Salamasuhde ja vauva

No, lapsi oli vahinko ja erohan siitä tuli, mutta hyvät vanhemmat ollaan oltu, ja ihanampaa vahinkoa en voisi kuvitella :)

nyt 2 yhteistä lasta ja 13 yhteistä vuotta :D

jolla yritetään nopeuttaa luonnollista prosessia, kun ei enää ole aikaa ja malttia ja luullaan, että vauva laastaroi kaikki jo teilläkin näkyneet enteet rosoista suhteessa ja hitsaudutaan yhteen ja ollaan onnellisia eikä tässä suhteessa enää erota kun on tuo yhteinen lapsikin...



Lapset pitäisi hankkia harkinnan jälkeen ja todellisesta rakkaudesa, ei miksikään suhdeliimaksi 3 kk suhteen jälkeen. Taidat olla aika matalan sos.luokan mimmi?

Meidän lapsi syntyi juuri alle vuosi seurustelun alkamisesta.



Nyt olemme naimisissa ja arki lasten kanssa on onnellista. Itse olen tyytyväinen että uskalsin luottaa tunteeseen ja ymmärsin löytäneeni jotain erityistä.



Parisuhteen hoitamiseen kannattaa panostaa. Tällä en tarkoita ravintolaillallisia tai suuria eleitä. Varmista että joka päivä arjessa osoitat rakastavasi ja arvostavasi toista.



Itse noudatan arjessa ajatusta "Jos elämästänne kuvattaisiin tosi-tv -sarja ilman ääntä, niin miten siitä huomaisi että rakastat ja arvostat puolisoasi?"



Säännöllisestä seksielämästä kannattaa myös huolehtia, etenkin vauva-aikana. Se on hyvä suhteen liima.

ennen kun aloimme seurustella, ja aika pikaisesti muutettiin sitten yhteen ja tehtiin lapsikin.



Kaikenlaista vääntöä sitä toki on mahtunut näihin yhdessä elämiimme 18 vuoteen, hyvää ja huonoa, mutta toistaalta aina huonoinakin hetkinä olen tiennyt, että rakastan miestsä, vaikka juuri kyseisellä hetkellä ehkä sitä rakkautta ei ole tuntentukaan. Mutta kun tunnen miehen, kunnioitan hän ja tiedän, niin se kantaa huonojen hetkien yli.



En olisi yhtä nopeasti uskaltanut ihan vieraan ihmisen kanssa perhettä perustaa, mutta kun on kauan tuntenut toisen, niin tietää millainen ihminen se pohjimmiltaan on. Ja mekin olimme kolmekymppisiä, ei ollut kauheasti aikaa odotella.

Toinen lapsi synyikin vasta, kun esikoinen oli 4v, vaikka yritystä ei puuttunut.

ennen kun aloimme seurustella, ja aika pikaisesti muutettiin sitten yhteen ja tehtiin lapsikin.

Kaikenlaista vääntöä sitä toki on mahtunut näihin yhdessä elämiimme 18 vuoteen, hyvää ja huonoa, mutta toistaalta aina huonoinakin hetkinä olen tiennyt, että rakastan miestsä, vaikka juuri kyseisellä hetkellä ehkä sitä rakkautta ei ole tuntentukaan. Mutta kun tunnen miehen, kunnioitan hän ja tiedän, niin se kantaa huonojen hetkien yli.

En olisi yhtä nopeasti uskaltanut ihan vieraan ihmisen kanssa perhettä perustaa, mutta kun on kauan tuntenut toisen, niin tietää millainen ihminen se pohjimmiltaan on. Ja mekin olimme kolmekymppisiä, ei ollut kauheasti aikaa odotella.

muutin tota keskimmäistä kappaletta ja näköjään jä poistamatta&korjaamatta yksi lause kunnolliseksi, mutta ehkä siitä nyt selvää saa...

Kannattaisiko ohjata energiansa hyvään ja kanssaihmisten onnen tukemiseen? Yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä. Kyynisyyttä, kurjuutta ja kateutta riittää maailmassa ilman eri panostustakin.

jolla yritetään nopeuttaa luonnollista prosessia, kun ei enää ole aikaa ja malttia ja luullaan, että vauva laastaroi kaikki jo teilläkin näkyneet enteet rosoista suhteessa ja hitsaudutaan yhteen ja ollaan onnellisia eikä tässä suhteessa enää erota kun on tuo yhteinen lapsikin...

Lapset pitäisi hankkia harkinnan jälkeen ja todellisesta rakkaudesa, ei miksikään suhdeliimaksi 3 kk suhteen jälkeen. Taidat olla aika matalan sos.luokan mimmi?

Minä tein positiivisen raskaustestin puoli vuotta seurustelun alkamisen jälkeen. Ensimmäisenä vuosipäivänä kihlat, esikoinen syntyi pari kuukautta myöhemmin, ja hänen puolitoistavuotispäivänään menimme naimisiin.



Onhan se toki rankkaa opetella elämään yhdessä ja tutustua toiseen, kun on raskaana ja/tai kuvioissa on pieni vauva. Me selvisimme siitä enemmän tai vähemmän kunnialla. :) Nyt yhteisiä vuosia on takana melkein kymmenen ja lapsia kolme.

Sama täällä! Viisi vuotta tunnettiin, kuukausi seukattiin ja aloin odottaa lasta. Nyt meillä on jo kaksi lasta ja ollaan onnellisesti naimisissa. Ei siinä mitään tavatonta ole, päinvastoin aika normaalia toimintaa, kun ikää on yli 30.

Mutta tämä lapsi tuli tosiaan alulle varhain, vaikka tiedossa oli myös se mahdollisuus. Mulla entisestä liitosta jo iso lapsi, ja olen aina tiennyt haluavani toisen. En toki ajatellut vuosi sitten olevani raskaana nyt.. Meillä on riittävästi ikää, ja olemme molemmat koulutettuja, mies akateeminen ja minä ylempi amk. Joten se siitä... Vaikka eihän se status aina kokototuutta kerro.



En ole vielä miehelle kertonut, EN, joka teidän mielestä varmasti outoa, mutta olen ollut töiden vuoksi reissussa emmekä ole nähneet maanantain jälkeen. En katsonut per puh olevan hyvä keino, koska haluan olla läsnä kun mies ilouutisen saa kuulla. Hänellä meistä se isompi vauvakuume on jos mahdollista :)



Mietin että kun huomenna mennään syömään romanttisesti, niin siellä ilmoittaisin asian vaikka ostamalla pikkupikku vaatteen jonka käärin pakettiin.. Onko tylsä? Nyt lyö ihan tyhjää, en malta odottaa mutta jollain tavallisesta poikkeavalla tavalla asian haluaisin tuoda julki.. Ehdotuksia?

Salamasuhde on sopinut meille. Ostimme yhteisen talon 3kk jälkeen, tulin raskaaksi 5kk päästä, naimisiin 1,5v päästä. Suhteeseemme on lähes alusta saakka kuulunut yhteinen lapsi, niin emme ole jääneet kaihoamaan ihanaa kahdenkeskistä seurusteluaikaa, vaan olemme tottuneet elämään alusta asti perheenä. Ei minusta tarvitse jäädä odottamaan, että onkohan tämä nyt se oikea, voidaankohan me nyt tai ikinä tehä lapsia tai mitään, tunnetaanko jo tarpeeksi.. Kerran tässä vaan eletään ja elämään kuuluu myös virheet, jos on tullakseen.

Mä koen löytäneeni jotain erityistä, kuten joku tuossa myös mainitsi. Ilman vuosien tuntemista harrastuksen kautta en myöskään olisi uskaltanut tähän ryhtyä, mutta tiedän hänen olevan ns hyvä mies ja arvot kohdillaan, ainakin mun kanssa samanlaiset en pelännyt jättää ehkäisyä pois. Vaikka nyt kieltämättä lyökin vähän tyhjää ilosta ja onnesta huolimatta. Esikoisen aikana ja pidemmän suhteen kruunaavan vauvan kohdalla oli ihan samat fiilikset.. Tarkoittaahan se kuitenkin elämänmuutosta, isoa sellaista..

vaan sinä ja miehesi olette hyvä pari tai sitten ei.

Sinä ja miehesi olette hyvä äiti ja isä tai sitten ei.

Eli kaikki riippuu vain ja ainoastaan teistä.

Pilkkuja puutuu ja sanoja välistä mutta luettavissa silti ehkä.. ;)

lapsen jos on "seukannu" puolivuotta ja tämä aika sisältää riitojakin?



Eikö sulla ole päänsisällä mitään?

käy kyllä ilmi tekstissä ettei ihan nuoria olla enää.



Ap

kävi juurikin jotenkin näin. tapasi miehen kolmevitosena ja kahden kuukauden päästä siitä oli raskaana. emme ole ihan niin läheisiä, että hän minulle avautuisi kaikista asioista, mutta ainakin päällisin puolin näyttää että heillä menee hyvin, ihan perusperhe nyt ovat. tapasivat siis noin viisi vuotta sitten ja lapset ovat nyt 4- ja 2-vuotiaat.



sopeutumista ja joustoahan se tietysti vaatii, uusi suhde ja elämien yhteensovittaminen joka tapauksessa ja sitten kun siihen päälle tulee heti vielä perhe.

Että miten kertoa miehelle jotenkin hauskalla ja persoonallisemmalla tavalla?

ja heinäkuus syntyi eka lapsemme.

Oltiin molemmat kolkyt ja risat.

Toinen syntyi puoltoista vuotta ensimmäisestä...



Onnellisia ollaan avioliitossa ja tässä meidän omassa perheessä!



Koskaan ei kannata kysyä muilta, aina on pahanilmanlintuja ja kateellisia panettelijoita!