onko pakko mennä isoäidin hautajaisiin 800km päähän?
matkaa tulis 1600km ja junalla hintaa yli 200€,
pienet hautajaiset, suku jonka kanssa ei niin tekemisissä.
EI huvittaisi yhtään mennä. Ahdistaa ajatus hautajaisista kun isäni kuolemakin on minulle vielä pinnalla vaikka siitä jo yli 3v.
En jaksais. Mummo oli 8v sairaalassa makaamassa, joten ei oltu paljon tekemisissä sinä aikana. Asuin ulkomailla.
Inhoan kyseistä paikkakuntaakin.
Kommentit (49)
Mutta tosiaan "aikuinen" ihminen tekee mitä haluaa, tosin oikeasti jos on aikuinen tekee välillä jotain sellaistakin, joka ei ole niin miellyttävää.
Tällä palstalla usein kysytään millainen on sydämeltään sivistynyt ihminen, ap osoittaa millainen hän ei todella ole.
muut sen ymmärtävät, varsinkin kun ette olleet edes läheisiä. Lähetät lähimmälle omaiselle kauniin adressin, lukevat niitä sitten muistotilaisuudessa.
Tällä palstalla aina ollaan valmiita heittämään ensimmäinen kivi. Niin helvetin ulkokultaista porukkaa!!!
itelleenkö hän sen lähettää?
muut sen ymmärtävät, varsinkin kun ette olleet edes läheisiä. Lähetät lähimmälle omaiselle kauniin adressin, lukevat niitä sitten muistotilaisuudessa.
Tällä palstalla aina ollaan valmiita heittämään ensimmäinen kivi. Niin helvetin ulkokultaista porukkaa!!!
itelleenkö hän sen lähettää?
muut sen ymmärtävät, varsinkin kun ette olleet edes läheisiä. Lähetät lähimmälle omaiselle kauniin adressin, lukevat niitä sitten muistotilaisuudessa.
Ap on siis sukuhaaransa lähin omainen vainajalle. Juuri hänelle pitäisi adresseja lähettää (=lähin surija) eikä niin, että hän lähettäisi adressin (paitsi jos vainajalta jäi leski, vain silloin adressi olisi ok).
[/quote]
Ap on siis sukuhaaransa lähin omainen vainajalle. Juuri hänelle pitäisi adresseja lähettää (=lähin surija) eikä niin, että hän lähettäisi adressin (paitsi jos vainajalta jäi leski, vain silloin adressi olisi ok).
[/quote]
Ap:lla on äiti sekä veli. Missään ei ole kerrottu, onko tuo poisnukkunut mummo isänäiti vai äidinäiti, jolloin ap:n äiti olisi lähin omainen. Ellei siis ole leskeä.
matkaa olisi ollut 150 km. Ei kuulemma tuntunut hyvältä?
Ei nykyään tee sellaisia asioita, jotka ei tunnu hyvältä....
No, ei tarvii odotella mua omiin hautajaisiinsa ;)
Jos kuollut mummo on isäsi äiti, niin silloinhan on odotettavissa perintöä! Käy ihmeessä katsomassa, ettei muut sukulaiset vie omiin hoteisiinsa myrna-kuppeja.
En ole ollut kenenkään isovanhempani hautajaisissa enkä tule menemään vielä elävien hautajaisiin. En ole pariin vuoteen edes nähnyt niitä ihmisiä, enkä halua nähdäkään. Itse en voisi kuvitellakaan kohtelevani vanhempiani, lapsiani tai tulevia lapsenlapsiani niin kun he ovat minua kohdelleet, itse ovat soppansa keittäneet.
niin turha se on mennä kuollutta kumartamaan.
Ollaanko oikeasti vieraannuttu suvusta ja lisäksi ajatellaan kaikki euroina.
Elämme itsekkyyden aikaa.
Ahdistuksesi johtuu huonosta omasta tunnosta ei muusta.
En käsitä. Kyseessä on sentään suoraan ylenevässä polvessa olevan sukulaisen saatto viimeiselle matkalleen. Eipä siellä sen jälkeen tarvitse enää käydä. Osoittaa kuitenkin sekä sydämen että älyn sivistystä mennä oman isoäitinsä hautajaisiin, vaikka se maksaisikin ihan tosi huimat 200 euroa. Ajattelitko tässä näyttää omille lapsillesikin, että sukulaisista ei sitten tarvitse lainkaan piitata (eikä sinustakaan liioin) ja vesi on verta sakeampaa? Mittaatko sinä tosiaan rahassa sukulaisten ihmisarvon? Oliko isoäitisi sinusta halvempiarvoinen kuin 200 euroa?
hyvin jos ajatus menemisestä painostaa. Tällaisissa sukutilaisuuksissa kotikylillä kulminoituu usein vanhat asiat ja monesti niillä 800 kilometin päähän lähteneillä on alunperinkin ollut jokin sisäinen tai ulkoinen syy lähteä. Siihen sitten kun vielä yhdistää sen että monesti tällaisissa tilaisuuksissa on sosiaalisia paineita, pitää hieman teeskennellä ja esittää jotain, pitää pyöriä miden nurkissa jne.
Hautajaisten yksi idea kuitenkin on se että näkyvästi surraan yhdessä ja tuodaan juhlan muodossa yksi vaihe elämässä päätökseen. Kotikulmille meneminen ja hautajaisiin osallistuminen voi siis myös voimauttaa ja auttaa taas kohti uusia haasteita.
Jos on paljon katkeruuttaa omia kotikulmia kohtaan saattaa olla että kantaa edelleen tuskaa ja vanhoja traumoja mukana. Silloin on todella hieno se hetki kun niistä pääsee eroon ja voi jättää ne taakseen, hypätä takaisin siihen kotijunaan ja jatkaa omaa elämää.
Ihan sen mukaan siis kannattaa toimia että riittääkö omat henkiset rahkeet tapaamaan niitä sukulaisia, kohtaamaan omia mörköjä, voittamaan vastenmielisyys sitä tuppukylää kohtaan jne. Jos ei tai on päässyt yli jo noista asioista ja tietää että luvassa on vain jotain alkoholisoituneita ilkeitä sukulaisia jne niin itse se päätös pitää tehdä.
Osanottoni ja levätköön mummosi rauhassa.
hyvin jos ajatus menemisestä painostaa. Tällaisissa sukutilaisuuksissa kotikylillä kulminoituu usein vanhat asiat ja monesti niillä 800 kilometin päähän lähteneillä on alunperinkin ollut jokin sisäinen tai ulkoinen syy lähteä. Siihen sitten kun vielä yhdistää sen että monesti tällaisissa tilaisuuksissa on sosiaalisia paineita, pitää hieman teeskennellä ja esittää jotain, pitää pyöriä miden nurkissa jne. Hautajaisten yksi idea kuitenkin on se että näkyvästi surraan yhdessä ja tuodaan juhlan muodossa yksi vaihe elämässä päätökseen. Kotikulmille meneminen ja hautajaisiin osallistuminen voi siis myös voimauttaa ja auttaa taas kohti uusia haasteita. Jos on paljon katkeruuttaa omia kotikulmia kohtaan saattaa olla että kantaa edelleen tuskaa ja vanhoja traumoja mukana. Silloin on todella hieno se hetki kun niistä pääsee eroon ja voi jättää ne taakseen, hypätä takaisin siihen kotijunaan ja jatkaa omaa elämää. Ihan sen mukaan siis kannattaa toimia että riittääkö omat henkiset rahkeet tapaamaan niitä sukulaisia, kohtaamaan omia mörköjä, voittamaan vastenmielisyys sitä tuppukylää kohtaan jne. Jos ei tai on päässyt yli jo noista asioista ja tietää että luvassa on vain jotain alkoholisoituneita ilkeitä sukulaisia jne niin itse se päätös pitää tehdä. Osanottoni ja levätköön mummosi rauhassa.
Todella hienosti kirjoitettu!!
33 ja 41
En ollut tavannut isän puolen isoäitiäni 25 vuoteen. Hautajaisiin mennään jäljellä olevien sukulaisten vuoksi ja siellä paikkakunnalla on iso suku, joten läheisiä, mummon oikeasti tunteineita sukulaisia oli ainakin 50 henkeä. (Ja osa uskovaisia) Vainajahan ei enää ole tässä maailmassa, hän ei tiedä ketä siellä hautajaisissa tai kuinka hieno arkku hänelle ostetaan... Kyse ei siis ole vainajan kunnioituksesta. Kukat pitäisi ostaa elämän aikana, ei hautajaisiin.
Olet, ap, todennäkösesti tosi nuori, et varmaan vielä yhtään läheisen kuolemaa kokenut, et tajua hautajaisten merkitystä, poraat vaan v...u rahan perään.
Kantsii ehkä pysähtyä ja miettii vähän.
Se kuitenkin oli sun mummos. Sä muistat sen. Mieti vähän, montako kertaa se mummo ajatteli sua.
Olet, ap, todennäkösesti tosi nuori, et varmaan vielä yhtään läheisen kuolemaa kokenut, et tajua hautajaisten merkitystä, poraat vaan v...u rahan perään.
Kantsii ehkä pysähtyä ja miettii vähän.
Se kuitenkin oli sun mummos. Sä muistat sen. Mieti vähän, montako kertaa se mummo ajatteli sua.
mutta olen sitä mieltä, ettei hautajaisiin tarvi mennä pakolla. Ap:lla saattaa olla sille 200e:lle paljon muutakin tarpeellista käyttöä, jos perheen rahatilanne on kireä.
Enkä ymmärrä tuota "se oli sentään sun mummus"-jargonia. Ihan kuin mummut olisi aina ihania lempeitä isoäitejä. Mun toinen mummu oli itse piru, joka pilasi mun lapsuuden ja nuoruuden (asui samassa taloudessa) iänkaikkisen vanhoine mielipiteineen, joiden mukaan piti elää. Onneksi se ämmä on ollut jo lähes 20v haudassa.
Ei ole Mieheni ei mennyt äitinsä hautajaisiin 850km päähän. Riitaantui veljensä kanssa kuoleman ja hautajaisten välillä (veli oli mennyt järjestämään hautajaiset isänsä kanssa kysymättä veljeltään mitään) ja siksi jätti väliin koko bileet.
Hautajaisten järjestely ei ole mukavaa. Normaali ihminen olisi ollut tyytyväien, kun joku ne järjestää. Ilmeisesti veli asui lähempänä. Henkilö, joka ei mene oman äitinsä hautajaisiin siitä syystä, että saa valmiiksi järjestetyt juhlat, ei vaikuta täyspäiseltä.
Tee niinkuin susta hyvältä tuntuu.
yksi pointti tietysti, että hautajaiset on yhteisön, teidän suvun, surujuhla. Voi olla tärkeetäkin SULLE mennä sinne.
Itse täytyy todeta että esim serkkujani näen lähinnä hautajaisissa. Sekin on vähän kummallista.
Olen vanhusten keskellä kasvanut. Mun ideologia on se että kuoleet kyllä pärjää mutta eläviä pitäisi muistaa ja käydä katsomassa sairaaloissa ja vanhainkodeissa.
muut sen ymmärtävät, varsinkin kun ette olleet edes läheisiä. Lähetät lähimmälle omaiselle kauniin adressin, lukevat niitä sitten muistotilaisuudessa.
Lähimmälle omaisille = omalle äidille. Eikö sinun pitäisi olla tukemassa äitiäsimsurun hetkellä?
Vaikka eihän ap:lle kelpaa kuin vastaukset, jotka miellyttävät häntä. Yksi näitä käsittämättömän omanapaisia ja itsekkäitä ihmisiä.
Jokainen priorisoi oman elämänsä niillä perusteilla, joita pitää tärkeänä. Jos olet itse sinut sellaisen ratkaisun kanssa, että jätät hautajaiset väliin, sitten jätät. Jos muut paheksuvat, se on heidän ongelmansa, ei elämää pidä sillä perusteella elää, mitä muut ajattelevat.
muut sen ymmärtävät, varsinkin kun ette olleet edes läheisiä. Lähetät lähimmälle omaiselle kauniin adressin, lukevat niitä sitten muistotilaisuudessa.