Tuttuni, pienen vauvan äiti, on selvästi masentunut. Miten minun tulisi toimia?

yksinkertaisista arjen asioista, kuten kaupassa käymisestä.



En haluaisi olla liian tunkeileva, mutta selvästi kaikki ei ole hyvin :(



-ap-

Käyt kaupassa, siivoilet, hoidat vauvaa hetken että hän saa nukkua. Viet muksun kävelylle että saa hetken rauhaa. Voi johtua vaan väsymyksestä.



Niin ja jätä neuvot omaksi tiedoksesi.

jos on, niin ilmoitat heille.

Jos ei, niin autat minkä voit ja ensi töiksesi raahaat hänet lääkäriin.

Luoti sulle päähän.

Tuttu tarvitsee nyt tukea. Autatte ihan konkreettisesti siivoamisella, tekemällä ruokaa ja viette vauvan lenkille jotta tuttu saa nukkua. Paljon seuraa, juttelua ja välittämistä. Olotila voi kohentua nopeastikin. Jos ei niin mars lääkäriin. Älkää vain järkevät ihmiset ala sekoittamaan tilannetta entisestään millään lastis ilmoituksella. Niin ei toimi ystävä vaan kusipää.

Kysyt miten voit auttaa. Hän tuskin jaksaa ottaa vastaan apua, mutta pyydä itsepintaisesti että saisit lähteä vauvan kanssa kävelylenkille. Yksi lenkki ei riitä, ehkä kolmannella kerralla äiti pystyy vasta relaamaan.



Mieti miten saisit hänet nauramaan, osta vaikka joku takuuhauska komedia.



Jos mikään ei auta, soita neuvolaan ja kerro havainnoistasi, mutta painota ettet halua että äiti saa tietää että joku on sinne soittanut. Pyydä vain neuvolantätiä hieman tarkemmin kyselemään äidin vointia ja ohjaamaan keskustelua.

Taas joku peräkammarin taavi, joka ei osaa omasta perheestään kantaa vastuuta????

masentunutta äitiä, on katkera paskapää!

eikä sitä kukaan huomannut. Ei edes silloin kun muutin pois miehen ja lasten luota toiseen kaupunkiin enkä jaksanut tavata lapsia useinkaan. Tai ei ainakaan kukaan tullut sanomaan että olisi huomannut.



Se mikä olisi (ehkä) voinut auttaa olisi ollut se, että joku olisi ystävällisesti tullut sanomaan suoraan, että minusta sinä vaikutat masentuneelta.



Olisi kertonut mistä on nämä asiat päätellyt ja sitten tarjoutunut tukemaan minua avun hakemisessa tai vaikka sitten siinä lasten hoitamisessa.



Ei se välttämättä olisi masennuksen suosta samantien nostanut, mutta ehkä olisin saanut aikaiseksi oikeasti hakea apua ajoissa eikä esim. tuota erojuttua olisi tullut (nyt ollaan muuten taas palattu onnellisesti yhteen ja viimeisestä masennuskaudesta on vuosia).



Eli: Juttele suoraan ja ystävällisesti tuttusi kanssa ja kerro havaintosi. Älä syyllistä vaan tuo nimenomaan esille että olet huolissasi hänen hyvinvoinnistaan. Kerro jos olet valmis auttamaan jollain tavalla, jos et muuten ehdi/jaksa niin ehkä voisit tarjoutua vaikka soittamaan hänelle aikaa neuvolapsykologille tms.



Masennus on oikeasti paha paikka, muistan ajatelleeni että en välittäisi vaikka kuolisin ja joutuisin helvettiin sillä siellä ei voisi olla tämän pahempaa mitä silloin tunsin. Ja olin aivan tosissani.

Ei nykyaikana kuulu auttaa toisia vaikka heillä olisi vaikeuksia. Jokainen pitäkööt huolen itsestään.