miehellä jatkuvia työreissuja naistyökavereiden kanssa..

Lupasin omia kokemuksiani. Miehellä osin matkatyö, olemme liki 50 iältämme. Lapset vielä kotona. Työkaverit miehiä, mutta asiakkaat naisia. Mietin aikoinaan olenko mustasukkainen kun en tiedä mitä tapahtuu ja kenen kanssa kun eräs oli ehdotellutkin miehelleni jotain. Kuitenkin päätin etten jaksa sitä epätietosiuutta vaan jos on mennäkseen niin menee, ei voi valvoa tai pakolla pitää. En tiedä onko mennyt eli ei ole vastaan mitään tullut. Mies myös niin pokerinaama, että valehtelemaankin pystyy, olen huomannut muissa asioissa. Naisen vaisto on myös pettämätön, yleensä.

Oletko mustasukkainen luonnoltasi? Onko miehesi joskus pettänyt sinua? Miksi pelkäät pettävän? Luuletko, että huomaisit valehtelun? Onko jokin viime aikainen tapahtuma saanut epäilemään?

Jos ne naiset vonkaavat mieheltäsi, eihän se ole miehesi vika. Sen sijaan jos miehesi tarttuu tilaisuuksiin ja pettää, se on ongelma. Mutta jos hän on uskollista sorttia niin en näkisi tuota suurena ongelmana, vaikka tottakai se tuntuu pahalta kun tietää miehensä olevan jossain huitsinnevadassa keskellä syöjättäriä.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 09:00"]

Hauska juttu, yhdellä alaisellani (miehellä) on sellainen ongelma että hänen vaimonsa on ruvennut skitsoilemaan noin. Nyt mies ei voi matkustaa, ainakaan jos erän nainen on paikalla. Tiedän myös että tämä nainen, josta vaimo skitsoilee ei ole kiinnostunut miehestä yhtään. Eivät nyt ole edes nähneet n. vuoteen, mutta puhelinpalaveria yms. on kyllä ollut. Tämä haittaa työtehtävien hoitoa, mutta ymmärrän miestä. Vaimolla on keittänyt todella yli ja luulen että se johtuu siitä että vaimo ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Hänellä on tylsä työ, pieni palkka, eikä ikinä matkustelua. Miehellä taas on mielenkiintoinen työ, josta hän pitää ja johon liittyisi matkustelua ja uusien ihmisten tapaamista yms.

Itse olen siis nainen mikäli se asiaan mitenkään liittyy.

[/quote]Hassu juttu tosiaan, mutta noloa hommaa tämä esimieheltä!

Miksi aina pitää klikata näitä ketjuja. Taas on sellainen olo tämän luettuna, että en kyllä enää ikinä lähde naisen kanssa suhteeseen, jos on riski sekaantua näin hulluun porukkaan.

Onko ap miehesi aiemmin ollut naimisissa vai onko teidän suhde eka (tai avio/avoliitto)? Omalla työpaikallani ainakin juuri se mies joka on ollut useasti aiemmin naimisissa hörhöilee koko ajan joidenkin kanssa, tavallaan varmaan ihan vakavissaan. Kuitenkin perhe ja lapset kotona.Olisiko se niin että jos aiemminkin on suhteet helposti päättynyt ja vieras viehattänyt niin se ei niin helposti pääty...

Olemme molemmat reippaasti plus 40.

Mun on hyvin vaikea uskoa ettei ap olisi pelkkä trolli.

Tuontasoinen pointiton mustasukkaisuus ei ole uskottavaa, eikä tarina tästä it-firmasta jonka kaikki muut työntekijät ovat naisia paitsi ap:n mies ole omiaan tekemään tarinaa uskottavammaksi.

Hankala paikka kieltämättä.

No hö. Joko sinä luotat mieheesi tai sitten et. Valinta on sinun, ei miehesi, työkavereiden tai meidän.

Sinun.

antakaa edes jotain näkökulmia...

Me ollaan molemmat ulospäin suuntautuneita ja ihan ok, muutenkin....mutta mutta, kohtalontovereilta kaipaisin vinkkejä tilanteeseen, välillä mä kestän, välillä en!

Ymmärrän, että huolehdit. Sitä, joutuu koko ajan pelkäämään, että milloin se tapahtuu vai onko jo tapahtunut...kertoisiko mies vai salaisiko jne. Itse ahdistus, kun mies reissussa, ja kun kotiutuu, niin kysyn, että petitkö vai et. Odotan rehellistä vastausta. Mutta en todellakaan koskaan tule luottamaan sisnisilmäisesti, että eihän minun mieheni.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 11:27"]

Ymmärrän, että huolehdit. Sitä, joutuu koko ajan pelkäämään, että milloin se tapahtuu vai onko jo tapahtunut...kertoisiko mies vai salaisiko jne. Itse ahdistus, kun mies reissussa, ja kun kotiutuu, niin kysyn, että petitkö vai et. Odotan rehellistä vastausta. Mutta en todellakaan koskaan tule luottamaan sisnisilmäisesti, että eihän minun mieheni.

[/quote]

Mitä helv??? Joutuu koko ajan pelkäämään? Siis mitä ihmettä? Voi herranpieksut mitä hommaa, mä en jaksais tuollaista ollenkaan! Koita nyt vähän ottaa itseäsi niskasta kiinni ja itsenäistyä vähän

Minulla myös työmatkoja tekevä mies. Viime kevään asui vielä viikot toisessa maassa (en voinut mennä komennukselle mukaan) ja kyllä se oli aika rankkaa. Olen aiemminkin ollut suhteessa jossa miehellä oli myynityön takia työmatkoja melkein joka viikko, ja luulin tottuneeni siihen, mutta ei se ikinä mukavaa ole. Kyllä itsellekin tulee usein vaikka mitä epäilyjä mieleen, kun mies vaikka soittaa, että ovat illalliselle menossa tms ja itse nökötän kotisohvalla. Tulee mieleen, muutunko hänen silmissään jotenkin liian arkiseksi ja tylsäksi jne kun en voi nyt raskauden takia itse "hurvitella" ja aika menee aika paljon vaan kotona.

Ei sitä auta kuin luottaa toiseen, ja puhua avoimesti kaikista tuntemuksista. Ei syyttävästi, vaan niin että "musta tuntuu että...." kyllä parisuhteessa täytyy saada voida puhua myös mustasukkaisuudesta ja negatiivisista tunteista, mitä toisen työreissut tuovat mieleen, "kärsiihän" se kotiin jääväkin tavallaan miehen työstä, miksei siis voisi jakaa mieltä vaivaavia asioita puolison kanssa.

Tiedän itse, että mies tapaa kongressimatkoilla viehättäviä naisia, mutta ajattelen sitä niin että jos saa silmänruokaa ja tulee kotiin syömään, niin saakoon. En tiedä, voiko toisen säännölliseen matkusteluun ikinä tottua, tai itse ainakin ajattelen, että silloin on toisesta tullut jonkinlainen "kämppis" jota ei enää edes pahemmin kaipaa. Näin minulla kävi edellisessä suhteessa, nyt jälkeenpäin tajuan että hiipuminen alkoi silloin kun en enää välittänyt kun toinen lähti taas 4 päivän matkalle parin viikon sisään. Vähitellen aloimme lomaillakin eri aikoihin ja matkustella itseksemme.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 11:46"]

Minulla myös työmatkoja tekevä mies. Viime kevään asui vielä viikot toisessa maassa (en voinut mennä komennukselle mukaan) ja kyllä se oli aika rankkaa. Olen aiemminkin ollut suhteessa jossa miehellä oli myynityön takia työmatkoja melkein joka viikko, ja luulin tottuneeni siihen, mutta ei se ikinä mukavaa ole. Kyllä itsellekin tulee usein vaikka mitä epäilyjä mieleen, kun mies vaikka soittaa, että ovat illalliselle menossa tms ja itse nökötän kotisohvalla. Tulee mieleen, muutunko hänen silmissään jotenkin liian arkiseksi ja tylsäksi jne kun en voi nyt raskauden takia itse "hurvitella" ja aika menee aika paljon vaan kotona.

Ei sitä auta kuin luottaa toiseen, ja puhua avoimesti kaikista tuntemuksista. Ei syyttävästi, vaan niin että "musta tuntuu että...." kyllä parisuhteessa täytyy saada voida puhua myös mustasukkaisuudesta ja negatiivisista tunteista, mitä toisen työreissut tuovat mieleen, "kärsiihän" se kotiin jääväkin tavallaan miehen työstä, miksei siis voisi jakaa mieltä vaivaavia asioita puolison kanssa.

Tiedän itse, että mies tapaa kongressimatkoilla viehättäviä naisia, mutta ajattelen sitä niin että jos saa silmänruokaa ja tulee kotiin syömään, niin saakoon. En tiedä, voiko toisen säännölliseen matkusteluun ikinä tottua, tai itse ainakin ajattelen, että silloin on toisesta tullut jonkinlainen "kämppis" jota ei enää edes pahemmin kaipaa. Näin minulla kävi edellisessä suhteessa, nyt jälkeenpäin tajuan että hiipuminen alkoi silloin kun en enää välittänyt kun toinen lähti taas 4 päivän matkalle parin viikon sisään. Vähitellen aloimme lomaillakin eri aikoihin ja matkustella itseksemme.

[/quote]

Minusta taas on piristävää kun ollaan välillä erossa. En tarvitse ketään koko ajan viereen kyhnäämään. t.31 vai 30

AP haluaa sanoa, että kyllä se matkustelu vaikuttaa myös moneen muuhunkin asiaan kuin mustasukkaisuuteen. Se on vain yksi puoli asiasta. Esim silloin kun lapsemme olivat molemmat pieniä, (vuoden välein syntyneet), jouduin itse olemaan aina pois töistä, kun he olivat kipeitä, mieheni oli aina matkoilla silloin, eikä se, että saa mieheltä rakkaussoiton, kun hän itse on menossa työkavereiden(suurin osa naisia) lounaille/illalliselle paljoa lohduta, kun itse siivoat oksennusta lattialta tai hoidat muuten sairaita lapsia....ja todennäiköisesti sairastut samaan tautiin myös itse...

Lapset ovat siis kuitenkin aina sijaiskärsijöitä, jos jompi kumpi vanhemmista on aina säännöllisesti poissa. Se vaikuttaa hyvin eritavalla eri lapsiin. Toinen kaipaa, toinen lapsi ei osaa kaivata, kun isä on ollut aina paljon pois.

Sitten se vaikuttaa pariskunnan ystävyyssuhteisiin ja muuhunkin sosiaaliseen elämään. Jos toinen on matkoilla, tarkoittaa se sitä, että toinen on aina automaattisesti hoitamassa sitä kaikkea mikä kotiin yhteisesti kuuluu!!! Ehkä tämä on omalta osaltani syönyt kaikkein eniten. En ole voinut käydä urheilemassa, opiskelemassa (huvikseni), tapaamassa ystäviäni, silloin kun mies on kotona, hän ei jaksa/halua lähteä minnekään, kun kerran on kotona (tämäkin toki ymmärrettävää)....

Ymmärrän tuo 38:n pointin hyvin, mutta ymmärsin myös, että ap:tä ahdistaa nimenomaan se, että mies on NAISTEN kanssa reissussa. Ei tuo että arjen pyörittäminen jää sille toiselle kokonaan.

Jos joku jatkuvasti pelkää, että mies pettää eikä voi luottaa lainkaan, niin eikö silloin ole ihan mahdollista, että mies pettää myös ilman reissuja? Pettäjä voi pettää vaikka ei olisi matkalla ja uskollinen on uskollinen myös matkustellessa.

AP:tä ahdistaa koko matkustelu, ei pelkästään naiset matkoilla (vaikkakin kivana lisänä ;) )

taisin johdatella pelkästään tähän asiaan, mutta kyllä se koko matkustus-paketti ottaa päähän, kaikkine mausteineen!!!!

Sinun olisi pitänyt miettiä tuota asiaa silloin kun tapasitte. Sanoit kestäneesi asiaa kymmenisen vuotta. Kyllä sinun jo siinä alkuvaiheessa olisi pitänyt tietää oletko mustasukkanen vai et.

Itse en olisi lähtenyt matkustelevan miehen kanssa suhteeseen. Ja hyvä päätös on ollut. Kun olen itse työreissuja tehnyt, AINA on ollut kiltti perheenisä ehdottelemassa jotain. Ja miten kehtaavatkin, vaikka olemme samassa työpaikassa.

En osaa neuvoa sinua muutoin kuin joko luottamaan mieheesi tai sitten antaa hänen harrastaa seksiä muidenkin kanssa.

Mä en voi ymmärtää tätä keskustelua ollenkaan. Me asuttiin joskus nuorempana eri maanosissa kolme vuotta. Nähtiin neljä kertaa vuodessa. En epäillyt miestäni mistään, eikä hän minua. Rakkaus kesti ja olemme edelleen yhdessä 15 vuoden jälkeen, todella onnellisia vielä.

Mun mielestä parisuhteen suurin tuho on yleensä se, ettei toisen anna elää omaa elämää. Ihan kuin suhteessa muututtaisi vain vaimoksi ja mieheksi, joilla ei saa olla omia ystäviä, omia harrastuksia ja työtä josta nauttii. Kaiken kuuluu olla alisteista parisuhteelle. Parisuhteesta tulee itseisarvo, ei siitä että saa jakaa elämänsä rakkaan ihmisen kanssa.

Ymmärrän sen, jos koko perheen arki jää kotona olevan vastuulle mutta ap:n tapauksessahan näin ei ole. Lapsetkin ovat jo isoja. Kyse on vain siitä, että ap:ta harmittaa kun mies on tekemisissä muiden naisten kanssa.

Minä AP:nä tiedän kyllä itse mikä minua harmittaa, ja minua tosiaan harmittaa koko matkusteleva-työ ideologia! sori vaan, inhottaa besserwisserit jotka työntää sanoja toisen suuhun!!! Haloo, kysyin kokemuksia, enkä kaivannut ajatustenlukioita...elämänkokemuksen jakamista, jos ymmärrät NUMERO42, ja jos vaan viitsit, mene sotkemaan toisen keskustelut.