3. lapsi biologinen vai adoptoitu

2 lasta, kolmas haaveissa. Inhoan raskausaikaa ja olen synnytyskammoinen. Adoptio on varmaan kallisprosessi, joten jää meiltä väliin. Tuttumme sai juuri 5:n lapsen, joka on vastasyntynyt, toimivat sijaisperheenä, kun äiti ei halunnut lasta, mutta ei adoptioonkaan antanut. Pelkäisin vaan tuossa tapauksessa, että äiti haluaisi lapsen takaisin vielä joku päivä.

Kannattaa muistaa, että adoptiolapsi on kokenut hylkäämisiä ja menetyksiä, ja hän tarvitsee tavallista enemmän tukea kasvulleen. Riittääkö teillä voimavaroja siihen? Muutenkin adoptioon liittyy paljon sellaisia asioita, joita kannattaa miettiä huolella ennakkoon. Kannattaa perehtyä kunnolla asiaan.

Adoptoinnissa saattaa kestää. Eli jos nyt ilmoittauutte sinne, niin saattaa mennä 3-6 vuotta ennenkuin lapsi on teillä.



Jaksatteko odottaa niin kauaa? Ja lapsen adoptoiminen maksaa huomattavasti enemmän kuin lapsen "tekeminen". Eli lentoliput, kaikki paperikulut yms. Ottakaa selvää myös kustannuksista.



Mielestäni kummatkin ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta tosiaan kannattaa tutustua adoptoimiseen kunnolla.

adoptioprosessia, ja heidän kauttaan tiedän sanoa, ettei adoptioon koskaan pidä ryhtyä mistään hyväntekemisen syistä vaan puhtaasti itsekkäistä syistä: aidosta ja molempien vanhempien halusta saada lapsi. Jo adoptiokartoitus, siis se, sovellutteko adoptioperheeksi, on käsittääkseni pitkä ja raskaskin prosessi. Adoptoidut lapset taas ovat aina erityistarpeisia. - Kannattaa todella ottaa selvää asioista, pohtia tarkkaan omia tunteitaan ja haluaan ja varautua pitkään ja kalliiseen odotusprosessiin, joka ei varmasti ole "helpompi" kuin vaikeakaan raskaus ja tosiaan sen jälkeen haastavaan vanhemmuuteen.



Enkä siis todellakaan tarkoita, että ajattelisin adoption olevan huono vaihtoehto. Aina vain kannattaa ottaa asioista selvää, sillä ennakko-odotukset eivät välttämättä vastaa todellisuutta.

kertaa helpompi tehdä vaan itse. Jos se ei siis ole ongelma.

Näin totesin itse kun 2 jälkeen mietittiin adoptiota. Otin selvää asioista ja tuntui liian vaikealta. Tehtiin sit vielä pari ihan itse.

Tiesitkö että moni maa ei anna adoptioon sellasille joilla on jo omia lapsia?

eivät tosiaankaan ole ne ainoat haasteet, pikemminkin niiden merkitys on huomattavasti pienempi kuin se millaista on olla kansainvälisesti adoptoidun lapsen vanhempi.



Täytyy olla käsitystä lapsen mahdollisista kiintymyssuhdehäiriöistä ja kiintymyssuhteen rakentamisen haasteista, rasismista, siitä miten tukea lasta identiteetin rakentamisessa ja menetyskokemusten käsittelyssä, yleensä adoptiolasten murrosikä on haastavampi kuin biologisten lasten.



Kannattaa mmyös ottaa huomioon miten muu suku hyväksyy adoptiolapsen tasaveroiseksi sukunsa jäseneksi.



Mikään idealistinen syy ei tosiaankaan riitä adoption motivaatioksi.

Itse olen haaveillut vuosikaudet adoptiosta. Jo ennen kuin minulla oli yhtäkään biolasta.



Nykyään adoptiojonot alkaa olla ihan törkeän pitkät ja yhä suurempi osa kansainväliseen adoptioon vapautuvista lapsista on erityistarpeisia. Jos nyt aloitatte adoptioprosessin, saatte mahdollisesti odotella neuvonnan alkamista 6-12 kk, sitten olette neuvonnassa 6-12 kk. Neuvonnan jälkeen paperit ja lupa tulee ehkä 3 kk. Sitten lähetätte paperit kohdemaahan ja odotatte 12-48 kk. Tulee nimeäminen ja odottelette pahimmassa tapauksessa vielä puoli vuotta matkustuslupaa. Nopeasti tulevan adoptiolapsen saa reilussa kahdessa vuodessa. Kuusi vuottakaan ei ole mikään epänormaalin kohtuuton aika.



Koska teillä on jo kaksi lasta, ette saa kovinkaan vapaasti valita maata. Mahdollisesti kontaktinne tarjoaa ainoastaan erityistarpeisia lapsia kaksilapsisiin perheisiin.



Lisäksi kaikki adoptiolapset ovat jo valmiiksi erityistarpeisia, koska heillä saattaa olla post-traumaattista oireilua, kiintymyssuhdeongelmia, alkoholivaurioita, ravitsemushäiriöitä, puutteellista kuntoutusta ongelmiinsa jne. Kahden aikaisemman lapsen kanssa kannattaa miettiä tosi tarkkaan, haluaako tähän lähteä.



Kiinan jonot on esimerkiksi niin karseat, että tällä hetkellä lapsia nimetään perheille, joiden hakemukset ovat tulleet Kiinaan 10.8.2006. Jos nyt saisi hakemuksen sinne, arvioitu aika nimeämiselle olisi joskus vuoden 2023 lopussa. (lähde: http://chinaadoptionforecast.com/)



Jos haluatte auttaa, tukiperhehommat on ihan jees. Siinä perhe nimenomaan toivoo tukea, joten lasten omat vanhemmat on mielellään mukana. Samoin kaikenlaiset kummilapsijutut (esim. adoptioitakin hoitavan Interpedian kautta) auttaa lapsia. Adoptio on tapa ruveta jonkun vanhemmaksi, eikä se ole auttamista. Sijaisperhetoiminnassa pitää tajuta, ettei niistä sijoitetuista lapsista tule ikinä varmasti omia. Sijaisvanhemmat on mahdollisesti ikuiset, mahdollisesti tilapäiset, ja vaikka rakastatkin lasta, omistaa et voi.



Lopuksi siis: Valinta näissä asioissa kannattaa tehdä ihan sen perusteella, millaista projektia on vailla. Mikään ei ole huono projekti, mutta ihan erilaisia ne ovat keskenään.

...lapsia maailmalla voi auttaa muutenkin. Sijaisperheeksi en alkaisi jos omat lapset ovat vielä pieniä.

ennen lapsia, että haluan kaksi biolasta ja adoptoin ulkomailta yhden. Sitten kun todellisuus tuli eteen, että minulla oli kaksi biolasta ja raskaudet+synnytykset olleet tosi helppoja ja selvittelin tuota adoptio asiaa, niin päätimme sittenkin tehdä kolmannen biolapsen.

Ensinnäkin adoptio prosessi oli paljon kalliimpi kuin mitä olin ajatellut. Lisäksi todella pitkä prosessi ja perheet joissa biolapsia joutuivat vielä odottelemaan pidempään, eivätkö edes monesta paikasta saaneet adoptiolapsia. JOS prosessi olisi ollut edes hitusen halvempi ja nopeampi, olisin adoptoinut ehdottomasti.

Adoptiolapsen saamiseksi on psykologiset testit ja ette lasta saa noilla perusteilla 'halutaan parantaa maailmaa'.

Sijaislapsi ei todellakaan ole vaihtoehto omalle lapselle, heillä on vanhemmat eikä koskaan tiedä jääkö hän pysyvästi sijaisperheeseen vai palautetaanko omille vanhemmilleen.

Että kannattaa nyt varmaan ihan oma duunata jos siihen kerran kykenee.

Oletteko ottaneet selvää, kuinka kallista, raskasta ja aikaa vievää adoptioprosessi on. En ymmärrä, miksi kukaan siihen lähtisi, jos ei lapsen saamiseksi ole pakko.



En muutenkaan tajua tuota hyväntekeväisyyspointtia. Jos haluatte auttaa kehitysmaiden lapsia, niin huomattavasti tehokkaampaa on antaa adotioon varattu summa esim. jonkun järjestön kautta vaikka Kiinan orpokotien hyväksi. Silloin apua saisi useampi orpolapsi. Tällä hetkellä ei ole pulaa adoptoivista perheistä vaan adoptiolapsista, niin hassulta kuin se kuullostaakin. Kukaan lapsi ei jää ilman hyvää kotia, vaikka jättäisittekin nyt adotoimatta, sen sijaan joku lapseton perhe voi ehkä saada oman lapsensa hieman nopeammin, kun nämä "hyväntekijät" puuttuvat jonosta..