Miksi, MIKSI minun työelämän kuviot eivät voi koskaan mennä hyvin?????

Valmistuin aikoinaan nuorena ja innokkaana sosiaalialalle eli nykyisin ei mitnekään hirveän hohdokkaalle eikä hyvin palkatulle alalle. Se oli kutsumus, pidän ihmisten kanssa olemisesta.

No, työlämäni onkin sitten ollut pieniä poikkeuksia lukuunottamatta aivan hirveätä tai hirveätä. Laitoin alaltani työskennellen viimevuoden koulumaailmassa mutta ei sillä 1450e bruttopalkalla elä perheellinen asuntolainen hlö, itkun kanssa loppui se homma, lähin kolleegani itki myös koska hommamme toimi niin loistavasti ja olimme ystävystyneetkin.

Pelkkää pätkätyöllisyyttä työsuhteesta ja vuodesta toiseen, äitiyslomien, opintovapaiden, sairauslomien ym sijaisena olemista.

No, nyt, NYT sain syksyllä elämäni ensimm kerran työsopimuksen jossa lukee "toistaiseksi" eli ns vakkarityö:))) riemuni oli rajaton, työmatkakin inhimillinen tai oikeastaan parempikin, ideaali eli 15-30min riippuen pvästä ja miten kuljen ja pitääkö junaa odottaa.

MUTTA tässäpä paikassa alkoi säästökuuri n.3kk sitten ja hlökunta minimissään, niin minimissään ettei pienemmällä määrällä pätevää hlöstä voi homma toimia eikä pyöriä.

Ja sijaisiahan ei saa kirveelläkään tai jos saa niin, no enpäs sano mitään.

Ja nyt jouluhjaksi onkin ukaasi että paikka menee kiinni taloudellisten syiden vuoksi joten sittenpä olisin, taas, työtön.



En enää tiedä mitä tehdä, ajatella, tuntea, olen kuin 10v käytössä ollut tiskirätti jonka mehut on puristettu finaaliin, opiskella en enää/nyt "jaksaisi" ja siinäkin tulee sitten talousseikat esiin yms, ei se 1000e/kk mitä ansiosid saisin silloin (ja työttömänä ollessa) paljoa lämmitä.

Täydellisen toivoton olotila, mustaa aukkoa vain ja vielä olisi 30v työelämää jäljellä jos eläkeikään asti porskutan.

Väsyttää, väsyttää niin paljon eikä nukkuminenkaan enää aina auta:´(