Onko lapsen 3 ensimmäistä vuotta rankimmat?
Siis, jotenkin tuntuu että kotona täytyy koko ajan olla valppaana ja vahtia mitä pikkuinen saa aikaan / keksii tehdä. Milloin tämä jatkuva vahtiminen loppuu? Tuleeko niille 3 vuoden jälkeen sen verran järkeä ettei koko ajan tartte miettiä että mitäköhän nyt tapahtuu kun lapsi ollut jo noin kauan hiljaa.
Kommentit (8)
Just eilen ajattelin, kun töiden jälkeen oli pakko lukea loppuun illalla ihan vähän kesken jäänyt kirja, että ei olisi vuosi sitten onnistunut moinen. Nyt pystyy jo hetkeksi keksittymään omiinkin juttuihin lasten leikkiessä keskenään (4v6kk ja 2v9kk).
Toisaalta luulen, että lasten tullessa kouluikään ja varsinkin murrosikään, painitaan sitten ihan erityylisten ongelmien kanssa. Olen ajatellut, että minulle on varmasti rankkaa sitten kun lapset joutuu laittamaan eritavalla maailman armoille...
fyysisesti raskainta on kolme ekaa vuotta. Mutta henkisellä puolella on sulle vielä paljon tulossa!!
Pienten kanssa on pienet murheet ja isojen kanssa isot...
Pienten lasten vanhemmilla on vain yksi sellainen asia, joka mielestäni tekee niistä pienistäkin huolista joskus ihan kamalan raskaita ja se on unen puute. Tätä ongelmaa en sen itse kokeneena lähtisi vähättelemään sillä, että se menee kyllä ohi.
sitten alkaa lapsikin uskomaan, ettei ihan mitä sattuu kannata tehdä. Kyllähän se kantapääkin tietysti vähän opettaa ja kaikkea ei voi ihan estää.
jos omaa lapsuutta kelaan, niin vähemmän minä itseäni satutin siinä 0-3v, kun taas siitä ylös päin ja oikein kunnolla. Ja ne loukkaantumiset oli vakavia..
sanoisin etä pienenä pienet huolet ja isot huolet isomman kanssa
3v tajuaa jo, jos kerrot että hellan nuppeja ei saa vääntää tai koti syttyy palamaan eikä meillä enää ole kotia sitten. Se on ihana ikä tuo 3v, lapsi alkaa olemaan jo " iso" ja lapsesta on jo kovasti seuraa aikuisellekin.