Lue keskustelun säännöt.
Valitsisin erilaisen miehen, jos nyt saisin valita uudelleen. Ajattelevatko monet näin?
06.01.2013 |
Pidin nuorempana miehen valinnassa tärkeimpänä kriteerinä sitä, että miehellä on hyvä työmoraali ja että on muutenkin luotettava ja yhteiskunnan silmissä kunnollinen. Sellaisen miehen löysinkin.
Nyt valitsisin aivan toisin, tai ainakin lisäisin kriteerien määrää. En kiinnittänyt miehen valinnassa ollenkaan huomiota henkiseen vireyteen, mielikuvitukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelukykyyn ym. henkisiin avuihin. Nyt mulla on sitten mies, joka on muiden silmissä hyvä mies ja isä, on tunnollinen, rehellinen ja reilu. Mutta meidän kahden välillä ei kulissien takana ole enää oikein mitään, pelkkää arkea vain ilman mitään syvällistä. Miehelleni riittää paljon vähempi kuin minulle, eli hän on ainakin vielä ihan tyytyväinen.
Onko muille käynyt näin? Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi, kun olen nyt tyytymätön mieheen jonka ihan itse valitsin. En vain ymmärtänyt ajoissa sitä, että tasaisen arjen ja perhe-elämän lisäksi suhde vaatii myös syvempää kumppanuutta ja ymmärrystä. Me emme mieheni kanssa ole oikeastaan koskaan ymmärtäneet toistemme mielipiteitä ja ajatuksia kunnolla. Päädyimme kai yhteen siksi että molemmat halusivat perheen, omakotitalon ja muut "hyvän elämän peruspakettiin" kuuluvat asiat.
On tämä kurjaa. Tunnen nykyään jopa pientä katkeruutta jos tunnen olevani jonkun muun kanssa samalla aaltopituudella, kun oman mieheni kanssa kaikki on jotenkin niin jähmeää ja vaikeaa. Hyvä mieshän tuo on kaikin tavoin, mutta yksinkertaisesti aivan liian erilainen.
Kommentit (18)
mm. nämä "viat":
- lapsia edellisestä suhteesta. Vasta kun saimme yhteisen lapsen, huomasin, että ydinperhe oli se mitä halusin. No, myöhäistä nyt...
- taipumusta alkoholin liikakäyttöön
- ei ymmärrä, että lapsi kärsii alkoholinkäytöstä
- tunne-elämältään jotenkin vajaa
Muuten vallan mainio mies. Mitä nyt noin perusasiat on pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun puoliso on mun paras ystävä, ja mä olen sen. Se oli mun tärkein "kriteeri", vaikka ei mulla varsinaisesti kriteerejä ollut. Etsin ihmistä rinnalleni, enkä työntekijää suorittamaan kanssani jotain urakkaa.
Mites ois parisuhdekurssi? Kataja ry.?
Olisiko mahdollista etsiä sitä syvempää kumppanuutta ja ymmärrystä, yhdessä?
Yksi mahdollisuus on hyväksyä tilanne ja etsiä mielenliikutuksia muualta. Ja en nyt tarkoita au-suhdetta vaan jotain harrastuspiiriä tms. Ei puolison ole välttämättä oltava vastaus ihan kaikkiin tarpeisiin.
Mun puoliso on mun paras ystävä, ja mä olen sen. Se oli mun tärkein "kriteeri", vaikka ei mulla varsinaisesti kriteerejä ollut. Etsin ihmistä rinnalleni, enkä työntekijää suorittamaan kanssani jotain urakkaa.
itse en voi sanoa miestäni parhaaksi ystäväkseni. Siihenhän vaadittaisiin keskinäistä ymmärrystä, aivan erityistä kahdenkeskistä suhdetta mitä muut eivät välttämättä edes ymmärrä. Me olemme yhdessä lähinnä järkisyistä, ja henkireikänä minulle toimivat ystävät ja kollegat, joiden kanssa on aina ihana vaihtaa ajatuksia. Miehelle kun puhuu, niin se on kuin puhuisi seinälle. Mutta tosiaan mies ei jostain syystä kärsi tilanteesta niin kuin minä.
-ap-
Mun puoliso on mun paras ystävä, ja mä olen sen. Se oli mun tärkein "kriteeri", vaikka ei mulla varsinaisesti kriteerejä ollut. Etsin ihmistä rinnalleni, enkä työntekijää suorittamaan kanssani jotain urakkaa.
Omakotitalot, autot ja kesämökit on sivuseikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on mielikuvitukseton pieni työmyyrä, ja valitettavasti mielikuvituksettomuus ulottuu myös sänkykamarin puolelle.
Elämä on T-Y-L-S-Ä-Ä joka helvetin päivä, ihan kuin elinkautista istuisi.
Itse olen kiinnostunut kinkyistä seksijutuista, politiikasta, matkustamisesta, väittelyistä, ihmisten seurasta, ja oma mieheni vaan melankolisesti raahautuu päivästä toiseen.
Mutta onhan tämä kuitenkin hyvää elämää, turvallista, eikö?
Mun mies on mielikuvitukseton pieni työmyyrä, ja valitettavasti mielikuvituksettomuus ulottuu myös sänkykamarin puolelle.
Elämä on T-Y-L-S-Ä-Ä joka helvetin päivä, ihan kuin elinkautista istuisi.
Itse olen kiinnostunut kinkyistä seksijutuista, politiikasta, matkustamisesta, väittelyistä, ihmisten seurasta, ja oma mieheni vaan melankolisesti raahautuu päivästä toiseen.
Mutta onhan tämä kuitenkin hyvää elämää, turvallista, eikö?
On tylsää, niin tylsää kun mitään erilaista ei saisi edes yrittää. "Ei" on sanottu niin kynttiläillallisille, vaahtokylvyille, kävelylenkeille kahdestaan, ulkomaanmatkoille... Mikään mikä piristäisi minua, ei miestä kiinnosta. Hiljaa istuu kaikki illat, lasten kanssa sentään leikkii mutta mulle ei ole aikoihin sanonut mitään mielenkiintoista.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on mielikuvitukseton pieni työmyyrä, ja valitettavasti mielikuvituksettomuus ulottuu myös sänkykamarin puolelle.
Elämä on T-Y-L-S-Ä-Ä joka helvetin päivä, ihan kuin elinkautista istuisi.
Itse olen kiinnostunut kinkyistä seksijutuista, politiikasta, matkustamisesta, väittelyistä, ihmisten seurasta, ja oma mieheni vaan melankolisesti raahautuu päivästä toiseen.
Mutta onhan tämä kuitenkin hyvää elämää, turvallista, eikö?
On tylsää, niin tylsää kun mitään erilaista ei saisi edes yrittää. "Ei" on sanottu niin kynttiläillallisille, vaahtokylvyille, kävelylenkeille kahdestaan, ulkomaanmatkoille... Mikään mikä piristäisi minua, ei miestä kiinnosta. Hiljaa istuu kaikki illat, lasten kanssa sentään leikkii mutta mulle ei ole aikoihin sanonut mitään mielenkiintoista.
-ap-
mitä jos itse ottaisit vastuuta ja muuttaisit omaa asennetta ja toimintaa?
alapa kohdella miestä kuin kuningasta, täydestä sydämestä ensin vaikka puoliväkisin etkä valita vaan teet sen täysillä
takaan että suhde muuttuu väistämättä kun muutat toimintaasi pysyvästi
ja se tuo sitten muutoksen suuntaan tai toiseen
valittamalla, marmattamalla ja odottamalla muutosta toiselta ts. ulkopuolelta se ei onnistu
eli
muuta asenteesi ja toimintasi täysin ja ala kohdella toista a i n a ja kaikissa tilanteissa kuin parasta ystävääsi. Toista vähintään 4kk. Tule sitten kertomaan.
Asiat muuttuvat.
kuulosta mun mielestä hyvältä että tunnet noin... Miehesi siis tietää tunteistasi? Kauanko olette olleet yhdessä/naimisissa?
Kyllä tuollaisia asioita varmasti tulee mieleen kaikille joskus, mutta ei ainakaan minulle noin voimakkaasti koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kriteerejä", ainakaan tiedostettuja. Menin naimisiin rakastamani miehen kanssa, se tosiasia ei ole muuttunut miksikään 15 vuodessa.
Miten olet voinut ajatella, että parisuhde olisi onnellinen ilman samanlaisuutta? Ei talo ja työ onnea tuo, sen luulisi olevan selvää. No, nyt on myöhäistä katua. Sinun on tehtävä päätös. Hyväksy miehesi ja yritä olla onnellinen suhteessasi, tai eroa ja toivo että löydät oikean rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiinnittänyt miehen valinnassa ollenkaan huomiota henkiseen vireyteen, mielikuvitukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelukykyyn ym. henkisiin avuihin.
nuorena ihminen joka ei pahemmin ollut erilaisista asioista kiinostunut. Tuntuu niin oudolta, ettei keskustelutaidon puute edes kiinnostustasi lopahduttanut.
Ihmiset voivat muuttuakin. Ehkä miehellesikin se onnistuu, jos osaat oikealla tavalla viedä.
Ootsä käynyt ostamassa niitä Stockalta tai joltain lihatiskiltä ehkä hallista, vai mistä?
Mulle ne ovat tarjonneet itseään kokeiltavaksi, ja jos oli kerran roolit päinvastoin, niin kamalan pieleen meni. Minä olen sitten voinut päättää, että kelpaako mister vai ei. Ei, ei ole kelvannut, ja tuolle erehdykselle annoin rukkaset, mutta siitähän ei hyvä seurannut. Näin paljon on kuule naisella valtaa, vaikka ei työntäisikään itseään tyrkylle - mitä ei todellakaan kannata.
En usko, että nämä jutut kamalalla miettimisellä aukeavat yhtään mihinkään suuntaan. Joka juttu on erilainen. Kamalan vaikeaa vastata sun avaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiinnittänyt miehen valinnassa ollenkaan huomiota henkiseen vireyteen, mielikuvitukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelukykyyn ym. henkisiin avuihin.nuorena ihminen joka ei pahemmin ollut erilaisista asioista kiinostunut. Tuntuu niin oudolta, ettei keskustelutaidon puute edes kiinnostustasi lopahduttanut.
Ihmiset voivat muuttuakin. Ehkä miehellesikin se onnistuu, jos osaat oikealla tavalla viedä.
olen itsekin muuttunut vuosien varrella. Olen silti aina ollut kiinnostuneempi syvällisistä asioista kuin mieheni, mutta jostain syystä asia ei alkuvuosina haitannut yhtä paljon kuin nykyään. Varmaan olemme sitten kehittyneet eri suuntiin ja kuilu välillämme on kasvanut entistä suuremmaksi. Muistan kyllä joskus seurustelun alussa ajatelleeni samaa asiaa, mutta en osannut pitää sitä hälyttävänä merkkinä suhteen tulevaisuudesta, sillä miehessähän oli kaikki mitä silloin kuvittelin haluavani.
-ap-
Tekstisi olisi voinut olla minulta. Ihan samanlaisia tuntemuksia. Elän tämän asian kanssa ja ajattelen, että katsotaan sitten uudelleen kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Se olisi lapsille vähän liian kova hinta, että ei olisi ehjää kotia, koska arki kuitenkin sujuu hyvin. Ymmärrän niin sua, tsemppiä!
Itse valitsisin selkeästi kielellisesti nokkelamman, rennomman ja huumorintajuisemman miehen.
Tekstisi olisi voinut olla minulta. Ihan samanlaisia tuntemuksia. Elän tämän asian kanssa ja ajattelen, että katsotaan sitten uudelleen kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Se olisi lapsille vähän liian kova hinta, että ei olisi ehjää kotia, koska arki kuitenkin sujuu hyvin. Ymmärrän niin sua, tsemppiä!
että perhettä en tämän takia hajota. Silti välillä tulee mieleen sekin, että millaisen kuvan lapset saavat parisuhteesta, kun vanhempien suhde on pelkkää arjen kanssa kamppailua? Itse olen ollut siinä suhteessa onnekas, että omat vanhempani ovat aina olleet todella onnellisia yhdessä. Vaikka arki oli arkea meilläkin, niin vanhempani ovat aina löytäneet aikaa toisilleen, ja ovat niin samanmielisiä ettei voi kuin ihmetellä. Muistan useasti nukkumaan mentyäni kuunnelleeni vanhempien puheensorinaa olohuoneesta, saattoivat keskustella tuntikausia ihan rauhassa kahdestaan. Meillä tuollaisesta ei voi uneksiakaan.
Tsemppiä myös sinulle! Luulen että monet joilla näitä ongelmia ei ole, eivät edes ymmärrä ettei pelkkä sujuva arki riitä pitämään onnellisena vuosikausia.
-ap-
Elämä on vain niin onnellinen, miten onnelliseksi sen tekee.