käräjille tapaamisoikeuden päivityksestä
Meidän tarina on tämmöinen: Erosimme exän kanssa -05 joulukuussa minun aloitteesta. Meillä on 2 lasta, 10-v tyttö ja 3-v poika. Alussa teimme tapaamissopimuksen niin, että miehellä oli oikeus tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu. Eli ei ollut määritelty tuon tarkemmin. Lomia yms hän ei halunnut koska on yrittäjä eikä " pidä lomaa" . Eli ei nyt aleta puhua niistä harrastusmatkoista, joita hän tekee. Eli ei ollut vain innostunut ottamaan lapsia pitemmäksi aikaa kuin viikonlopuksi. :)
Kaikki sujui hyvin kunnes löysin uuden miehen itselleni ja muutimme yhteen. Ostimme talon ja vaihdoimme auton. Sen jälkeen alkoi tulla exältä viestiä että hän haluaa keskustella elatusmaksuista (niistä oli myös tehty sopimus samalla kuin tuosta tapamisoikeudesta). Minä ajattelin että mikäs siinä koska minusta olisi voinut myös keskustella tuosta loma-ajasta kesäisin. On lasten etu että saisivat viettää myös viikonloppuja pitempiä aikoja isänsä kanssa. Sovimme käynnin sosiaalitoimistoon ja siellä saimme sovittua että hän ottaa lapset kesällä viikoksi. Kun olisi tämä sopimus pitänyt allekirjoittaa, hänpä sanoikin, että jätetään tämä odottamaan siksi aikaa kun puhutaan siitä rahasta. Halusi sosiaalitoimiston määrittävän elatuksen tarpeen kaavalla, mutta yllätyksenä taisi olla se, että myös meidän asumiskustannukset vaikuttivat elatuksen tarpeeseen. Sosiaalitoimiston kanta olikin se, että mies maksaa suurin piirtein sopivaa maksua ja hän on maksukykyinen. En sen takia suostunut elatusmaksun alentamiseen. sitä ei edes sosiaalitoimisto suositellut. Tästä suivaantuneena ex sitten päätti ettei allekirjoita tapaamissopimuksen päivitystäkään. Eli kävi kauppaa lasten tapaamisilla??
Tämä oli vasta johdantoa seuraavaan.
Meni vähän aikaa ja alkoi tämmöinen kiusa; kerran hakuaikoja ei ollut määritelty tapaamissopimuksessa, hänen ei niitä tarvitsisi ilmoittaa minulle etukäteen. Jos en lapsia antaisi hänelle kun ilmestyy hakemaan, soittaisi poliisit hakemaan ne hänelle. Samoin kun sunnuntaina oli palautus, minun piti koko päivä päivystää kotona odottamassa milloin suvaitsee tuoda lapset. Tämä alkoi olla rankkaa niin minulle kuin lapsille. Lapset kuitenkin kovasti odottivat isäänsä ja kyselivät milloin hän tulee. Sano siinä sitten että en tiedä, ja toivottavasti tulee. Ja onhan minulla myös oikeus suunnitella omaa ajankäyttöäni eikä odottaa tuntisotalla ovensuussa lasten kanssa kassit ojossa milloin isi ilmaantuu hakemaan?
Sanoin exälle että voisi oma-alotteisisti ilmoittaa haku-ja palautusajat että olisi helpompaa. Tämä pyyntö aiheutti sen, ettei aikoja ilmoittanut enää minulle ollenkaan, edes pyydettäessä. Korkeintaan tyttären puhelimeen. Siis häh? Minusta asia on aikuisten sovittava. Homma leviää kuin jokisen eväät jos ex alkaa lasten kanssa suoraan sopimaan asioita.
Ajattelin etten viitsi kiusantekoa katsella enää pitemmälle ja kävelin kaupungin oikeusaputoimistoon. Laitoimme pyynnön exälle tulla sovittelemaan tapaamisoikeutta ja laitoimme myös ajankohdan. Vastaus oli ettei tule paikalle, työkiireet esteenä. Sanoi ilmoittelevansa sitten joskus myöhemmin kun ehtii uutta aikaa.
Laitoimme sitten hakemuksen käräjäoikeuteen jotta joku tolkku tulisi tähän soppaan. Pyysin oikeutta ottamaan kantaa hakuaikoihin ja myös siihen, että jos miehestä ei kuulu eikä ilmesty perjantaina paikalle pe klo 18 mennessä, tapaamisoikeus siltä viikonlopulta raukeaa.
Eilen sain sitten vastineen exältä luettavakseni. Vaatii minulta oikeusavustajansa palkkiota ja sanoo että on ollut halukas neuvottelemaan sovitteluratkaisusta ja syyttää minua siitä että olen niistä kieltäytynyt. Siis häh, jälleen kerran?
Menee minun mielestä vähän asian sivuun jos keskitytään etsimään syyllisiä kun asiassa halutaan vain lasten tapaamiseen joku roti.
Mitäpä olette mieltä, joudunko maksamaan exän oikeudenkäyntikulut? Sanon kyllä jo tässä että joudun omianikin varten hakemaan lainaa pankista. Konkurssi tulee jos vielä toisetkin saan niskoilleni.
Kaikenlaista..
Kommentit (6)
Nykyinen aviomieheni on kovasti tukenut minua tässä asiassa mutten viitsi koko ajan hänellekään asioita jankuttaa. Onneksi on tämä henkireikä.
Kiitos teille kommenteistanne.
Ensi viikolla on vastineen teko tähän asiaan lakimiehen luona. Homma etenee ja pitänee luottaa siihen lakimieheen että hän tietää mitä tekee. Mutta vaikeaa se on kun asia tulee uniin ja pyörii tietty koko ajan mielessä.
periksi ei anneta! :)
Jos kerran tyttärelläsi on puhelin niin voihan hän siihen ne ilmoittaa. Samapa tuo kummasta puhelimesta sä ne luet. Omasta vai tyttäresi.
Kurjaa lähteä kellonaikoja oikeudesta hakemaan.
Ja jos etä ei sopimusta halua noudattaa, ei hän noudata sitä oikeuden jälkeenkään. Mikään läpyskä ei pakota tapaamisiin. Tulee vaan kalliiksi kaikille tuo prosessi.
Tytteli75:
Jos kerran tyttärelläsi on puhelin niin voihan hän siihen ne ilmoittaa. Samapa tuo kummasta puhelimesta sä ne luet. Omasta vai tyttäresi.
Minusta erot ja muut useamman kodin vanhemmuusjärjestelyihin johtaneet asiat ja niihin liittyvät käytännön sopimiset on aina aikuisten vastuulla ja pitää sopia aikuisten kesken niin, ettei lapsi joudu kantamaan vastuuta viestinviejänä tai välittäjänä.
Sitten on ihan eri asia, jos halutaan ottaa lapsi mukaan asioista sopimiseen ja kuunnella ja kunnioittaa lapsen mielipidettä, mutta varsinainen sopiminen ja tiedottaminen on mun mielestä aikuisten välinen asia. Tai vähintään sitten niin, että viestit menee sekä lähivanhemmalle että lapselle, ettei lapsen tarvitse jäädä " välikäteen" ja esim. miettiä, suuttuukohan äiti tästä viestistä jonka isi lähetti ja pitäisköhän hänelle jotenkin sitä pehmentää..
Nimimerkillä eroperheen lapsi, onneksi ei yleensä pahoissa välikäsissä..
Ja annettiin vastine tälle exän kirjeelle. Lakimies sanoi että en tietenkään joudu hakemusasiassa maksamaan toisenkin lakimieskuluja. Molemmat hoitavat omansa. Eli huh :)
Mutta lähellä olemme ratkaisua, mutta saan kuulemma varautua että kuulemistilaisuus tästä vielä tulee. Toivottavasti ei kestä ikuisuuksia tuo prosessi.
Jospa se konkurssi ei tämän jäljiltä olisi niin syvä sittenkään :)
Mutta jos exäsi maksut lankeavat sinulle, niin jo on aikoihin eletty! Mikä siinä on, ettei jotkut aikuiset pysty hoitamaan aikuisten asioita aikuismaisella tavalla...?! Aaargh! Ihan suututtaa puolestasi!
Tee nyt hyvä ihminen kaikkesi, ettet joudu edes vahingossa maksumieheksi. Laadit oikesavun kera oman vastineen! Hän EI ole ollut neuvotteluhaluinen ja sillä hyvä. Älä vain anna nyt periksi, kun olet näinkin pitkälle asian jo vienyt. Rankkaa, mutta lopussa kiitos seisonee...?
Pakko jälleen vain kommentoida myös sitä, että eipä ole isäihmiselle taas tässäkään tapauksessa astunut ajatukseen, että se, joka viime kädessä kärsiin kaikkein eniten, et ole sinä... :-( Tosiaan, vaikka on kohtuutonta (ja silkkaa kiusantekoa!) odotuttaa sinulla hakua ja tuontia, niin kaikkein inhottavintahan se on lapsille!! Jos ei isän tapaaminen olisi lapsille (tietenkin) niin kovin tärkeää, niin itse olisin varmaan ilmoittanut, että ok, tule hakemaan (ja tuomaan) sitten milloin lystäät, ollaan kotona JOS ollaan... Mutta sitä ei tietenkään lasten takia voi tehdä. Harmi. ;o)
Tsemppiä taistoon!
eli jos exäsi uhkailee poliisin kanssa tulla hakemaan lapsia niin siihenkin vaaditaan kellonaika paperiin (ja itse asiassa käsittääkseni poliisi ei suorita kuin kertaluontoisia suurempia " lasten hakuja" , jos esimerkiksi asumiseen tai huoltajuuteen liittyvä järjestely ei toteudu, eli eivät edes lähde hakemaan yksittäiseen viikonlopputapaamiseen lapsia).
Voit siis ilmoittaa miehelle, että jos ei ole ilmaantunut pe klo 18 mennessä (tai joku muu aika) tai ilmoittanut kahta päivää ennen, mihin aikaan tulee, niin lapset eivät tule hänen luokseen sinä viikonloppuna. Ja jos uhkailee poliisilla niin voit sanoa, että viranomaiset eivät asiaan puutu ellei paperissa ole tarkkoja kellonaikoja. Jos tapaaminen kerran tai pari näin peruuntuu, voisi kuvitella että mies siitä terästäytyisi ja alkaisi ilmoitella ajankohdista.
Tuonnin viivästymisen osalta tämä ei sitten tietenkään auta.. Voit tietty yrittää ilmoittaa hänelle, että ette ole kotona esim. ennen klo 16:30 ja jos tulee ennen sitä niin saa sitten odotella portailla lasten kassa. Mutta tämä kaatuu sitten taas lasten niskaan pahasti.
Mutta joku roti tuohon on saatava, ei kuulosta aikuisen ihmisen touhulta tuollainen lasten niskaan kaatuva kiusanteko.
Oikeudenkäynnissä *yleensä* käsittääkseni molemmat osapuolet saavat pitää kulunsa omina tappioinaan, mutta tästä ei kai voi satavarma olla ennen kuin oikeus päätöksensä tekee.