Mitä tulee mieleen, kun menet kotiin, hienoonkin, jossa ei ole mitään perittyä?

pohtia, mitä joku on perinyt kotiinsa tai mitä ei.

voi tunnistaa, mikä on perittyä ja mikä ostettua?

tuli tälläinen asia mieleen

aloittajalla. Viittaako tämä siihen, että hyvä maku tai kodin hienous on oikeaa vasta sitten, kun kodisa on jotain perittyä? Toivottavasti ymmärsin väärin mitä aloituksella tarkoitetaan.

jokainen laittaa kotinsa niinkuin haluaa.

esim. sohvatyynyt mummovainaalta. Niistä ei taatusti näe päällepäin, että ovat perintoä, eivät ole mitkään antiikkiset pitsityynyt.



Outo kysymys.

samoin mummoni elää, äitini elää, isäni elää, sisarukseni elää. Minun ukkini isä elää vielä, samoin ukkini. Keneltä tässä olis saanut jotain perintöä.

jotkut somistaa asuntonsa? Eikä välttämättä esim. Pastilli-tuolia..

Mulla ei ole mitään perittyä, se johtuu siitä että sukuyhteyttä ei ole. Isäni on väkivaltainen narsiti, vaarallinen vieläkin, en voi olla väleissä. Kostoksi isäni kielsi äitini yhteydenpidon minuun ja mustamaalaa sukulasille. Yhteydenpito sukuun isäni ohi on hankalaa.



Isäni on kostoksi siirtänyt perintöni sisaruksille, lakiosan toki saa. Pahinta on se että rakkaiden äidinpuoleisten isovanhempieni perintö on isäni hyppysissä myös. Isäni myy maat, mökit jne eli siirtää äiini suvun omaisuuden itselleen.



En saa mitään rakkaita ukkini/mummoni irtaimistoa koskaan, se surettaa, muutenkin juureton ja hylätty olo. Luonnevikaisen laseksi syntyminen lienee läjes kamalin kohalo maailmassa.

vanhoja kirjoja ja astioita on mutta ei niitä ole kukaan täällä tonkimassa. Molempien vanhemmat kuitenkin elää vielä, joten olisi aika hassua mennä sieltä tavaroita haalimaan.

Lasketaanko se mukaan? :D

työväenluokasta ponnistettu ammattikorkean kautta hyvätuloiseksi.

Ja sehän on hienoa :)

ja maaomaisuudet jäivät rajan taakse Karjalaan. Olisi ihanaa, jos olisi jotain tavaroita olemassa. No, hyvä että hengissä säilyivät.