Mun ukko on mieleltään kuin 70-vuotias mummu

Toiset kaipaa temperamenttinsa takia elämäänsä hyvin jäykkää säännöllisyyttä ja varmuutta, ja kärsivät poikkeamista, toiset taas ovat impulsiivisempia ja pitkästyvät liian säännönmukaisessa ja ennalta määrätyssä elämässä. Kyllähän siinä varmasti haasteita on, jos puolisoksi ottaa tuossa mielessä itsestään hyvin paljon poikkeavan ihmisen.



Meillä aikuisista molemmat on hyvin impulsiivisia, mutta olen törmännyt tähän ongelmaan, kun poikamme onkin sellainen tarkkojen aikataulujen, sääntöjen, päivästä toiseen toistuvan rutiinin vaatija. Pidin ennen vain pelkkänä hankalana kakarana joka uhmaansa kiukuttelee, kunnes tutustuin temperamenttitutkimukseen ja ymmärsin että se on vain hänen temperamenttinsa ja luonteensa, ei mitään pyttyilyä ja uhmaa. Pystyn nykyisin hyväksymään piirteen mutta voi taivas kun joskus toivon että hän olisi toisenlainen, ettei ottaisi kilareita jos poiketaan jostain ennalta sovitusta tai rutiinista. Mies sellaisena joka vaatii rutiinia taitaisi olla itselleni liikaa jo.

Kaiken pitäis mennä niin kuin luettuna jostain "Oikea suomalainen perhe" -oppaasta. Tulee mieleen Zen Cafen biisi Aamuisin. Sellanen mun mies on.

Mitään muuta asumismuotoa ei ole kuin okt. Meillä on nyt kissa mutta miehen mielestä jossain vaiheessa on ehdottomasti hankittava koira. Tähän oon kyllä sanonut ettei mun kanssa samaan taloon tule asumaan koiraa (en voi sietää).

Aina lauantai-iltana saunan jälkeen pitää harrastaa seksiä. Hirveä mökötys päällä sunnuntaina, jos ei saanut.

Itsenäisyyspäivänä katsotaan telkkarista linnan juhlat ja vappuna Uuno Turhapuro.

Tällasia tiettyjä juttuja, jotka selkeästi tulee jostain sen lapsuudesta ja niistä on sit pidettävä kiinni kynsin hampain.

Oon ite aivan erilainen ja haluan elää tän elämän niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, en niin kuin omat vanhemmat eli.