautua ystäviesi abortteihin mitenkään . Se on heidän elämäänsä , ei kuulu oikeastaan sinulle. Olet vastuussa vaan omista ratkaisuistasi.
Tunnen 3 ihmistä , joille on tehty abortti. Kaksi heistä oli 15-vuotiaita , heitä ymmärrän hyvin. Yksi oli 25v , ei halunnut että opiskelut jää kesken , mutt 3 v myöhemmin samassa hyvässä liitossa sai lapsen. Hänen ratkaisuaan en oikein ymmärtänyt . Luulen , että jälkikäteen hän on itsekin ajatellut asiasta toisin. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi , joten emme ole asiasta koskaan puhuneet.
Yleisest ottaen näitä keskeytyksen tehneitä ystäviäni kohtaan tunnen ehkä pientä sääliä. Koen , että he ovat joutuneet tekemään vaikean ratkaisun ja nyt elävät sen kanssa. Se ei kuitenkaan muuta mitenkään ystävyyttämmeja toivon kaikkea hyvää heille. Olen iloinen , ettn itse joutunut moiseen tilanteeseen . En ole tullut koskaan herkästi raskaaksi , joten vahingon mahdollisuus on ollut kohdallani melko pieni. Jos olisin ollut raskaana alle 18vuotiaana, olisin varmasti tehnyt abortin.
Tunnen kaksi naista, jotka ovat päätyneet aborttiin.
Toinen teki ensimmäisen aborttinsa 14v iässä, seuraavan 18v iässä ja kolmannen noin 20v iässä. En tiedä mitä hänelle tänä päivänä kuuluu, mutta viime tietojen mukaan hän on yrittänyt raskautua kahdelle viimeiselle miehelleen siinä onnistumatta, ikää hänellä on nykyään 29v.
En osaa tuomita 14v iässä tehtyä aborttia, mutta tuo 18v iässä tehty abortti tuntui aikoinaan pahalta, sillä olin itse vain vuotta vanhempi, raskautunut vahingossa aivan samaan aikaan ja päädyin pitämään lapsen. Hänellä sentään oli parisuhde, joten hänellä oli mielestäni minua parempi elämäntilanne lapsenhankintaan. Mutta toisaalta, ehkä parempi kuitenkin näin, sillä hänhän ei ollut valmis äidiksi vielä muutamaa vuotta myöhemminkään.
Toinen abortin tehnyt teki aborttinsa aivan äskettäin, 32v iässä ja yhden lapsen äitinä. Lapsi oli toivottu ja tekemällä tehty, joskin tämä nainen oli tuntenut tämän miehensä vasta vajaan kuukauden, kun testi näytti plussaa. Tilanne oli kaikin puolin aivan kaoottinen ja nopeasti vauva muuttui toivotusta vähemmän toivotuksi. Tai tämä nainen kyllä olisi halunnut pitää tuon lapsen, mutta totesi, että lapsi olikin väärälle miehelle. Tuo mies kun ei ollut kovinkaan tasapainoinen ihminen.
Tätä aborttia en oikein ymmärrä. Tämä nainen kokee, että abortti oli ainoa vaihtoehto, mutta itse en olisi aborttiin päätynyt. Joskaan en olisi lähtenyt tahallani tekemään lasta ihmiselle alunperinkään, jota en edes tunne.
Itse en ole aborttia koskaan tehnyt ja toivon, etten ikinä, koskaan, milloinkaan joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että joutuisin siihen ratkaisuun päätymään.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 10:37"]
Eihän sinun tarvitse suhtautua ystäviesi abortteihin mitenkään . Se on heidän elämäänsä , ei kuulu oikeastaan sinulle. Olet vastuussa vaan omista ratkaisuistasi.
[/quote]
Tiedän tämän, mutta tarkoitinkin tilanteita, joissa asia tulee puheeksi. Meidän kaveripiirissä asioista puhutaan avoimesti, ja kun on useampi abortin tehnyt, niin siitäkin tietenkin puhutaan. Mutten ole ikinä kuullut kenenkään katuvan aborttiaan tai miettivän sitä syvällisemmin, se nousee esiin juuri mielestäni mauttomissa vitseissä, kuten "Kyllä meidän porukas olis aika paljon lapsia kaikilla, jos ei ois tehty abortteja!". Itsestä tuntuu lähinnä pahalta, ja joo, välillä siltä, että murehdin näitä toisten päätöksiä heidän puolestaan. :)
-ap
itse yritimme mieheni kanssa 2vuotta ennen kuin tämä esikois raskaus alkoi. 6 vuotta kuitekin olimme ilman ehkäisyä ajatellen että se tulee kun on valmis.
Sillä ajalla 2 ystävääni on tehnyt abortin ja kumpaakin heistä olen tukenut päätöksissään vaikka ystäväpiiriini kuuluu edelleen lapsettomia pariskuntia jotka kovasti toivovat ja hoitojenkin kautta jo yrittävät.
Meillekkään tämä raskaus ei siis olut millään tavalla itsestään selvyys, mutta en voisi ikinä olla ystävilleni vihainen heidän päätöksistään jotka selvästi olivat parhaaksi heidän tilanteessaan. Mutta toisaalta ymmärrän sinua koska minun ystäväni eivät kuitenkaan puhu asiasta vitsaillen vaan itseasiassa toinen vie aina kynttilän hautuumaalle aborttipäivänä jokainen vuosi ja on tehnyt näin jo neljän vuoden ajan. se on hänen tapansa muistaa pientä jonka elämä ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, mutta tilanne vaan ei silloin aikanaan sitä antanut tapahtuvaksi.
Sano ystävillesi suorat sanat kun he noin vitsailevat ja kerro oma mielipiteesi vitsailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ystävieni/tuttavieni asioita niin tarkasti että tietäisin aborteista-- tai ehkäpä niitä ei ole. Työn puolesta olen asian kanssa tekemisissä, eikä tulisi mieleeni tuomita kuin jos sama ihminen teettää toistuvasti "ehkäisyn pettämisen" takia.
Yksi tuttu kertoi, miten heidän oli 'pakko' keskeyttää raskaus, ja synnyttää yli 20-viikoinen lapsi, kun tämä oli vammainen. Minun oli vaikea suhtautua asiaan, koska en äitinä näe mitään pakkoa vammaisen lapsen tappamiseen. Tottakai oli vaikea tilanne vanhemmille, mutta sitähän vanhemmuus on. Ei sitä, että tapetaan lapsi, kun on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun mielestäni lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Maailmassa ei mielestäni ole pulaa kaltoinkohdelluista lapsista tai lapsista, joita ei rakasteta, tai jotka eivät koe olevansa tärkeitä vanhemmilleen.
Tottakai lastaan oppii rakastamaan olipa hän sitten vahingosta syntynyt tai ei, mutta vauva-aika, pikkulapsiaika, murrosikä - ne ovat aika vaativia aikoja jo hartaasti toivotunkin lapsen kanssa. Miten äidin jaksamiseen ja suhtautumiseen vaikeimmilla hetkillä vaikuttaisi se, että hän ei edes halunnut koko lasta aikoinaan..
Jos raskaaksi on tultu vahingossa esim. satunnaisen partnerin kanssa tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole aikomustakaan olla kovin pitkään suhteessa ja hankkia lapsia, on abortti mielestäni oikea ratkaisu, jos se asianomaistenkin mielestä tuntuu siltä. Kovin nuorena saatu vahinkolapsi jää helposti heittopussiksi äidin, isän ja isovanhempien välille, kun vanhemmat elävät nuoruuttaan, etsivät uusia kumppaneita ja lapsi ei oikein mahtuisi kuvioon.
Sikiön vaikean vamman tai äidin huomattavan terveysriskin (jopa hengenvaaran) vuoksi tehty abortti on mielestäni erittäin oikeutettu. Siskoni on joutunut keskeyttämään raskauden sikiön vaikean epämuodostuman vuoksi. Se oli surullista, mutta ehdottomasti parasta ihan jokaisen kannalta. Minulla on kolme lasta, mutta neljäs raskaus olisi minulle hengenvaarallinen. Jos tulisin vielä vahingossa raskaaksi, minä kokisin velvollisuudekseni tehdä abortin ensisijaisesti rakkaiden lasteni vuoksi, koska he tarvitsevat äidin, joka on elossa. Itselleni abortti olisi tällä elämänkokemuksella todella traumaattinen ja maailman kamalin asia, mutta en näkisi muuta mahdollisuutta.
Oletko ap miettinyt, miten olisi oikeasti käynyt jos miehesi olisi nuorempana hankkinut sen lapsen exänsä kanssa.. Ei se välttämättä olisi "vain isosisarus teidän lapsellenne". Ehkä miehesi olisi jäänyt sinnittelemään exänsä kanssa (onnettomaan?) parisuhteeseen lapsen vuoksi, ettekä olisi koskaan edes tavanneet. Ehkä miehelläsi ei olisi ollut edes mahdollisuutta tavata sinua, kun olisi ollut niin sidottu "isäviikkojensa" kanssa. Ehkä et olisikaan ylipäänsä ollut niin kiinnostunut miehestäsi ja valmis hyppäämään suoraan äitipuolen saappaisiin ilman mahdollisuutta suhteen alkuajan huoletonta kuherruskuukautta. Miehen palkasta kuluisi kuukausittain sievoinen summa miehen lapsen kuluihin, pois sinulta ja pois teidän tulevilta yhteisiltä lapsilta. Miehen ex pysyisi mukana perheenne kuvioissa. Hänen elämänsä vaikuttaisi esim. teidän ulkomaanmatkojen ja lomien ajankohtaan, jopa asuinpaikkaan. Miltä tuntuisi se, että mies rakastaisi enemmän sinulle vierasta lasta kuin sinua?
Mautonta on silti, jos tehdyillä aborteilla vitsaillaan. Tai jos niitä pidetään ehkäisykeinona. Kyseessä on kuitenkin vakava asia ja se pitäisi jokaisen ymmärtää.
En suhtaudu mitenkään, eikä sinunkaan kannattaisi. Ehkä tuo raskaus on saanut sinut herkistymään aiheelle, mutta tuskin kannattaa toisten asioita liikaa mietiskellä, ihan itsesikin tähden :)
Minä kyllä tiedän yhden tapauksen missä abortti tosiaan olisi kannattanut tehdä. Nainen päätyi pitämään lapsen miehen halusta ja ihan aikuisia molemmat olivat, vuosikausia yhdessäkin, mutta kummallakaan ei vanhemmuudesta hajuakaan. säälitti koko lapsi.
Lapsi oli vaan kaiken tiellä, jätettiin pitkiksi ajoiksi yksin leikkikehään kun tehtiin töitä, jätettiin baarin eteen autoon nukkumaan ym.. Vieläkin vaikka lapsi on jo iso, käytetään kotona lapsen läsnäollessa alkoholia ja huumeita. Päällisin puolin kaikki kuitenkin näyttää ihan hyvältä, ainoa lapsi, materiaa riittää ym.. Surullista kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään, tai en ainakaan tiedä että olisi tehty abortti. Jos olisi, niin so what? Jokaisen oma asia mihin tilanteeseen sen lapsen tekee. Itsellänikin on pieni vauva, ja raskauden alussa mietin aborttia puolitosissani. Sellaista se elämä on.
Abortin käyttäminen ehkäisynä nyt on täysin typerää, mutta et sinä ap sillekään mitään voi. Kannattaisi muutenkin vähän höllätä.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 11:07"]
Oletko ap miettinyt, miten olisi oikeasti käynyt jos miehesi olisi nuorempana hankkinut sen lapsen exänsä kanssa.. Ei se välttämättä olisi "vain isosisarus teidän lapsellenne". Ehkä miehesi olisi jäänyt sinnittelemään exänsä kanssa (onnettomaan?) parisuhteeseen lapsen vuoksi, ettekä olisi koskaan edes tavanneet. Ehkä miehelläsi ei olisi ollut edes mahdollisuutta tavata sinua, kun olisi ollut niin sidottu "isäviikkojensa" kanssa. Ehkä et olisikaan ylipäänsä ollut niin kiinnostunut miehestäsi ja valmis hyppäämään suoraan äitipuolen saappaisiin ilman mahdollisuutta suhteen alkuajan huoletonta kuherruskuukautta. Miehen palkasta kuluisi kuukausittain sievoinen summa miehen lapsen kuluihin, pois sinulta ja pois teidän tulevilta yhteisiltä lapsilta. Miehen ex pysyisi mukana perheenne kuvioissa. Hänen elämänsä vaikuttaisi esim. teidän ulkomaanmatkojen ja lomien ajankohtaan, jopa asuinpaikkaan. Miltä tuntuisi se, että mies rakastaisi enemmän sinulle vierasta lasta kuin sinua?
[/quote]
Mietin tätä paljon silloin, kun sain asiasta tietää. Tämä nainen kuoli aika nuorena, ennenkuin tavattiin miehen kanssa, eikä tiedä, oltaisiinko yhdessä jos olisivat lapsen pitäneet. Mies olisi varmaan yksinhuoltaja, ja tämänkin elämä mennyt aika eri tavalla. Mutta jos oltaisiin kuitenkin tavattu, ei lapsi olisi ollut itselle ongelma, ja olisi pitänyt sopeutua miehen kanssa suoraan lapsiperheen arkeen. Varmasti asiat olisivat toisin, mutta olisin silti toivonut, ettei sitäkään raskautta olisi abortoitu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän työkaverini, kälyni ja äitini, tehty sosiaalisista syistä.
Itseni, tehty vammaisuuden vuoksi rv 18. Muita en tiedä, eikä kukaan näistä suhtautunut asiaan kevyesti. Itsellekin se tulee aina olemaan yksi elämäni kamalimmista asioista, joskaan en kadu sitä koskaan.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 11:13"]
Abortin käyttäminen ehkäisynä nyt on täysin typerää, mutta et sinä ap sillekään mitään voi. Kannattaisi muutenkin vähän höllätä.
[/quote]
Pitää tosissaan yrittää höllätä! :D Ehkä se on vain kuten yksi aiempi tuossa kommentoi, että nyt raskausaikana ottaa vain nämä asiat herkemmin. Eipä muiden abortteja miettisikään, muuten kuin silloin kun niistä on puhetta. Yritin tässä vain saada hieman näkökulmaa siihen, miten voisin paremmin ymmärtää näitä kavereiden puheita asiasta, kun itse olen periaatteessa aika abortin vastainen, ja tuntuu, että muut puhuvat siitä yhtä kevyesti kuin kondomin käytöstä - yhtenä ehkäisykeinona.
tämä ja edellinen lainaus ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystäväni teki abortin 14-15 vuotiaana. Ehkäisy oli pettänyt. Hänestä hyvä päätös, niin kuin minustakin. Olihan hän todella nuori ja isäkin olisi ollut teinipoika. Tuttavani on tehnyt kaksi aborttia, esikoisensa ja keskimmäisen välissä. Syytä en tiedä.
Ei mun elämää hetkauta jos joku tekee abortin. Itse en siihen pystyisi.
Siskoni on tehnyt aika monta... Ihmettelen todella, miten ei osanu ehkäisyjä käyttää, kaksi ystävääni on tehnyt, yksi teki kaksi, ja toinen KUUSI aborttia, sanoivat, että pillerit ollut käytössä ja silti tullut vahinko... ehkä ovat unohtaneet pillerit välissä... mutta jos jo kuusi menee läpi.. olisin ekan kohdalla vaihtanut ehkäisyä..
En tuomitse jos ihminen ei ole valmis lapseen, niin parempi tehdä abortti, kuin laiminlyödä vauvaa... tai hylätä...
Meillekin meni miehen kanssa vuosi ennen kuin tulin ekan kanssa raskaaksi, saman miehen kanssa olen ollut 10 v ja ei ole koskaan tullut vahinkoa, ekan sain 22 vuotiaana ja nyt odotan toista johon meni kuukausi tekoon, tuli todella yllätyksenä, että niin nopeasti nappasi :)
Oletko ap miettinyt, että se kevyeltä kuulostava vitsailu voi olla ihmisen tapa myös käsitellä vaikeaa asiaa? Että enempää ja sen syvällisemmin ystäväsi kanssa asiasta juttelematta ei kannata tehdä aukottomia johtopäätöksiä, että asia olisi ollut helppo. Ihmiset käsittelee asioita niin eri tavoin. Minäkin vitsailen aika ronskiin tapaan elämässäni tapahtuneista vaikeista asioista ja jonkun mielestä varmasti saatan ottaa asiat sen perusteella kevyesti.
Lähipiirissäni on tapahtunut 2 aborttia tiedettävästi. Kunnioitan molempien ihmisien päätöksiä enkä tuomitse. Oli varmasti oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Miksi lapsi pitäisi synnyttää jollekin toiselle, kun ei niistä adoptioperheistäkään täysin varma voi olla? Minua kammottaisi ajatus, että synnyttäisin ihmisen jollekin toiselle, jonka kasvatustavoista en tietäisi yhtään mitään, en tietäisi, miten hyvin lapsi oikeasti voi. Kun ne huostaanotetutkin lapset kärsivät, vaikka sijaisperheet paperilla näyttäisi miten hyvältä tahansa.
Miksi ylipäätänsä vaivaat päätäsi ja suret jotain asioita, jotka olisi voinut tapahtua? Elä tässä hetkessä, sillä tulevaisuuteen ja menneisyyteen et voi vaikuttaa. Etkä voi elää elämää muiden puolesta. Miksi ihmeessä tuhlaat aikaasi ja energiaasi jossitteluun?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 10:35"]
Minäkin ihmettelen, miten se ehkäisyn käyttö voi olla niin ylivoimaisen vaikeaa. Olen varmaan jotenkin poikkeuksellisen älykäs yksilö, kun en ole ikinä ollut suunnittelemattomasti raskaana.
[/quote]
Minä nyt vaan olen poikkeuksellinen, kun olen kolmen lapsen äiti joka ei yhtäkään niistä ole kuitenkaan suunnitellut tai varsinaisesti tehnyt. Jokaisen kohdalla on ollut eri ehkäisy käytössä ja kaikki ovat pettäneet...
revi siitä
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 11:05"]
Yksi tuttu kertoi, miten heidän oli 'pakko' keskeyttää raskaus, ja synnyttää yli 20-viikoinen lapsi, kun tämä oli vammainen. Minun oli vaikea suhtautua asiaan, koska en äitinä näe mitään pakkoa vammaisen lapsen tappamiseen. Tottakai oli vaikea tilanne vanhemmille, mutta sitähän vanhemmuus on. Ei sitä, että tapetaan lapsi, kun on vaikeaa.
[/quote]
Olen ollut tilanteessa, että lääkäri sanoo, sikiö on elinkelvoton, 1-5% näistä lapsista voi elää korkeintaan vuoden ja sekin olisi täynnä leikkauksia ja sairaalahoitoa. Tunsin syyllisyyttä abortistani, mutta en olisi kestänyt henkisesti tållaista odotusta. Helppo varmaan olla idealisti sivusta päin. Lapseni abortoitiin viikolla 17. En unohda häntä koskaan. Todennänöisesti luonto olisi hoitanut asian ilman minuakin, silti kamppailin ideologian kanssa.
Minä tunnen kaksi ja kumpaakaan en ymmärrä. Syystä että molemmat naiset olivat vakituisessa parisuhteessa ja molemmat jo vuoden-kahden sisällä uudelleen raskaana samalle kumppanille. Ne lapset sitten pidettiin. Toisella saattoi olla opinnot syynä abortille.
Tämä siis vastauksena kysymykseen,en normaalisti pohdiskele ystävieni asioita.
( ͡° ͜ʖ ͡°)