Onko mitään vertaistukilinjaa muistisairaiden omaisille? Ov

Sairastuneilla ikäihmisillä on omaisina myös lapsia ja lastenlapsia.

Kyllä vertaistukea löytyy, mutta eikö muistiliiton sivuille enää pääse kirjautumatta? Vieläkö toimii nettisivu Gernet.fi?

eikös tässä ole nyt kyse muistisairaan omaisesta eikä itse muistisairaasta. Muistisairaus voi iskeä toki melko nuorellakin iällä, mutta eivät näiden vanhustenkaan lapset nyt niin vanhoja ole etteivät osaisi nettiä käyttää. Itse olen hoitanut kaksi muistisairasta, äitini ja anoppini ja hyvin vielä netin käyttö sujuu.

Minulla oli hyvin samankaltaisia kokemuksia. Äitini harhoissa vain oli paljon lapsia, joita hänen olisi pitänyt hoitaa. Hädissään hän sitten soitteli mm poliisille apua pyytäen. Hän myös soitteli numerotiedusteluun ja yritti löytää omien vanhempiensa puhelinnumeroa saadakseen heihin yhteyden. Lopulta piti laittaa palvelunumero esto, kun puhelinlasku oli yli 3000 euroa.

Muistisairaiden omaisilla on suuri hätä. Akuuttihätä on jo sitten ihan eri sfääreissä, kun vanhempi 600km päässä on yksin isossa omakotitalossa ja ahdistunut sekä sydänkohtauksen partaalla. Silloin on neuvoton: mistä apua, mihin soitan!? Itse on vatsahaavan kourissa suuressa huolessaan. Löydän tiedon aukiolevasta Muistiliiton vertaislunjasta ja Puh.nron. Muistan sinne soittaneeni pari v sitten, mutta siitä ei jäänyt hyvää kuvaa. Yhtä tyhjän kanssa. Soitan taas numeroon. Sama nainen vastaa. Huomaan hyvin pian, että osamme vaihtuvat: alan tukea häntä.. Koko ajan mietin (ja muistan saman tunteen viime kerrasta) onko tämä nainen hirveässä kännissä vai lääkkeissä. En saa mitään apua tai ohjeita. Päinvastoin! Kuulen kauhutarinoita, jotka eivät sovi omien vanhempieni tilanteeseen. Asenne on erittäin välinpitämätön, turhautunut ehkä. Tässä tilassako on Muistiliiton palvelut!!?? Ja sairaus hallitsee kasvavia määriä kansalaisia ja sairastuttaa samalla kunkin perheen ja lähipiirin. Erityisesti huomaan tarvitsevani juridisista apua, selkeitä neuvoja kaiken kuulemani geriatrien, psykiatrien Ym vanhustenhuollon spesialistien ns empaattisen yninän sijaan! Sitä vähiten tässä kaipaan kun lähin ihmiseni kärsii. Toivon pikaista selvitystä Muistiliiton tukipalveluihin! Kiitän materiaalin jaosta sivuilla, mutta uutta kaikenkattavaa otetta saatava äkkiä kehiin

taitavat olla sen verran iäkästä porukkaa että eivät netissä paljon roiku.

siellä löytyy paljon kokemusta vastaavasta. Ei tuokaan toimi kuin online-chatti jatkuvasti, mutta viestejä kyllä luetaan ja niihin vastaillaan.



http://www.omaishoitaja.fi/

taitavat olla sen verran iäkästä porukkaa että eivät netissä paljon roiku.

Ikäihmiset keskustelevat, harrastavat netsissä siinä missä muutkin. Kuuntelevat musiikkia, lukevat uutisia, kirjoittavat.

Ystäville, läheisille, ammattilaisille myös.

taitavat olla sen verran iäkästä porukkaa että eivät netissä paljon roiku.

Ikäihmiset keskustelevat, harrastavat netsissä siinä missä muutkin. Kuuntelevat musiikkia, lukevat uutisia, kirjoittavat.

Minä puhun 80+ ihmisistä.

2

taitavat olla sen verran iäkästä porukkaa että eivät netissä paljon roiku.

Ikäihmiset keskustelevat, harrastavat netsissä siinä missä muutkin. Kuuntelevat musiikkia, lukevat uutisia, kirjoittavat.

Minä puhun 80+ ihmisistä.

Moni muistisairaan omainen on muuten paaaaaljon nuorempi kuin +80, jos nyt on edelleen kyse tästä.

2

Minäkin olisin vertaistukilinjaa vailla! Allekirjoitan ap:n kokeman tuskan ja "en voi uskoa todeksi:" kokemuksen.. Ja muuten minun muistisairas läheinen on vm. -51, eli ei se aina ikää katso! Olisi ap kiva vaihtaa ajatuksia, jos vielä saat tänän viestin!  ja ps vielä: spuhelin temppuilee, anteeksi kirjoitusvierheet! en saa niitä näköjään korjattua! :\

Äidilläni oli Alzheimerin tauti ja pahin vaihe oli minusta se, kun asui vielä kotona ja oli harhainen ja soitteli lapsille puhelimella joskus keskellä yötäkin. Hänellä oli kova hätä, koska luuli välillä että hänellä on pieni lapsi ja hätääntyi, kun ei lasta löytynytkään. Tai hätääntyi, kun mies oli kadonnut, vaikka todellisuudessa isä oli kuollut jo vuosia sitten. Mutta kun sairaus etenee ja muisti huononee, kaikki tällainen jää taakse ja sitten voi olla vielä ihan hyvää aikaa useampi vuosi, sellaista suloisen höppänyyden aikaa. Silloin ei enää omia lapsia tunneta, mutta ollaan kuitenkin hyvällä tuulella ja höpötellään niin kauan kun puhekyky säilyy. 

Jossain vaiheessa se ihminen katoaa kokonaan ja jäljelle jää pelkkä kuori, joka ei edes jaksa istua suorassa eikä osaa syödä. Ja kun katsoo silmiin, näkee että siellä ei ole enää ketään kotona, pelkkää tyhjyyttä. Siinä vaiheessa voi jo alkaa toivoa armahtavaa keuhkokuumetta, tuota vanhusten ystävää. Mutta sitä ennen voi olla paljonkin hyviä aikoja puolin ja toisin. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 23:15"]

Ja muuten minun muistisairas läheinen on vm. -51, eli ei se aina ikää katso! 

[/quote]

62-vuotias ei ole enää mikään nuori. Jotkut sairastuvat jo 40-50-vuotiaina.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 23:15"]

Ja muuten minun muistisairas läheinen on vm. -51, eli ei se aina ikää katso! 

[/quote]

62-vuotias ei ole enää mikään nuori. Jotkut sairastuvat jo 40-50-vuotiaina.

Ei ole nuori, mutta ei myöskään vanhus. Ja muistisairaiden omaiaet eivät läheskään aina ole vanhuksia, niinkuin jokutaisi mainita!Ita Itse olin alle 30v kun läheinen sairaatui! Onko kenelläkään omaista, jollaolisi Wernicke Korsakoffin syndrooma?  

[/quote]